Maalta löytyi muutama kirja, kuten Erkki Tantun Lasten loruja (Otava 1978). Seuraavassa pari pätkää sieltä. Onnimanni on hauska syklinen loru:

Oli ennen onnimanni
onnimannista matikka
matikasta maitopyörä
maitopyörästä pytikkä
pytikästä pöytäristi
pöytärististä ripukka
ripukasta rintasolki
rintasolesta sopukka
sopukasta suamenkirkko
suamenkirkosta kipinä
kipinästä kirjanmerkki
kirjanmerkistä meteli
metelistä meijänherra
meijänherrasta hepukka
hepukasta heinäkelkka
heinäkelkasta kekäle
kekäleestä kenkäraja
kenkärajasta rapukka
rapukasta raidanhaara
raidanhaarasta harakka
harakasta hangonvarsi
hangonvarresta vatikka
vatikasta vallesmanni
vallesmannista matikka
...

Protestanttisesta työetiikasta viehättyneet (ja muut) voivat opiskella seuraavan:

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauvantain oli pyhän aatto,
sunnuntain oli suuri juhla.

Ja yksi suosikeistani on suvussa kiertänyt, paljon lausuttu Isä Musti murheissaan. Alkuperä (ainakin minulle) tuntematon.

Isä Musti murheissansa kysyy: "Mikä hätä?
Kuka uskaltanut on purra lasta tätä?
Kuka korvastasi repi, kuka paha? Vastaa heti!"

Pieni koiranpentunen ulvoo ulvomistaan,
surkeissansa sukivi toista korvallistaan:
"Kukko korvan repi veriin, tahtonut en päästä eriin!"

"Mitä kuulen kummia? Kukon ei käy hyvin.
Kyllä puolestani ma hänet vielä kynin.
Kukko, juokse!"

Kukko juhlallisena selittääpi seikan:
"Surkeasti käydä oli meidän pikku veikan.
Hukkunut ois raukka veteen jollen ehtinyt mä eteen.

Teidän pentu huimapää ahdisteli arkaa
Syyttä suotta tahallansa tipun päälle karkaa.
Siksi koiraa korvaan purin, ja vastakin mä pidän kurin!

Tämä seikka pennullenne viisautta jakaa.
Rehellisyys ainoastaan hyvän tunnon takaa.
Kasvaa pentu kunnon sukuun, pääsee rehellisten lukuun."

Vauvapakkauksessa tullut WSOY:n lorukirjanen Loruleikki – Lek med rim on muuten jostain syystä takakansitekstin mukaan painettu Kiinassa. Luulin, että Södikan paino oli Porvoossa.