Kestovaipat on ihan kiva juttu, mutta vaipattomuus on vasta jotakin. Jos päivässä saa säästettyä viisikin harsoa – joskus enemmän, joskus vähemmän – harventaa se pesutiheyttä jo kivasti. Ja kyseessähän oli jonnin verran alle kolmikuinen lapsi.

Pesukoneen pyörittämisessähän on se ilmeinen ongelma, että veden lämmittäminen pesukoneen omilla vastuksilla ja huonolla hyötysuhteella vie pitkälle jalostettua energiaa, siis sähköä, kovin paljon. Ja kaukolämpöalueella se vielä on aivan älytöntä, mistä joskus kirjoitin. Siis tietysti veden puhdistamisen ja kemikaalipäästöjen lisäksi.

Miten vaipattomuus sitten toimii? Aika nopeasti oppii vaistoamaan, koska syömisen, nukkumisen ja pissaamisen vuorottelussa on taas pissaamisen aika. Kun aavistelee, että nyt olisi, ei muuta kuin vessaan ja pss-pss, pss-pss. Ja johan alkaa lorista, joskus heti, joskus ei.

Lisäksi lapsi on – kummallista kyllä – alkanut välillä huutaa jo ennen pissan tuloa, siis alkanut ilmoittaa hädästään. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, mutta se on jo toistunut niin monta kertaa, että pakko kai uskoa. Siis sen lisäksi, että yleensä viimeistään heti vaipan kastuttua huudetaan.

* * *

Lopuksi seuraa lukijakysely: Pitäisikö mun kirjoittaa nämä vauvakuulumiset jonnekin muualle, vaikkapa johonkin (anonyymiin tai ei) isäblogiin ja puhua täällä pelkkää ei-niin-henkilökohtaista politiikkaa? Ketä kiinnostaa?

Olen innostunut lastenloruista. Arvasin muuten kirjoitettuani edellisen virkkeen, että Panultahan niitä löytyy lisää. Lorut ovat hauskoja jopa pikkuvauvan mielestä. Joten miksipä ei aikuisen.

Maalta löytyi muutama kirja, kuten Erkki Tantun Lasten loruja (Otava 1978). Seuraavassa pari pätkää sieltä. Onnimanni on hauska syklinen loru:

Oli ennen onnimanni
onnimannista matikka
matikasta maitopyörä
maitopyörästä pytikkä
pytikästä pöytäristi
pöytärististä ripukka
ripukasta rintasolki
rintasolesta sopukka
sopukasta suamenkirkko
suamenkirkosta kipinä
kipinästä kirjanmerkki
kirjanmerkistä meteli
metelistä meijänherra
meijänherrasta hepukka
hepukasta heinäkelkka
heinäkelkasta kekäle
kekäleestä kenkäraja
kenkärajasta rapukka
rapukasta raidanhaara
raidanhaarasta harakka
harakasta hangonvarsi
hangonvarresta vatikka
vatikasta vallesmanni
vallesmannista matikka
...

Protestanttisesta työetiikasta viehättyneet (ja muut) voivat opiskella seuraavan:

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauvantain oli pyhän aatto,
sunnuntain oli suuri juhla.

Ja yksi suosikeistani on suvussa kiertänyt, paljon lausuttu Isä Musti murheissaan. Alkuperä (ainakin minulle) tuntematon.

Isä Musti murheissansa kysyy: "Mikä hätä?
Kuka uskaltanut on purra lasta tätä?
Kuka korvastasi repi, kuka paha? Vastaa heti!"

Pieni koiranpentunen ulvoo ulvomistaan,
surkeissansa sukivi toista korvallistaan:
"Kukko korvan repi veriin, tahtonut en päästä eriin!"

"Mitä kuulen kummia? Kukon ei käy hyvin.
Kyllä puolestani ma hänet vielä kynin.
Kukko, juokse!"

Kukko juhlallisena selittääpi seikan:
"Surkeasti käydä oli meidän pikku veikan.
Hukkunut ois raukka veteen jollen ehtinyt mä eteen.

Teidän pentu huimapää ahdisteli arkaa
Syyttä suotta tahallansa tipun päälle karkaa.
Siksi koiraa korvaan purin, ja vastakin mä pidän kurin!

Tämä seikka pennullenne viisautta jakaa.
Rehellisyys ainoastaan hyvän tunnon takaa.
Kasvaa pentu kunnon sukuun, pääsee rehellisten lukuun."

Vauvapakkauksessa tullut WSOY:n lorukirjanen Loruleikki – Lek med rim on muuten jostain syystä takakansitekstin mukaan painettu Kiinassa. Luulin, että Södikan paino oli Porvoossa.