Listasin hiljattain asioita, joiden kohdalla Suomessa olisi Ruotsista (Tukholmasta) opittavaa. Listaan sisältyi (no, lisäsin jälkikäteen muistaessani) niinkin yksinkertainen asia kuin penkit yleisillä paikoilla.

Kuinka helposti (ja halvalla!) kaupungin elävyyttä ja viihtyvyyttä voitaisiinkaan parantaa, jos puistoissa, toreilla, aukeilla, kävelyteiden varsilla, ja ylipäänsä sellaisissa paikoissa, joissa ihmisiä liikkuu jalan, olisi penkkejä?

Kokemukseni tässä asiassa on hyvin Helsinki-keskeinen, mutta ainakin täällä tunnutaan ajattelevan, että jos penkkejä on, niille istuvat vain vääränlaiset ihmiset, ja heitähän emme halua katsoa. Tällaisessa (oletetussa) ajattelussa on pari ongelmaa:

1) Jos penkkejä olisi tarpeeksi, niitä riittäisi myös muille kuin ei-toivotuille ihmisille.

2) Alkoholiongelmia ei paranneta siivoamalla -ongelmaiset pois "oikeiden ihmisten" näkyvistä. Sitäpaitsi ihmisten jaottelu, jota tässä harrastan, on törkeää. Puistonpenkkien poistaminen on joka tapauksessa huonoa sosiaalipolitiikkaa ja siinä sivussa viihtyvyys kärsii.

3) Sanoinhan että niitä oli pari.

Täältäkin saattaa kyllä etsimällä löytää penkkejä, mutta vain joistakin puistoista, kuten Espalta, joissa ihmiset ovat tarkoituksellisesti ollakseen tuottamattomia. Mutta kuinka autuasta olisikaan hengähtää taipaleensa varrella, ihan muuten vain.

Tukholmassakin muuten joillakin puistonpenkeillä istui suomalaisia deekuja.