Helsinkiläinen ravintola Nuevo Latino teki lehtovaarat (via Digitoday) eli alkoi uhkailla oikeustoimin arvostelun kirjoittanutta bloggaajaa. En tiedä ravintolasta mitään, mutta sen edustajan kommentit haastattelussa ovat vertaansa vailla:

– Mutta jos sananvapaus häiritsee yrittämistä, siitä voidaan tehdä lakijuttu.

Ei voida. Kaikki (paitsi ravintolan väki?) osaavat kaivaa Finlexistä auki rikoslain ja lukea, mitä kunnianloukkauksesta sanotaan.

Mutta tämä on jo vähän vakavampi uhkaus:

– Tästä menee viesti Perun suurlähettiläälle, joka on [arvostelun kirjoittaneen] herra Eerolan vaimon työnantaja.

– Kaverin täytyy lopettaa (nettikirjoittelu).

Kuinkahan montaa pykälää yllä rikotaan?

Huvittavaa on, että ravintolaa harmittanut arvostelu kehui ravintolan ruokaa. Kritiikkiä tuli palvelusta ja korkeasta hinnasta (vesi 7 euroa).

Dagens Nyheter julkaisi jo artikkelin otsikolla "Så undviker du FRA", jossa otsikon mukaisesti listataan keinoja, joilla ihmiset voivat välttyä tulemasta vakoilluksi.

Kukaan ei varmaan ole välttynyt kuulemasta mistä on kyse, mutta siltä varalta: Ruotsin sotilastiedustelu FRA (Försvarets radioanstalt) sai eilen äänin 143–138 oikeuden laillisesti salakuunnella kaikkea Ruotsin läpi kulkevaa tietoliikennettä. Hanke nostatti vastalausemyrskyn netissä ja sittemmin myös perinteisessä mediassa, mutta meni siitä huolimatta läpi. Sen kanssa on nyt elettävä.

Miten tämä koskee suomalaisia? Paitsi tietysti siten, että Ruotsista on ollut tapana apinoida niin hyvät kuin huonot ideat, myös melkein kaikki merkittävät internetkaapelit Suomesta ulkomaille kulkevat Ruotsin kautta. Zachella on hyvä havainnollistus aiheesta. Eli kun lähetät sähköpostin vaikka kaverillesi Gmailiin, Ruotsin valtio saattaa lukea sen. Laillisesti.

Jos tällaista tapahtuu jo Ruotsissa, mitä pitäisi ajatella siitä, että eräät oppilaitokset suunnittelevat siirtävänsä posti- ja kalenteritoimintojaan Microsoftin ja Googlen hellään huomaan Yhdysvaltoihin? (Yhtiöt tarjoavat "palveluaan" niin houkuttelevaan hintaan eli ilmaiseksi, että markkinahenkisimmät IT-johtajat eivät voi vastustaa.)

Käytännössä siis paitsi ihan tavallisten ihmisten, myös yritysten, yliopistojen ja muiden valtiollisten tahojen on viimeistään nyt syytä miettiä läpi, kuinka saavat viestintänsä suojattua. DN:n jutussa on varteenotettavia ehdotuksia. Pikaviestintään voi käyttää kryptattuja (ja hajautettuja) ratkaisuja (Jabber, Skype), sähköpostit on salattava (PGP, S/MIME), webiliikenteen voi kuljettaa TOR-palvelun tai muun anonymisoivan välityspalvelun läpi. Erityisesti sähköpostin osalta kannattaa miettiä asiaa.

Jos mahdollista, kaiken internet-liikenteen voi putkittaa sopivan VPN-putken läpi. Esimerkiksi etätyötä tekevillä tämä ratkaisu on usein mahdollinen konttorin ja kodin välillä. Sekään ei tietysti auta, jos liikenne suuntautuu joka tapauksessa Suomessa olevan putken toisen pään jälkeen ulkomaille.

Puhelin-/tekstiviestiliikenne on tietysti vähän vaikea tavallisen pulliaisen suojata.

Oma PGP-avaimeni (id 8CCE3200) löytyy avainpalvelimilta ja kotisivultani. Sitä sopii käyttää, vaikkei olisi salaisuuksista kyse. Kysymykseen "miksi" vastaus on, että jos vain hyvin salaiset asiat ovat kryptattuja, salakirjoituksesta tulee liian helppo ilmaisin sille, että tässä nyt menee jotain salaista.

Kesä alkaa kohta alkaa ja tämänkin kirjoittaja vetäytyy lomille – ainakin viikoksi.

Juhannuksen kunniaksi Sediksen innoittamana Ylen etiikkatesti. Tulokset:

Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Mary Wollstonecraft (1759-1851).
[ Lisätietoja filosofista ]

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:

1. Mary Wollstonecraft 86.0%
2. Bertrand Russell 83.0%
3. Erkki Niinivaara 80.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Carl Schmitt 37.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:

1. Näyttelijä Mari Rantasila 80.0%
2. Toimittaja Salla Tuomivaara 79.0%
3. Kirjailija Leena Lander 77.0%

Täytyy myöntää, että Wollstonecraftin nouseminen ykköseksi hymyilytti. Russellin ajatuksista en paljon muistanut, mutta ainakin Wikipedia kertoo hänestä jotain hauskaa: "Vielä 87-vuotiaana Russell kannettiin mielenosoituksesta vankilaan."

Lopuksi vielä esimerkki arkipäivän ksenofobiasta päivän Hesarista: "'Ihmisten kannattaisi miettiä kannattaako kivitöitä nyt antaa ulkomaalaiselle seurueelle', ohjeistaa ylikomisario Pekka Heikkinen Keski-Uudenmaan poliisista."

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

On hienoa, että uusi porukka on ottanut mielenosoitukset keinovalikoimaansa; rekkakuskeja kun ei yleensä barrikadeilla näy. On upeaa, jos joku ruuhkaa välttelevä (yksityis)autoilija ymmärtää jo nyt, että juhannuksenviettoonkin saattaa päästä junalla. Ja on ymmärrettävää, että kuljetusyrittäjät protestoivat toimeentulonsa vuoksi.

Sitten tulee iso mutta.

On aivan käsittämättömän typerää ja lyhytnäköistä, jos hallitus taipuu esimerkiksi veronalennuksiin. Polttoaineen hinta ei tästä enää merkittävästi laske. Öljyn kysynnän on vähitellen käännyttävä laskuun. Vaikka uusia öljyvaroja vielä löytyykin, niitä ei enää voi ilmaston vuoksi hyödyntää entiseen tahtiin.

Kuljetusyrittäjien epäonneksi tämä kehitys vaikuttaa koko kuljetusalaan. Painopiste siirtyy vähitellen raiteille siltä osin kuin se on mahdollista. Muilta osin kuljetushinnat hieman nousevat. Tämä kannattaa panna nyt mieleen: kyllä markkinatalous hoitaa. Sillä muiden asioiden yhteydessä en tule ehkä tätä sanomaan.

Näkymättömän käden tehtävänä on nyt vaatia kuljetuksista sellaista hintaa, joka vastaa paremmin niiden aiheuttamaa taakkaa maapallolle. Samalla se ohjaa bisnestä suosimaan vähäpäästöisiä ja energiatehokkaita ratkaisua, käytännössä junia ja jossain määrin laivoja. Jakeluliikenteen osalta esimerkiksi energiapihimpää teknologiaa. Tarpeeton liikenne muuttuu kannattamattomaksi.

Kehityksestä seuraa hinnannousun lisäksi väistämättä joitakin konkursseja. Ikävää. Jos nyt ollaan näiden yrittäjien elinkeinosta ja heidän palkollistensa toimeentulosta huolissaan, kannattaisi ehkä keksiä joitakin jälkihoitotoimia, kuten uudelleenkoulutusta ja työllistämistä. Ei voi olla niin, että tekohengitetään alaa, jolla nyt tarvitaan väistämättä muutoksia. Sama koskee muuten turkistarhausta.

Toistaiseksi Vehviläis-Katais-linja on pitänyt tässä asiassa. Toivottavasti jatkossakin. Hallituksen tulee tukea tätä rakennemuutosta eikä olla sen jarruna.

Jos joku vielä suunnittelee siirtävänsä kasvatuksen tietokoneohjelman tehtäväksi tai jostain muusta syystä asentavansa nettisuodatusohjelmia, kannattaa tutustua Suomen kirjastoseuran julkaisemaan, Taru Björkmanin tekemään selvitykseen kirjastojen nettisuodatuksesta ja käytetyistä suodatusohjelmista.

Raportin viesti on aika selvä, ja esimerkiksi Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm ottaa kantaa kirjastoissa käytettyyn, esimerkiksi entisen ministeri Saarelan markkinoimaan nettisuodatukseen näin sanoen: "En voi sensuurin tutkijana nähdä mitään hyvää sensuurin osittaisessakaan soveltamisessa. En myöskään luota poliitikkoihin tämän syvällisen analyysin tuottajina. Meitä on johdettu harhaan ennenkin."

Raportti sisältää yksityiskohtaisen testin eri ohjelmista, ja testin tulokset ovat herkullisia. Monethan muistavat, kuinka taannoin eräskin testin tuote blokkasi aikanaan suodatusta arvostelleen sivun. Ohjelmat eivät tästä ole paljon kehittyneet: väärin suodatettujen listalle on Björkmanin raportissa päässyt esimerkiksi uutismediaa ja muita tiedotusvälineitä (HS, Yle, Ylioppilaslehti, Kirkko ja kaupunki, Sana, Seura, Tulva, Tietokone, Digitoday, Verkkouutiset, Tekniikka ja talous, Piraattiliitto, Sektori.com, CNN), seksuaali- ja muuta terveysneuvontaa, seksuaalivähemmistöjä, elokuva- ja kirja-arvosteluja (mm. ilmastonmuutoksesta kertovasta kirjasta Sex grader), naisjärjestöjen kannanottoja, akateemista tekstiä seksuaalisuudesta ja pornosta sekä erään kansanedustajan www-sivu, vain joitakin mainitakseni.

Voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on se lastensuojelullinen tai yhteiskunnallinen ongelma, joka on suurempi kuin tällaisen "ratkaisun" aiheuttamat ongelmat.

Ympäristön kannalta täysin kestämättömistä ydinvoima- ja turvekannoistaan tunnettu Korholan pariskunta, poliitikko Eija-Riitta ja professori Atte puukottavat ympäristöjärjestöjä selkään päivän sunnuntaidebatissa (HS 8.6.).

Eniten heitä tuntuu kaihertavan se, että ympäristöjärjestöjä kuullaan ympäristöasioissa asiantuntijoina, joita ne määritelmän mukaisesti ovat, eikä mielipidevaikuttajina. Tällaista kritiikkiä ei kuitenkaan energiateollisuus tai muu elinkeinoelämän edustus ilmeisesti ansaitse huseeratessaan ympäristöasioissa?

Korholat syyttävät ympäristöjärjestöjä siitä, että ne haluavat torjua ilmastonmuutoksen eikä sopeutua siihen. Kun tiedetään, että julkisuuteen tai yhteen tiedotteeseen mahtuu kerrallaan noin yksi asia, mietitäänpä, kumpikohan näistä on ympäristöjärjestöjen ja samalla maapallon pelastamisen näkökulmasta keskeisempi? Ja kun tiedetään myös, että yhteen asiaan panostaminen taloudellisesti on nollasummapelibudjettivaltaa käytettäessä toisesta pois, niin silloin vallankäyttäjiin vaikuttaessaan kannattaa ehkä keskittyä tärkeimpään. Samalla voidaan ajatella, ettei ilmastonmuutokseen sopeutuminen edes ole ympäristöjärjestöjen tehtävä sen enempää kuin päästöjen vähentäminen nälkiintyvän jääkarhun.

No, selitykset sikseen. Joitakin virheitä toki on tehty, kuten biopolttoainehypetykseen osallistuminen aiemmin. Nyttemmin kyllä yritetään korostetusti vääntää rautalangasta, että toisissa on vakavia ongelmia, kuten sademetsien tuhoamista (Nesteen palmuöljy), toisissa taas ei mitään vikaa (bioetanolia ruuantähteistä). Mutta itse asiassa ympäristöväki on kyllä muistuttanut biopolttoaineiden vaaroista alusta asti, jotta poliitikot ja teollisuuskin ymmärtäisivät. Huonolla menestyksellä, näemmä.

Korholat kuitenkin antavat ymmärtää, että samalla asialla tässä ollaan järjestöjen kanssa. Jos näin olisi, eikö debatti järjestöjen kanssa tulisi käydä toisella tapaa, toisessa paikassa? Nyt kaivetaan maata järjestöjen alta ja vaikeutetaan näiden työtä niissäkin asioissa, joista ollaan yhtä mieltä. Herääkin kysymys, mitkä ovat Korholoiden todelliset motiivit (tai esimerkiksi rahoittajat...).

Päivitys. Greenpeacen Kaisa Kosonen vastaa Korholoille.

Yli 500 vaati tänään Helsingin Narinkkatorilla Suomea sitoutumaan tiukempiin päästövähennyksiin (-30 % vuoteen 2020 mennessä) ja lopettamaan ydinvoimasekoilun.

Lisää tietoa ja kuvia: ekakuudetta.info.