Teknillinen korkeakoulu on alkanut sulkea useiden opiskelijoidensa tunnuksia, koska nämä ovat peilanneet eli tehneet identtisen kopion oman kotisivutilansa alle Matti Nikin mielipidesivustosta. Peilit on tehty siksi, että ihmiset pääsisivät näkemään, mitä sanottavaa sensuuria kritisoivalla Nikillä on.

Nikin oma sivuston kun joutui kritisoimansa sensuurin uhriksi. Tästä johtuen Nikin sivuston linkki ei toimi useiden internet-operaattorien asiakkailla. Kannattaa kokeilla.

Merkillepantavaa on TKK:n perustelut, jotka ilmenevät opiskelija/assari Jyry Suvilehdon saamasta huomautuksesta. Suvilehto on yksi, jonka tunnus suljettiin tilapäisesti, kunnes hän poisti peilin. Sitaatti:

Käsillä olevassa tapauksessa harjoittamanne toiminta on kansalaisaktivismia, jonka levittämisen teknisenä apuvälineenä TKK:n tietotekniikkaresursseja ei tule käyttää edes pienimuotoisesti.

Kyseessä on perustavanlaatuinen väärinymmärrys TKK:n hallintoihmisiltä, joka perustuu käyttösääntöjen poliittisen toiminnan kieltoon. Kiellolla on alun perin tarkoitettu puoluepoliittista toimintaa, etenkin vaalimainontaa, joka on aina joskus aiheuttanut ongelmia yliopistoilla esimerkiksi massapostitusten muodossa. TKK:n tulkinta laajentaa kuitenkin pykälää niin paljon, että esimerkiksi yhteiskuntatieteitä harjoittavassa yliopistossa moinen tulkinta estäisi jo selkeästi sitä "varsinaista" toimintaa, tutkimusta ja opetusta.

Lisäksi voidaan muistuttaa yliopistojen kolmannesta tehtävästä, joka yliopistolakiin kirjatusti tarkoittaa vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Käytännössä sen on tulkittu tarkoittavan paitsi vuorovaikutusta yritysten kanssa, myös kriittistä yhteiskunnallista keskustelua. TKK:n teknokraatit eivät tätä taida ymmärtää.

Nikki pohtii sivullaan eilisen (18.3.2008) merkinnässä asiaa sellaisten esimerkkien valossa, joista käy ilmi, että TKK on loputtoman sensuroinnin tiellä, jos he aikovat suitsia kaiken kansalaisaktivismina pitämänsä, eli siis yhteiskunnallisen keskustelun.

Tiistaina on mielenosoitus nettisensuuria vastaan. Lisätiedot osoitteesta sensuuri.info. Kohuhan varsinaisesti lähti siitä, kun KRP sensuroi sensuuria arvostelleen saitin. Kyseistä sensuurihanketta on kyllä arvosteltu ennenkin, muun muassa tässä blogissa aina vuodesta 2006 alkaen.

Voisin kerrata asiasta muutaman argumentin, jotka ovat tällä kertaa sitaatteja KRP:n lausunnosta, joka annettiin lapsipornosensuurilain valmistelun yhteydessä. (Sen jälkeen tuntuu linja muuttuneen, mutta ehkäpä KRP:nkin on vain toteltava mitä poliittinen ohjaus vaatii.)

Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan poliisin toimintaa ei tule eikä saa levittää sellaisille "harmaille" alueille, joissa toiminnan määrittäminen jää epäselväksi ja joissa toiminta ei perustu poliisilain 1 §:ssä säädettyihin tehtäviin. Kansalaisten ja lakia soveltavien virkamiesten oikeusturva edellyttää, että poliisin toimivaltuuksien sääntely on hyvin täsmällistä. Vaatimus korostuu erityisesti silloin, kun liikutaan
perusoikeuksien alueella.

Laki ei siis vastaa vaatimuksia perusoikeusrajoitusten täsmällisyydestä, tarkkarajaisuudesta eikä oikeasuhtaisuudesta.

Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei alitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan. Tekninen todellisuus on se, että lapsipornografiaa sisältäville sivuille pääsee estosta huolimatta, kuten esityksessäkin on todettu. Menettelyllä estetään teleyritysten asiakkaita näkemästä vahingossa lapsipornoa verkkoasioinnin yhteydessä. Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella.

Sensuurilla ei siis estetä lapsipornon levitystä, saati itse ongelmaa eli lasten hyväksikäyttöä.

Lain otsikko ei vastaa lain tarkoitusta ja sisältöä. Otsikon mukaan kysymys on lapsipornografian levittämisen estotoimista, vaikka kysymyksessä on tahattoman sivuille joutumisen estäminen eli käytännössä katselun estäminen.

Lain säätäjiltä ja puolustajilta on siis mennyt sekaisin lapsipornon levittämisen estäminen ja nettisurffailijoiden estäminen joutumasta vahingossa "sopimattomille" sivuille. Ensimmäiseen tarkoitukseen laki ei siis sovellu ja jälkimmäiseen sitä ei tarvita, eikä varsinkaan poliisista voi tehdä siveyspoliisia, joka määrää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tuomioistuin voi päättää, mikä on laitonta ja mikä ei, mutta se on eri asia. Sivuhuomiona todettakoon, että saman lausunnon mukaan katselu ei ole laitonta, mutta kuitenkin tällä lailla se halutaan estää.

Sensuuria ei tietenkään edes tarvita. Sen sijaan, että sensurointiin syydettäisiin rahaa samalla kun lastensuojelulta sitä puuttuu, voidaan verkosta saada laiton sisältö pois oikeaoppisesti oikeuden päätöksellä, kiireellisesti käsiteltynä jo nyt. Niin sanotussa sananvapauslaissa on pykälä verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksestä. Sitä ihmeellisempää on, että jos sensuurikritiikkisivua pidettiin laittomana, se sensuroitiin sen sijaan, että olisi sovellettu em. sananvapauslakia. Vai epäiltiinkö, että tuomioistuin ehkä ymmärtäisi sivuston täysin lailliseksi, eikä ainakaan suostuisi antamaan keskeyttämismääräystä kiireellisenä?

Keskeistä on muistaa sensuurin ongelmallisuus sinänsä. Niinpä ilmeisten väärinkäytösten ja ylilyöntien – joita nyt on nähty – korjaaminen ei poista sitä tosiseikkaa, että sensuuri ei sovellu tarkoitukseensa. Varsinkaan se ei sovi demokraattiseen oikeusvaltioon, joka Suomi on joskus väittänyt olevansa.

Nythän on niin, että puheena oleva laki lapsipornografian levittämisen estotoimista on suunnattu ulkomaalaisten sivustojen sensurointiin. Tästä todistavat esimerkiksi ensimmäinen pykälä, jossa lain tarkoitus määritellään:

Tämän lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa
suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy
ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

Tai lakia valmistelleen hallituksen esityksestä seuraavat pätkät:

Esityksen tavoitteena on varmistaa, että poliisi voi luovuttaa
lapsipornografista aineistoa sisältävistä ulkomailla ylläpidettävistä
internet-sivustoista laatimansa luettelon teleyrityksille.

Tämä lakiehdotus ei kuitenkaan tulkinnallisesti avaa mahdollisuuksia
mihinkään muuhun kuin lapsipornografian ulkomaisten
internet-sivustojen kautta tapahtuvan levittämisen estotoimiin.

Laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin,
sillä pääsääntöisesti materiaali on muualla kuin Suomessa
ylläpidettävää.

Sitä ihmeellisempää on lukea asiasta vastaavan kokoomusministeri Lindénin sanomaa:

Laki koskettaa pääsääntöisesti ulkomaisilla palvelimilla olevia
sivustoja. Sitä ei ole rajattu koskemaan vain ulkomaisia. Ihan yhtä
hyvin poliisilla on oikeus tehdä näitä estotoimia kotimaisille
sivuille.

Tästä lausumasta on tullut jo Lindénin klassikko:

Minua on syytetty siitä, että en tiedä mistä puhun. Minua syyttävät eivät taida tietää, mistä he itse puhuvat.

Ja niinpä tätä kirjoittaessa lähemmäs 13000 allekirjoittajaa vaatii ministerin eroa. Täytyy kuitenkin olla armollinen ja muistuttaa taas lukijoita siitä, että itse laista voimme kiittää edellisiä viestintäministereitä (sd.).