Sanotaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Tiedä siitä, mutta kyllä Ruotsissa moni asia on edellä. Hajahuomioita muutaman päivän Tukholman-reissulta:

Tasa-arvo:

• Joissakin leikkipuistoissa saattaa nähdä jopa enemmän isiä kuin äitejä lastensa kanssa. Kas kun ei lattemuki kädessä. Johtunee sikäläisestä perhevapaajärjestelystä, joka kannustaa onnistuneemmin myös isiä jäämään kotiin.
• Samoissa leikkipuistoissa saattaa nähdä myös muunkin värisiä lapsia kuin vaaleansinisiä tai -punaisia.
• Söderillä on hauska feminististä ym. krääsää ja kirjallisuutta myyvä kauppa, Hallongrottan.
• (Lisäys 1.5.:) Yleisistä vessoista suurin osa näyttäisi olevan unisex-vessoja.

Liikenne:

• Tukholmassa on toimivat ruuhkamaksut.
• Liikennekulttuuri on suojatiekäytöksen osalta aivan päinvastainen suomalaisen kanssa. Kun jalankulkija vähän vilkaiseekin suojatielle päin, autot jo alkavat väistää.
• Pyörätiet on enimmäkseen osattu suunnitella. Harvemmissa paikoissa (kuten silloilla) pyörätie on pantu liian ahtaasti jalkakäytävän yhteyteen. Pyöräkaistat ovat ajoradalla tai ainakin eri tasolla kuin jalkakäytävät. Reitit eivät mutkittele, kiertele tai katkeile suotta. Ja pyöräilijöitä on paljon. Sikäläisten mielestä tosin Tukholma ei ole kummoinenkaan pyöräilykaupunki, kun jonnekin Etelä-Ruotsiin vertaa.

Ympäristö:

• Reiluus ja ekoilu on havaittu toimivaksi myyntiargumentiksi jopa ihan tavallisissa kahviloissa, ei vain marginaalipaikoissa. Kauppojen tuotevalikoimat parempia; jopa kiskalta saa muuta kuin riistosuklaata.
• Tukholmassa on enemmän kuin kaksi kasvisravintolaa; suosikkini on toistaiseksi Hermans, ihan Slussenin lähistöllä.
  
• Päästöjen rajoittamisesta puhutaan lehdistössä muutenkin kuin kauhistellen (jos ei lasketa DN:n taloussivujen uutisointia öljyn hinnan noususta). Aihe on esillä suurimpien lehtien pääkirjoitustasolla.
• Etanolin ja bensan sekoituksella käyvät autot saavat helpotuksia veroista ja ruuhkamaksuista (tosin riippumatta siitä, mitä tankkiin pannaan).
• (Lisäys 2.5.:) Puistoissa ja etenkin muilla yleisillä paikoilla on penkkejä, joille voi istua. Siis siitä huolimatta, että niille saattaisi istua joku ei-toivottu kansalainen, kuten Suomessa tunnutaan ajattelevan.