Näköjään Hesarissakin oli huomattu Tallinkin kertakäyttöastiat uusilla Tallinnan-laivoillaan. Yritys joutui taas aika outoon valoon: "Eihän kukaan ihmettele sitäkään, että McDonald'sissa syödään pahviastioista." Ai ei vai?

Jouduin viime vuonna kulkemaan Suomenlahden yli, ja lähetin samasta aiheesta palautetta; tuntuihan vielä vuonna 2007 ihmeelliseltä joutua syömään kertakäyttöastioista, tai jättää syömättä. Sain vastauksen (12.9.2007), jossa sanottiin muun muassa:

Tallink Starin aloittaessa liikenteen, yrityksemme johto teki päätöksen ottaa kertakäyttöastiat aluksella käyttöön, koska laivalla on vallitsevana itsepalvelukulttuuri. Ainoastaan Starin a la carte ravintolassa ja Frist Classissa on ruokailuvälineet. Olen antanut palautteestanne tiedon yrityksen palveluvastaaville ja asia ollaan ottamassa uudelleen käsittelyyn. Eri vaihtoehtoja tutkitaan ja asia pyritään ratkaisemaan lähiaikona.

Nähtävästi asia sitten ratkaistiin väärin.

Laivamatkailulla on Tallinkin pahvilautasten lisäksi tunnetusti muitakin ongelmia, enkä nyt tarkoita ördääviä suomalaisia tai kasaridiskoa.

Hiilidioksidipäästöt per henki ovat lähes lentomatkailun tasolla. Tosin vertailu on isojen lauttojen osalta vähän epäreilu, koska samalla kulkee rahtia. Laivojen polttoaineen rikkipitoisuus on liian korkea. Kierrätyksestä tai edes lajittelusta ei näemmä ole kuultukaan edes ruotsinlaivoilla, vaikka sekä Ruotsissa että Suomessa se joten kuten osataan. Miten se oli niiden harmaiden vesien kanssa? Unohtui Vikingiltä kysyä kun matkustin.

Ehkäpä Tallinna–Helsinki-rautatietunnelissa olisi sittenkin järkeä.

Nyt olisi tilausta sellaiselle keittokirjalle, johon voi syöttää hakuehtoina kaapista löytyvät ruoka-aineet, ja keittokirja sitten kertoisi, mitä ruokaa niistä saa tehdyksi ja miten, ja mitä muita aineita tarvitaan.

Yksinkertaisimmillaan tämä voisi olla tavallisen kirjan hakemisto ruoka-aineittain järjestettynä, mutta vähän monipuolisemman saisi reseptitietokannasta, johon voi tehdä erilaisia hakuja.

Onko tällaista jo olemassa? Jos ei, miksei? Jos on, missä?

(Raadoista tehtäviä ruokaohjeita ei nyt oteta lukuun; johan Pravdakin tietää kertoa, että globaalin ruokakriisin yhtenä syynä on kiinalaisten ja intialaisten kasvava lihanhimo. Menee ihan suotta energiaa, vettä ja viljelyalaa hukkaan, kun tarvitaan valtavia määriä mm. soijaa lihakarjan rehuksi. Sellaiseen ei kertakaikkiaan olisi varaa, Suomessakaan.)

Matkapuhelimet ovat ohjelmistojensa osalta toisinaan aivan luokattoman laaduttomia. Kuten alalla asia ilmaistaan, bugista paskaa. Ehkä myös "raudassa" eli fyysisessä laitteessa on vikaa. Ainakin nokialaisten – enkä nyt puhu jätevedenjuojista tai uskonlahkolaisista – softa kaatuilee koko ajan, kesken puhelun ja muutenkin. Päivityksiä saa hakea, eivätkä viat mihinkään lähde.

Kummallista on myös se, että kun puhelimen vie huoltoon softapäivitystä varten, puhelin resetoidaan, eli siitä poistetaan kaikki asetukset, ja mikä pahinta, myös puhelinnumerot, viestit, kalenterimerkinnät ja muu oma sisältö. Ilmeisen usein tämä tehdään myös varoittamatta (sic!).

Siis kuinka vaikeaa näiden huoltofirmojen olisi kopioida data päivityksen ajaksi talteen ja sitten takaisin? Ei varmaan aivan ylivoimaista. Lisäksi varmistamaton huhu kertoo, että käsitys yksityisyyden suojasta on paikoin täysin retuperällä. Viestejä luetaan, puhelinluetteloja selataan, täysin oikeudetta.

Jos toimisin sähköpostijärjestelmäylläpitäjänä samaan tapaan kuin nämä matkapuhelinhuollot, olisin äkkiä työtön ja syytteessä. Ei ihmisten viestejä voi noin vain tuhota (saati lukea).

Helppohan se on meidän, joilla on itsellä laitteet ja kyky varmuuskopioida puhelin, mutta mites sen enemmistön laita on?