Vasemmistonaiset esittää perustellusti, että äitiyspakkauksen nimeksi vaihdettaisiin vanhempainpakkaus. (via YLE)

Itse olin ehdottanut vauvapakkausta, mutta tämäkin käy. Ja itse asiassa idea on tästä blogista. (Saila kohteliaasti oikein kysyi lupaa, vaikka ideat ovat kyllä ihan vapaata riistaa.)

Niin, kukas kissan hännän nostaisi jollei kissa itse.

Sanotaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Tiedä siitä, mutta kyllä Ruotsissa moni asia on edellä. Hajahuomioita muutaman päivän Tukholman-reissulta:

Tasa-arvo:

• Joissakin leikkipuistoissa saattaa nähdä jopa enemmän isiä kuin äitejä lastensa kanssa. Kas kun ei lattemuki kädessä. Johtunee sikäläisestä perhevapaajärjestelystä, joka kannustaa onnistuneemmin myös isiä jäämään kotiin.
• Samoissa leikkipuistoissa saattaa nähdä myös muunkin värisiä lapsia kuin vaaleansinisiä tai -punaisia.
• Söderillä on hauska feminististä ym. krääsää ja kirjallisuutta myyvä kauppa, Hallongrottan.
• (Lisäys 1.5.:) Yleisistä vessoista suurin osa näyttäisi olevan unisex-vessoja.

Liikenne:

• Tukholmassa on toimivat ruuhkamaksut.
• Liikennekulttuuri on suojatiekäytöksen osalta aivan päinvastainen suomalaisen kanssa. Kun jalankulkija vähän vilkaiseekin suojatielle päin, autot jo alkavat väistää.
• Pyörätiet on enimmäkseen osattu suunnitella. Harvemmissa paikoissa (kuten silloilla) pyörätie on pantu liian ahtaasti jalkakäytävän yhteyteen. Pyöräkaistat ovat ajoradalla tai ainakin eri tasolla kuin jalkakäytävät. Reitit eivät mutkittele, kiertele tai katkeile suotta. Ja pyöräilijöitä on paljon. Sikäläisten mielestä tosin Tukholma ei ole kummoinenkaan pyöräilykaupunki, kun jonnekin Etelä-Ruotsiin vertaa.

Ympäristö:

• Reiluus ja ekoilu on havaittu toimivaksi myyntiargumentiksi jopa ihan tavallisissa kahviloissa, ei vain marginaalipaikoissa. Kauppojen tuotevalikoimat parempia; jopa kiskalta saa muuta kuin riistosuklaata.
• Tukholmassa on enemmän kuin kaksi kasvisravintolaa; suosikkini on toistaiseksi Hermans, ihan Slussenin lähistöllä.
  
• Päästöjen rajoittamisesta puhutaan lehdistössä muutenkin kuin kauhistellen (jos ei lasketa DN:n taloussivujen uutisointia öljyn hinnan noususta). Aihe on esillä suurimpien lehtien pääkirjoitustasolla.
• Etanolin ja bensan sekoituksella käyvät autot saavat helpotuksia veroista ja ruuhkamaksuista (tosin riippumatta siitä, mitä tankkiin pannaan).
• (Lisäys 2.5.:) Puistoissa ja etenkin muilla yleisillä paikoilla on penkkejä, joille voi istua. Siis siitä huolimatta, että niille saattaisi istua joku ei-toivottu kansalainen, kuten Suomessa tunnutaan ajattelevan.
  

Matkustin tänään bussissa lapsi normaaliin tapaan kantoliinassa. Kyytiin tuli ensin yhdet, sitten toiset lastenvaunut, mutta kolmansille ei tilaa riittänytkään. Pariskunta sitten kävelemään vauvansa kanssa. Eikä ollut edes ruuhka-aika.

Mahdollisuus matkustaa liputta busseissa vaunujen kanssa on paitsi käytännöllinen, myös merkittävä taloudellinen kädenojennus yhdelle vähävaraisimmista yhteiskunnallisista ryhmistä – pienten lasten vanhemmille. Mutta samalla se on kannustin käyttää vaunuja, vaikkeivät ne olisi aina edes tarpeen.

Siitähän keskusteltiin aikanaan, pitäisikö tasapuolisuuden vuoksi myös kantoliinojen kanssa päästä bussiin ilmaiseksi. Toistaiseksi HKL on ollut kielteisellä kannalla. Kiitokset vaan Miina Kajokselle (vas), Jessica Karhulle (vihr) ja Alina Mänttärille (vas) ja muille, jotka ovat asiasta puhuneet valtuustossa ja joukkoliikennelautakunnassa. Ilmeisesti lisää työtä vielä tarvitaan.

Luulisi, että olisi liikennelaitoksenkin etu, mikäli mahdollisimman harva lastaan kuljettaessa tulisi bussiin hyökkäysvaunuilla silloin, kun vaihtoehtoja on. Se nimittäin on yksi matkaa hidastava tekijä, ja bussien matkantekoahan halutaan nopeuttaa. Vaunut myös vievät matkustajamäärään nähden aika paljon tilaa, eikä niitä yleensä mahdu kuin kahdet per bussi. En tietenkään syytä vaunuilijoita, mutta monesti perille pääsisi nopeammin ja helpommin jättämällä vaunut kotiin ja sitomalla lapsi kantoliinaan tai -reppuun.

Oma lukunsa on, etteivät kaikki tiedä mahdollisuudesta jättää vaunuja kotiin. Tästä kertoi eräänkin vanhemman kysymys, että "onko tuo vauva tuolla jotenkin paidan alla". Ymmärrän, etteivät kaikki halua liinailla, mutta ainakin mahdollisuudesta olisi hyvä tietää.

HKL:n puheet liinamatkailun turvaongelmista ovat täysin hatusta heitettyjä – riskejä on, mutta niin on kaikessa muussakin, ei vähiten onnettomuustilanteessa heittelemään lähtevissä vaunuissa tai sylistä lentävissä lapsissa. Riskejä voi pienentää esimerkiksi sopivanlaisen istumapaikan valinnalla – ei kovia asioita vauvan pään kohdalle jne.

Tänäisessä Hesarin kirjoituksessa "Vauvojen väkivaltainen kohtelu yleistyy" oli taas ilmeisesti mielletty vanhemmuus ja äitiys synonyymeiksi. Muuta vanhemmuutta ei kai olekaan. (Enkä nyt puhu siitä, että juttu oli muutenkin huonosti kirjoitettu, ja otsikon tietokin on jo jutun perusteella ilmeisesti pelkkää mutua.)

"Äidin ja lapsen suhde on vauvalle tärkeä. Jos äiti ei kykene huolehtimaan lapsesta, lapsi tarvitsee korvaavaa hoitoa ja äidit tukea." Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Tietysti tämäkin kirjoitus kertoi lähinnä ongelmaperheistä ja -tapauksista, joissa tuleva isä on varmaan kadonnut maisemista ennen kuin raskaustesti on ehtinyt plussaa sanoa. Mutta silti vähän ikävää, että joku ihmeen hegemoninen äitidiskurssi kattaa lähes koko vanhemmuudesta käytävän keskustelun.

Naistutkimus on aiheellisesti todennut jo kauan sitten, että yhteiskunnassa mies on normi ja nainen ei-mies, ja että vain naisella on sukupuoli, ihminen on mies. Vanhemmuudesta puhuttaessa asetelma heittää häränpyllyä, tai ehkä sittenkin kyse on samasta ilmiöstä: lapsen vanhempi on äiti, ja jos puhutaan isästä, se liittyy jotenkin essentiaaliseen mieheyteen. Tai jotain. Vanhemmuutta lienee mahdotonta käsitellä samaan aikaan sukupuolineutraalisti sekä sukupuolisensitiivisesti.

Sitä paitsi luulin, että esimerkiksi perheväkivaltaisuutta ja muita ongelmia esiintyy myös esimerkiksi ihan tavallisissa, "hyvinvoivissa" (=keltapäivälehdistön termi hyvätuloisille) espoolaisperheissäkin, eikä niitä siksi olisi aihetta marginalisoida sosiaalitapausten ongelmiksi.

Saman lehden mielipidesivulla on ollut varsinainen kirjoitussarja äitiyden raskaudesta, josta onkin todella syytä puhua.

Täysipainoiseen isyyden haasteista ei sen sijaan varmaan tarvitse puhua, sillä ne ovat harvinaisuudessaan täysin marginaalisia ilmiöitä. Tämänhän todistaa jo saman lehden toinen juttu ns. "lapsisakosta", naisten palkkakehityksen kuopasta: "isät hoitavat lasta kotona yleensä vain kolme viikkoa tai vähemmän". Siis mikä niitä isiä vaivaa?