En malta sittenkään olla palaamatta uuteen urkintalakiesitykseen, lex Nokiaan (HE 48/2008), jota on ajettu muka viimeisenä keinona yrityssalaisuuksien vuotamisen estämiseksi. Tässä eräitä esityksen ongelmia:

• Lakia ei ole rajattu yrityksiin, vaan se koskee kaikkia yhteisötilaajia eli yhteisöjä, jotka järjestävät jäsenilleen tms. viestintäpalveluja (yritykset, yliopistot, yhdistykset, taloyhtiöt, ...).
• Lakia ei ole rajattu yrityssalaisuuksiin, vaan urkintaa saa harjoittaa esimerkiksi viestintäpalvelun ohjeen vastaisen käytön selvittämiseksi.
• Lakia ei ole rajattu koskemaan sähköpostia.
• Esitys antaisi yhteisötilaajille poliisia laajemmat oikeudet: tunnistetietoja voisi käsitellä ilman oikeuden päätöstä ja jopa niin vähäisissä tilanteissa, joihin oikeudelta ei poliisi saisi lupaa.
• Yrityssalaisuuksien vuodon estämisellä perusteltu esitys ei vähäänkään estä yrityssalaisuuksien vuotamista.

Laki siirtyy nyt eduskunnan käsittelyyn jojotettuaan pari kertaa muun muassa oikeuskanslerin huomautusten takia. Lainoppineet pitävät lakia hyvin ongelmallisena.

Yllä kirjoitetun jälkeen ripaus uuskieltä ministeriön tiedotteesta: "Lakimuutos tukee hallituksen tavoitetta edistää yritysten luottamusta arjen tietoyhteiskunnan palveluihin."

Lex Nokia on taas tulossa. Olen puhunut siitä ennenkin, joten ei nyt tällä kertaa. Kiinnitän huomiota vain erääseen yksityiskohtaan.

Kyseinen urkintalakihan on antamassa työnantajalle oikeuden tutkia työntekijöidensä sähköposteja yrityssalaisuuksien varjelemisen verukkeella. Tietoviikko kertoo, että lakiesityksessä tunnistamistietoina pidetään muun muassa lähettäjää, vastaanottajaa, ajankohtaa ja eräitä teknisiä tietoja. Sen sijaan otsikkoa ei, joten se olisi jäämässä urkinnan ulkopuolelle. Tämä on merkittävä tulkinta.

Eri tilanteissa otsikon asemaa on tulkittu eri tavalla. Eräs asianajaja esitti pitämällään luennolla, että se kuuluisi tunnistamistietoihin. Toisaalta otsikosta voi ilmetä vaikka koko viestin sisältö tai sen merkittävä osa.

Teknisesti ottaen asia voidaan tulkita myös kahdella tavalla: otsikkorivi välitetään osana viestin sisältöä eikä siis metatietona. Toisaalta otsikkorivi on yksi viestiotsakkeista (headers), joita toisaalta pidetään teknisinä tietoina. Jos postiylläpito joutuu kajoamaan jonkun postilaatikkoon (sen voi toki tehdä vain luvan kanssa), yritetään silloin otsikotkin jättää näkemättä. Mutta sitten taas eräät palautusohjelmistot listaavat otsikon, ja kertovatpa usein varmuuskopioilta palauttamista pyytävät käyttäjätkin otsikon oma-aloitteisesti, etsinnän helpottamiseksi. Ja eräs postinvälitykseen liittyvä ohjelmisto tallentaa otsikon viestilokiin oletusarvoisesti. Jos sitä ei olisi voinut muuttaa, ohjelmaa ei olisi voitu käyttää.

Joku oikeasti lainoppinut voisi pohtia asiaa pitemminkin.

Pelkästään maalaisjärjellä voidaan ajatella, että otsikko nauttisi lähes yhtä korkeaa suojaa kuin sen alla oleva viestikin, ja niinpä sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Mukavaa, jos uudessa lakiesityksessä on sama tulkinta, sillä se selkiyttää asioita entisestään.