Jos joku vielä suunnittelee siirtävänsä kasvatuksen tietokoneohjelman tehtäväksi tai jostain muusta syystä asentavansa nettisuodatusohjelmia, kannattaa tutustua Suomen kirjastoseuran julkaisemaan, Taru Björkmanin tekemään selvitykseen kirjastojen nettisuodatuksesta ja käytetyistä suodatusohjelmista.

Raportin viesti on aika selvä, ja esimerkiksi Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm ottaa kantaa kirjastoissa käytettyyn, esimerkiksi entisen ministeri Saarelan markkinoimaan nettisuodatukseen näin sanoen: "En voi sensuurin tutkijana nähdä mitään hyvää sensuurin osittaisessakaan soveltamisessa. En myöskään luota poliitikkoihin tämän syvällisen analyysin tuottajina. Meitä on johdettu harhaan ennenkin."

Raportti sisältää yksityiskohtaisen testin eri ohjelmista, ja testin tulokset ovat herkullisia. Monethan muistavat, kuinka taannoin eräskin testin tuote blokkasi aikanaan suodatusta arvostelleen sivun. Ohjelmat eivät tästä ole paljon kehittyneet: väärin suodatettujen listalle on Björkmanin raportissa päässyt esimerkiksi uutismediaa ja muita tiedotusvälineitä (HS, Yle, Ylioppilaslehti, Kirkko ja kaupunki, Sana, Seura, Tulva, Tietokone, Digitoday, Verkkouutiset, Tekniikka ja talous, Piraattiliitto, Sektori.com, CNN), seksuaali- ja muuta terveysneuvontaa, seksuaalivähemmistöjä, elokuva- ja kirja-arvosteluja (mm. ilmastonmuutoksesta kertovasta kirjasta Sex grader), naisjärjestöjen kannanottoja, akateemista tekstiä seksuaalisuudesta ja pornosta sekä erään kansanedustajan www-sivu, vain joitakin mainitakseni.

Voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on se lastensuojelullinen tai yhteiskunnallinen ongelma, joka on suurempi kuin tällaisen "ratkaisun" aiheuttamat ongelmat.