Sanotaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Tiedä siitä, mutta kyllä Ruotsissa moni asia on edellä. Hajahuomioita muutaman päivän Tukholman-reissulta:

Tasa-arvo:

• Joissakin leikkipuistoissa saattaa nähdä jopa enemmän isiä kuin äitejä lastensa kanssa. Kas kun ei lattemuki kädessä. Johtunee sikäläisestä perhevapaajärjestelystä, joka kannustaa onnistuneemmin myös isiä jäämään kotiin.
• Samoissa leikkipuistoissa saattaa nähdä myös muunkin värisiä lapsia kuin vaaleansinisiä tai -punaisia.
• Söderillä on hauska feminististä ym. krääsää ja kirjallisuutta myyvä kauppa, Hallongrottan.
• (Lisäys 1.5.:) Yleisistä vessoista suurin osa näyttäisi olevan unisex-vessoja.

Liikenne:

• Tukholmassa on toimivat ruuhkamaksut.
• Liikennekulttuuri on suojatiekäytöksen osalta aivan päinvastainen suomalaisen kanssa. Kun jalankulkija vähän vilkaiseekin suojatielle päin, autot jo alkavat väistää.
• Pyörätiet on enimmäkseen osattu suunnitella. Harvemmissa paikoissa (kuten silloilla) pyörätie on pantu liian ahtaasti jalkakäytävän yhteyteen. Pyöräkaistat ovat ajoradalla tai ainakin eri tasolla kuin jalkakäytävät. Reitit eivät mutkittele, kiertele tai katkeile suotta. Ja pyöräilijöitä on paljon. Sikäläisten mielestä tosin Tukholma ei ole kummoinenkaan pyöräilykaupunki, kun jonnekin Etelä-Ruotsiin vertaa.

Ympäristö:

• Reiluus ja ekoilu on havaittu toimivaksi myyntiargumentiksi jopa ihan tavallisissa kahviloissa, ei vain marginaalipaikoissa. Kauppojen tuotevalikoimat parempia; jopa kiskalta saa muuta kuin riistosuklaata.
• Tukholmassa on enemmän kuin kaksi kasvisravintolaa; suosikkini on toistaiseksi Hermans, ihan Slussenin lähistöllä.
  
• Päästöjen rajoittamisesta puhutaan lehdistössä muutenkin kuin kauhistellen (jos ei lasketa DN:n taloussivujen uutisointia öljyn hinnan noususta). Aihe on esillä suurimpien lehtien pääkirjoitustasolla.
• Etanolin ja bensan sekoituksella käyvät autot saavat helpotuksia veroista ja ruuhkamaksuista (tosin riippumatta siitä, mitä tankkiin pannaan).
• (Lisäys 2.5.:) Puistoissa ja etenkin muilla yleisillä paikoilla on penkkejä, joille voi istua. Siis siitä huolimatta, että niille saattaisi istua joku ei-toivottu kansalainen, kuten Suomessa tunnutaan ajattelevan.
  

Näköjään Hesarissakin oli huomattu Tallinkin kertakäyttöastiat uusilla Tallinnan-laivoillaan. Yritys joutui taas aika outoon valoon: "Eihän kukaan ihmettele sitäkään, että McDonald'sissa syödään pahviastioista." Ai ei vai?

Jouduin viime vuonna kulkemaan Suomenlahden yli, ja lähetin samasta aiheesta palautetta; tuntuihan vielä vuonna 2007 ihmeelliseltä joutua syömään kertakäyttöastioista, tai jättää syömättä. Sain vastauksen (12.9.2007), jossa sanottiin muun muassa:

Tallink Starin aloittaessa liikenteen, yrityksemme johto teki päätöksen ottaa kertakäyttöastiat aluksella käyttöön, koska laivalla on vallitsevana itsepalvelukulttuuri. Ainoastaan Starin a la carte ravintolassa ja Frist Classissa on ruokailuvälineet. Olen antanut palautteestanne tiedon yrityksen palveluvastaaville ja asia ollaan ottamassa uudelleen käsittelyyn. Eri vaihtoehtoja tutkitaan ja asia pyritään ratkaisemaan lähiaikona.

Nähtävästi asia sitten ratkaistiin väärin.

Laivamatkailulla on Tallinkin pahvilautasten lisäksi tunnetusti muitakin ongelmia, enkä nyt tarkoita ördääviä suomalaisia tai kasaridiskoa.

Hiilidioksidipäästöt per henki ovat lähes lentomatkailun tasolla. Tosin vertailu on isojen lauttojen osalta vähän epäreilu, koska samalla kulkee rahtia. Laivojen polttoaineen rikkipitoisuus on liian korkea. Kierrätyksestä tai edes lajittelusta ei näemmä ole kuultukaan edes ruotsinlaivoilla, vaikka sekä Ruotsissa että Suomessa se joten kuten osataan. Miten se oli niiden harmaiden vesien kanssa? Unohtui Vikingiltä kysyä kun matkustin.

Ehkäpä Tallinna–Helsinki-rautatietunnelissa olisi sittenkin järkeä.

Matkustin tänään bussissa lapsi normaaliin tapaan kantoliinassa. Kyytiin tuli ensin yhdet, sitten toiset lastenvaunut, mutta kolmansille ei tilaa riittänytkään. Pariskunta sitten kävelemään vauvansa kanssa. Eikä ollut edes ruuhka-aika.

Mahdollisuus matkustaa liputta busseissa vaunujen kanssa on paitsi käytännöllinen, myös merkittävä taloudellinen kädenojennus yhdelle vähävaraisimmista yhteiskunnallisista ryhmistä – pienten lasten vanhemmille. Mutta samalla se on kannustin käyttää vaunuja, vaikkeivät ne olisi aina edes tarpeen.

Siitähän keskusteltiin aikanaan, pitäisikö tasapuolisuuden vuoksi myös kantoliinojen kanssa päästä bussiin ilmaiseksi. Toistaiseksi HKL on ollut kielteisellä kannalla. Kiitokset vaan Miina Kajokselle (vas), Jessica Karhulle (vihr) ja Alina Mänttärille (vas) ja muille, jotka ovat asiasta puhuneet valtuustossa ja joukkoliikennelautakunnassa. Ilmeisesti lisää työtä vielä tarvitaan.

Luulisi, että olisi liikennelaitoksenkin etu, mikäli mahdollisimman harva lastaan kuljettaessa tulisi bussiin hyökkäysvaunuilla silloin, kun vaihtoehtoja on. Se nimittäin on yksi matkaa hidastava tekijä, ja bussien matkantekoahan halutaan nopeuttaa. Vaunut myös vievät matkustajamäärään nähden aika paljon tilaa, eikä niitä yleensä mahdu kuin kahdet per bussi. En tietenkään syytä vaunuilijoita, mutta monesti perille pääsisi nopeammin ja helpommin jättämällä vaunut kotiin ja sitomalla lapsi kantoliinaan tai -reppuun.

Oma lukunsa on, etteivät kaikki tiedä mahdollisuudesta jättää vaunuja kotiin. Tästä kertoi eräänkin vanhemman kysymys, että "onko tuo vauva tuolla jotenkin paidan alla". Ymmärrän, etteivät kaikki halua liinailla, mutta ainakin mahdollisuudesta olisi hyvä tietää.

HKL:n puheet liinamatkailun turvaongelmista ovat täysin hatusta heitettyjä – riskejä on, mutta niin on kaikessa muussakin, ei vähiten onnettomuustilanteessa heittelemään lähtevissä vaunuissa tai sylistä lentävissä lapsissa. Riskejä voi pienentää esimerkiksi sopivanlaisen istumapaikan valinnalla – ei kovia asioita vauvan pään kohdalle jne.

Myönnän auliisti, että tuo ei ehkä ollut blogaamisen historian seksikkäin otsikko. Mutta etene, oi kertomukseni, sillä tämä vanheneva setä viipyy liiaksi sivuseikoissa.

Kerrotaanpa ensin yksi pieni seikka, joka liittyy otsikon aiheeseen. Kuulin lauteilla Leon kanssa ollessani, että valtio subventoi suoraan yli kahtakymmentä lentokenttää Suomessa; käytännössä lähes kaikkia hajasijoitettuja pikkukenttiä. Siis muun muassa sen lisäksi, että kerosiini on verotonta. Kentät eivät pysyisi edes hengissä omalla liiketoiminnallaan, mutta silti VR Osakeyhtiöllä on isot tuottotavoitteet. Tukien poistaminen ei kuulemma (sanoi joku LVM:n iso viskaali) tule kuuloonkaan. Ja sitten vielä ihmetellään, ettei junamatkailu ole riittävän kilpailukykyistä edes maan sisällä. Tästä valtavasta epäkohdasta puhutaan aivan liian vähän. (Näköjään tosin Soininvaarakin valisti samasta aiheesta.)

Itse selonteosta muutama sana. Siinä oleva kevyen liikenteen osuus puoli sivua 60:stä, vaikka useimmat matkat tehdään kävellen tai pyörällä. Ei mitään ehdotuksia aiheesta.

Päästöjen vähentämistä muka mietitään kovasti, mutta vaikka henkilöautoilun ilmastovaikutus tunnustetaan suurimmaksi, ei valmiuksia sen rajoittamiseen ole. Tekstin hengestä kertoo ehkä seuraava sitaatti.

Liikenteen ympäristövaikutuksia hallitaan kannustamalla kuljetuselinkeinoa vapaaehtoisiin energiasäästötoimiin, logistiikkaa tehostamalla, joukkoliikennettä edistämällä ja yksityisautoilun hiilidioksidipäästöjä vähentämällä.

Siis energian säästäminen on jatkossakin vapaaehtoista, ja yksityisautoilua ei vähennetä. Sillä tiellä mahdollinen yksittäisten autojen päästövähennys nollautuu autojen ja autoilun määrän lisääntymisellä. Paperissa todetaan keskustalaiseen tyyliin, että "henkilöautoilulle ei käytännössä ole vaihtoehtoa alueilla, joilla ei ole riittävää joukkoliikenteen tarjontaa", mutta jätetään miettimättä, minkälaiset rakenteelliset seikat asiaan vaikuttavat ja miten joukkoliikenteen tarjontaa ja kysyntää(!) voisi lähteä kasvattamaan.

Lentoliikenteen kasvu on tunnetusti ilmastonäkökulmasta täysin kestämätöntä. Mutta mistä puhuu liikennepoliittinen selonteko? Uuden, Helsinki-Vantaata täydentävän lentokentän rakentamisesta pääkaupunkiseudulle!

Selonteossa panostukset raideliikenteeseen on liian vähäiset, autoetuun ei uskalleta puuttua, eikä sitäkään viitsitä pohtia, miksi linja-autoliikenteen kysyntä on laskenut yksityisautoilun hyväksi, vaikka näin todetaan tapahtuneen. Vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Ja kaikkien on vaan muka edelleen ja varsinkin tulevaisuudessa päästävä omalla autollaan. Hullujen puhetta, jopa Kehä kolmosen avarammalla puolen.

Seuraavassa asiaa Helsingin kevyen liikenteen väyläsuunnittelusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen 10.4.2008 on menossa esitys, joka ei lupaa juuri mitään uutta. Kyseinen runkoverkkoesitys sisältää joitakin parannuksia, mutta eräisiin tiedossa oleviin ongelmakohtiin ei kaupungilla – tai esityksen valmistelleella suunnittelijalla – tunnu olevan rohkeutta tai kykyä tarttua. Ikävää on, että esityksen mukaan "tavoiteverkko" tuodaan lautakunnan käsittelyyn seuraavan kerran vasta viiden vuoden päästä.

Jatkossakin siis esimerkiksi Hämeentie Hakaniemen ja Sörnäisten välillä, Mäkelänkatu Sörnäisten ja Käpylän välillä sekä Pohjoisrannan-Katajanokan-Kauppatorin seutu ovat pyöräilijän painajaisia.

Suunnittelun ongelma tuntuu kiteytyvän näihin kahteen Katajanokan seutua koskevaan virkkeeseen:

"Osuudella ei ole mahdollista kaventaa ajorataa. - - Jalkakäytäväosuudella on jonkin verrankin jalankulkijoita, jolloin kapea tila ei mahdollista pyöräilyn sallimista sillä."

Mikäli siis pyörätielle ei ole ylimääräistä tilaa, ongelmaa ei ratkaista mitenkään.

On aivan oikein, ettei tilaa oteta jalkakäytävästä. Kevyenliikenteenväylien tähänastinen suunnittelu on pannut pyöräilijät ja jalankulkijat taistelemaan samasta tilasta. Se ei ole järkevää. Nopeuserotkin ovat näillä ryhmillä niin suuret.

Paikoin voi myös olla ihan totta, ettei ajoradasta voi ottaa toista kaistaa (vaikka olenkin tästä enimmäkseen eri mieltä).

Lisäksi puhutaan lähes yksinomaan pyöräteistä. Ei pitäisi fiksautua niihin. Kokonaan miettimättä on vaihtoehto, jossa osittain ajoradan päälle vain merkitään pyöräkaista. Siten kuin Hakaniementorin koilliskulmasta lähtevällä tiellä on ollut kauan. Tämähän ei periaatteessa muuttaisi nykytilannetta. Väitän siitä huolimatta, että käytännön vaikutus olisi suuri. Sekä autoilijat että pyöräilijät tietäisivät, että tässä on nyt sallittu paikka polkea.

Jostain syystä tätä mahdollisuutta ei Helsingissä haluta käyttää, vaikka YTV:n Pääkaupunkiseudun jalankulun ja pyöräilyn strategiasuunnitelmakin samantyyppisestä huomauttaa:

Ensisijaisesti on tärkeää kehittää kevyen liikenteen olosuhteita, ei vain rakentaa kevyen liikenteen väyliä. Suuri osa kevyen liikenteen ongelmista liittyy moottoriajoneuvoliikenteen infrastruktuuriin, johon tulee myös kohdistaa tarvittavia toimenpiteitä. Kaupunkiympäristössä erillinen kevyen liikenteen väylä ei välttämättä ole kevyen liikenteen kannalta paras.

Kuten olen usein sanonut, pyöräily nähdään Helsingissä liikkumis- eikä liikennemuotona. Tämä näkyy siinä, että pyöräreitit, siis pyörätiet, piirretään tosiaan jalkakäytävän yhteyteen ja ne mutkittelevat, poukkoilevat ja polveilevat. Ongelma korjattaisiin siirtämällä keskeiset osuudet ajoradan yhteyteen (tai poistamalla pyörätien käyttövelvoite). Tämän ratkaisun ongelmia taas ovat piittaamattomat autoilijat ja ymmärrettävästi arat pyöräilijät. Molempiin auttaisi, jos ajorataan olisi merkitty pyöräilijälle paikka. Näin on tehty kaikissa merkittävissä eurooppalaisissa pyöräilykaupungeissa. Helsinki ei kuulu niihin, valitettavasti.

Kuka kertoisi, mitä ne Helsingin demarit oikein aikovat? Viittaan Tapsan blogientryyn ja sen kommentteihin.

Siis kehitetäänkö kaupunkia yksityisautoilun ehdoilla vai ei? Mikä se linja olikaan? Voisiko sen vihdoin paljastaa äänestäjäparoille? Vai jatketaanko vedätystä?