Kansanedustajien omien palkkojen korottelun paheksuminen on aihe, joka vetoaa kansan syviin riveihin. Kukapa ei olisi samaa mieltä siitä, että tiheät korottelut ennestään suuriin palkkoihin ovat hävyttömiä.

En poikkea joukosta, vaikka vähän hävettääkin.

Tämänkertainen palkkion korotus on satoja euroja, ja suuruus riippuu siitä, kuinka suuri palkkio oli ennestään. Eli siis puhehenkilöt, ryhmäpuheenjohtajat ja kumppanit saavat suuremmat korotukset kuin riviedustajat. Korotusta nimittäin perustellaan yleisen ansiotason nousulla, joka on Tilastokeskuksen mukaan 5,8 prosenttia.

Jos nyt kuitenkin allekirjoitetaan näkemys tasaisen tulonjaon järkevyydestä, ei tämä päätös ole linjassa. Ei liene oikeudenmukaista, että ennestään jättimäisillä tuloilla varustetut saavat suurimmat korotukset. Ei, vaikka veroprogressio ehkä haukkaakin siitä osansa. Eiköhän korotuksiakin pystyisi vähän porrastamaan? Vai uskovatkohan kansanedustajat oman palkkansakin osalta EK:n mantraan kannustavuudesta ja tuloerojen autuaaksitekevyydestä:

Pienet palkkaerot eivät kannusta henkilöstöä kehittämään osaamistaan ja osaltaan hidastavat talouden väistämätöntä rakennemuutosta. Suomen pienten palkkaerojen lievä kasvu tuleekin nähdä myönteisenä talous- ja työllisyyskasvua tukeva kehityssuuntana.

Odotankin palkankorotusten näkyvän kansanedustajien osaamisen huimana kehittymisenä.