Kestovaipat on ihan kiva juttu, mutta vaipattomuus on vasta jotakin. Jos päivässä saa säästettyä viisikin harsoa – joskus enemmän, joskus vähemmän – harventaa se pesutiheyttä jo kivasti. Ja kyseessähän oli jonnin verran alle kolmikuinen lapsi.

Pesukoneen pyörittämisessähän on se ilmeinen ongelma, että veden lämmittäminen pesukoneen omilla vastuksilla ja huonolla hyötysuhteella vie pitkälle jalostettua energiaa, siis sähköä, kovin paljon. Ja kaukolämpöalueella se vielä on aivan älytöntä, mistä joskus kirjoitin. Siis tietysti veden puhdistamisen ja kemikaalipäästöjen lisäksi.

Miten vaipattomuus sitten toimii? Aika nopeasti oppii vaistoamaan, koska syömisen, nukkumisen ja pissaamisen vuorottelussa on taas pissaamisen aika. Kun aavistelee, että nyt olisi, ei muuta kuin vessaan ja pss-pss, pss-pss. Ja johan alkaa lorista, joskus heti, joskus ei.

Lisäksi lapsi on – kummallista kyllä – alkanut välillä huutaa jo ennen pissan tuloa, siis alkanut ilmoittaa hädästään. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, mutta se on jo toistunut niin monta kertaa, että pakko kai uskoa. Siis sen lisäksi, että yleensä viimeistään heti vaipan kastuttua huudetaan.

* * *

Lopuksi seuraa lukijakysely: Pitäisikö mun kirjoittaa nämä vauvakuulumiset jonnekin muualle, vaikkapa johonkin (anonyymiin tai ei) isäblogiin ja puhua täällä pelkkää ei-niin-henkilökohtaista politiikkaa? Ketä kiinnostaa?