Tiistaina on mielenosoitus nettisensuuria vastaan. Lisätiedot osoitteesta sensuuri.info. Kohuhan varsinaisesti lähti siitä, kun KRP sensuroi sensuuria arvostelleen saitin. Kyseistä sensuurihanketta on kyllä arvosteltu ennenkin, muun muassa tässä blogissa aina vuodesta 2006 alkaen.

Voisin kerrata asiasta muutaman argumentin, jotka ovat tällä kertaa sitaatteja KRP:n lausunnosta, joka annettiin lapsipornosensuurilain valmistelun yhteydessä. (Sen jälkeen tuntuu linja muuttuneen, mutta ehkäpä KRP:nkin on vain toteltava mitä poliittinen ohjaus vaatii.)

Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan poliisin toimintaa ei tule eikä saa levittää sellaisille "harmaille" alueille, joissa toiminnan määrittäminen jää epäselväksi ja joissa toiminta ei perustu poliisilain 1 §:ssä säädettyihin tehtäviin. Kansalaisten ja lakia soveltavien virkamiesten oikeusturva edellyttää, että poliisin toimivaltuuksien sääntely on hyvin täsmällistä. Vaatimus korostuu erityisesti silloin, kun liikutaan
perusoikeuksien alueella.

Laki ei siis vastaa vaatimuksia perusoikeusrajoitusten täsmällisyydestä, tarkkarajaisuudesta eikä oikeasuhtaisuudesta.

Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei alitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan. Tekninen todellisuus on se, että lapsipornografiaa sisältäville sivuille pääsee estosta huolimatta, kuten esityksessäkin on todettu. Menettelyllä estetään teleyritysten asiakkaita näkemästä vahingossa lapsipornoa verkkoasioinnin yhteydessä. Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella.

Sensuurilla ei siis estetä lapsipornon levitystä, saati itse ongelmaa eli lasten hyväksikäyttöä.

Lain otsikko ei vastaa lain tarkoitusta ja sisältöä. Otsikon mukaan kysymys on lapsipornografian levittämisen estotoimista, vaikka kysymyksessä on tahattoman sivuille joutumisen estäminen eli käytännössä katselun estäminen.

Lain säätäjiltä ja puolustajilta on siis mennyt sekaisin lapsipornon levittämisen estäminen ja nettisurffailijoiden estäminen joutumasta vahingossa "sopimattomille" sivuille. Ensimmäiseen tarkoitukseen laki ei siis sovellu ja jälkimmäiseen sitä ei tarvita, eikä varsinkaan poliisista voi tehdä siveyspoliisia, joka määrää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tuomioistuin voi päättää, mikä on laitonta ja mikä ei, mutta se on eri asia. Sivuhuomiona todettakoon, että saman lausunnon mukaan katselu ei ole laitonta, mutta kuitenkin tällä lailla se halutaan estää.

Sensuuria ei tietenkään edes tarvita. Sen sijaan, että sensurointiin syydettäisiin rahaa samalla kun lastensuojelulta sitä puuttuu, voidaan verkosta saada laiton sisältö pois oikeaoppisesti oikeuden päätöksellä, kiireellisesti käsiteltynä jo nyt. Niin sanotussa sananvapauslaissa on pykälä verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksestä. Sitä ihmeellisempää on, että jos sensuurikritiikkisivua pidettiin laittomana, se sensuroitiin sen sijaan, että olisi sovellettu em. sananvapauslakia. Vai epäiltiinkö, että tuomioistuin ehkä ymmärtäisi sivuston täysin lailliseksi, eikä ainakaan suostuisi antamaan keskeyttämismääräystä kiireellisenä?

Keskeistä on muistaa sensuurin ongelmallisuus sinänsä. Niinpä ilmeisten väärinkäytösten ja ylilyöntien – joita nyt on nähty – korjaaminen ei poista sitä tosiseikkaa, että sensuuri ei sovellu tarkoitukseensa. Varsinkaan se ei sovi demokraattiseen oikeusvaltioon, joka Suomi on joskus väittänyt olevansa.