Oikeuslaitoksen puolueettomuudesta
Aina välillä törmää näkemykseen, jonka mukaan oikeuslaitoksen, erityisesti alioikeuksien, puolueettomuus olisi kyseenalainen, kun tuomioita jakavat maallikkolautahenkilöt, jotka ovat puolueiden nimittämiä. Lisäksi kysymys vallan kolmijaosta on relevantti.
Huoli voi olla aiheellinen, ja joka tapauksessa oikeuslaitoksen puolueettomuutta on syytä pitää silmällä jatkuvasti. Tuomiot ovat kuitenkin lopulta ihmisten jakamia, joten niihin vaikuttavat kaikennäköiset inhimilliset tekijät. Objektiivisuutta ei voida tavoittaa, mutta siihen täytyy pyrkiä.
Nyt kuitenkin joku totesi hesarin mielipidesivulla (7.3.) olevan tärkeää, "että pääministerin asia käsitellään ylemmässä oikeusistuimessa, jotta yleinen uskottavuus lainkäytön puolueettomuuteen säilyisi". Ottamatta kantaa itse asiaan, on minusta mielenkiintoinen ajatus, että kolmen (usein) eri puolueiden edustajien ja yhden ammattituomarin kokoonpanon vaihtuessa kolmeen ammattituomariin puolueettomuus jotenkin lisääntyisi.
Vihjaako tämä, että henkilöillä, jotka eivät ole puolueen nimittämiä tai joilla ei ehkä ole puolueen jäsenkirjaa, ei olisi arvoja ja siten poliittisia mielipiteitä? Poistuuko politiikka jos puolueet häviävät? Sehän olisi mielenkiintoista. Eikö yhtä hyvin voitaisi ajatella, että (maallikko)tuomareiden poliittisesti monimuotoinen tausta takaisi paremminkin (vaikkakin puutteellisesti) eri yhteiskunnallisten näkemyksien edustuksen tuomioita jaettaessa?
Ainakin opiskelija-aineksen joukosta oikeustieteilijät ovat mutulla arvioiden keskimäärin konservatiivisempia ja oikeistolaisempia kuin monen muun alan opiskelijat. Onko jotain syytä olettaa, ettei tuomarikunnassa olisi vastaavasti? Vähentääkö asiantuntija-asema välttämättä tuomarin arvolatausta?
Sokea usko asiantuntemuksen objektiivisuuteen voi vaarantaa tuomiosi puolueettomuuden.
Kommentit
anonyymi kirjoitti:
jukka kirjoitti:
Olen samaa mieltä myös "rankasta" yleistyksestäni, siksipä korostin sen perustuvan ihan mutuun, eikä siitä sen kummempia johtopäätöksiä ole tehtykään. Tietysti yleistykset (paikkansakin pitävät) ovat ikäviä niiden näkökulmasta, jotka eivät malliin sovi. Sukupuolikategoriat ovat tästä hyvä esimerkki.
Oikkareissa olen törmännyt harmillisen usein (en poikkeuksetta!) sellaiseen mielestäni nurinkuriseen ajatteluun, jossa säädöksistä voidaan johtaa se, miten maailma on tai tulisi olla. Siis sen sijaan, että antauduttaisiin pohtimaan, miten niitä säädöksiä/whatever tulisi muuttaa, että ne vastaisivat todellisuutta tai olisivat oikeudenmukaisia jne. Ja tällainen ajattelutapahan johtaa konservatiivisiin ratkaisuihin, jopa pysähtyneisyyteen.
Ei muuta lisättävää.
Koko lautamieskeskustelussa ongelman ydin ei niinkään ole järjestelmän puolueettomuudessa (kuka pystyisi sanomaan, onko yhden juristituomarin ja kahden lautamiehen kokoonpano sen puolueettomampi kuin kolmen juristituomarin kokoonpano?) vaan pikemminkin oikeuslaitoksen ammattitaidosta ja oikeusvarmuudesta yleensä.
Ruususen tapauksessa käräjäoikeuden tuomiossa on äänestyspäätöksestä johtuen muutamia ristiriitaisia ja juridisesti kyseenalaisia perusteluja, joita missään tuomiossa ei koskaan pitäisi olla. Räikeimpänä esimerkkinä esimerkiksi kannanotto, jonka mukaan kustantajan osalta tahallisuuden (ja siten myös rikoksen) poisti se tosiasia, että hän oli pyytänyt lakimieheltään ennalta lausuntoa kirjan julkaisemisen laillisuudesta. Kuitenkaan oikeusjärjestyksemme eikä varmaankaan kansan oikeustajukaan hyväksy tällaista rikosoikeudellisen vastuun ulkoistamista.
"Ainakin opiskelija-aineksen joukosta oikeustieteilijät ovat mutulla arvioiden keskimäärin konservatiivisempia ja oikeistolaisempia kuin monen muun alan opiskelijat. Onko jotain syytä olettaa, ettei tuomarikunnassa olisi vastaavasti?"
Aika rankka yleistys, jonka pohjalta ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tule tehdä. Oman kokemukseni mukaan nämä arvoiltaan "konservaativisemmat" oikkarit hakeutuvat yleensä yksityiselle sektorille töihin.
Yleisesti ottaen oikeustieteelliset opinnot perustuvat suurelta osin sille, että opetetaan riippumatonta ja objektiivisen analyyttista ajattelutapaa, jota sovelletaan oikeudellisten kysymysten ratkaisemisessa. Lakimiehellä voi olla vahvojakin yhteiskunnallisia mielipiteitä, mutta töitä tehdessä nämä tulisi ja keskimäärin jätetään narikkaan. Olen sitä mieltä, esimerkiksi Korkeimman Oikeuden ratkaisuissa olisi jopa varaa politisoida enemmänkin.