Erään tahon tarjoaman blogipalvelun valmiin sivupohjan alareunassa luki Copyright © 2008 <se eräs taho>. Sivupohja oli muuten mainio. Nyttemmin asia on korjaantunut, mutta sitä ennen piti todeta selväsanaisesti seuraavanlaisia asioita. Ne voivat hyödyttää muitakin, joten tässä on.

Copyright-merkinnän tarkoitus ei ole ilmaista, kuka palvelun tarjoaa tai "omistaa". Sen sijaan se ilmaisee lukijalle, kenellä on tekijänoikeus siihen sisältöön, johon merkintä liittyy.

Tekijänoikeus syntyy (lähes) aina tekijälle, ja toisaalta (virheellinen) copyright-merkintä ei sellaisenaan luo eikä siirrä sitä tekijänoikeutta sellaiselle, jolla sitä ei ole.

Koska kertaus on opintojen huoltaja: blogitekstien tekijänoikeus on lähtökohtaisesti blogin kirjoittajalla, ei tilaajalla, työnantajalla eikä varsinkaan blogipalvelun tarjoajalla tai vaikkapa työaseman lainaajalla sen enempää kuin kirjoittajan konttorituolin valmistajallakaan. Osa tekijänoikeuksista (ns. taloudelliset oikeudet) ovat sopimalla siirrettävissä. Moraaliset oikeudet eivät. Moraalisina oikeuksina pidetään esimerkiksi vanhemmuusoikeutta (ent. isyysoikeus, kiitos, Riikka!), respektioikeutta ja katumisoikeutta.

Työnantaja saa oletusarvoisesti työsuhteessa työtehtävinä tehtyihin teoksiin normaalin toimintansa edellyttämät käyttöoikeudet. Sekään ei kuitenkaan tarkoita, että tekijänoikeus olisi kokonaan työnantajan, ellei siitä ole sovittu esimerkiksi työsopimuksessa. Tietokoneohjelmat ja tietokannat ovat poikkeus, sillä niiden tekijänoikeus kuuluu työnantajalle lakisääteisesti.

Lisäksi voidaan muistuttaa, että tekijänoikeus syntyy automaattisesti silloin kuin teoskin. Sen synnyttämiseksi tai vaatimiseksi ei tarvita mitään ennakkoilmoitusta tai copyright-merkintää, vaikka sellaista tavataankin usein käyttää selvennyksen vuoksi (ja siksi, että se on Yhdysvalloissa joskus ollut tarpeen).

Se, että jollakin on johonkin tekijänoikeus, tarkoittaa myös, että siitä voi halutessaan luopua soveltuvin osin. Lisätietoja hakukoneista vaikkapa hakusanoilla GPL, Creative Commons, public domain.

Kestovaipat on ihan kiva juttu, mutta vaipattomuus on vasta jotakin. Jos päivässä saa säästettyä viisikin harsoa – joskus enemmän, joskus vähemmän – harventaa se pesutiheyttä jo kivasti. Ja kyseessähän oli jonnin verran alle kolmikuinen lapsi.

Pesukoneen pyörittämisessähän on se ilmeinen ongelma, että veden lämmittäminen pesukoneen omilla vastuksilla ja huonolla hyötysuhteella vie pitkälle jalostettua energiaa, siis sähköä, kovin paljon. Ja kaukolämpöalueella se vielä on aivan älytöntä, mistä joskus kirjoitin. Siis tietysti veden puhdistamisen ja kemikaalipäästöjen lisäksi.

Miten vaipattomuus sitten toimii? Aika nopeasti oppii vaistoamaan, koska syömisen, nukkumisen ja pissaamisen vuorottelussa on taas pissaamisen aika. Kun aavistelee, että nyt olisi, ei muuta kuin vessaan ja pss-pss, pss-pss. Ja johan alkaa lorista, joskus heti, joskus ei.

Lisäksi lapsi on – kummallista kyllä – alkanut välillä huutaa jo ennen pissan tuloa, siis alkanut ilmoittaa hädästään. Kuulostaa kyllä uskomattomalta, mutta se on jo toistunut niin monta kertaa, että pakko kai uskoa. Siis sen lisäksi, että yleensä viimeistään heti vaipan kastuttua huudetaan.

* * *

Lopuksi seuraa lukijakysely: Pitäisikö mun kirjoittaa nämä vauvakuulumiset jonnekin muualle, vaikkapa johonkin (anonyymiin tai ei) isäblogiin ja puhua täällä pelkkää ei-niin-henkilökohtaista politiikkaa? Ketä kiinnostaa?

Olen innostunut lastenloruista. Arvasin muuten kirjoitettuani edellisen virkkeen, että Panultahan niitä löytyy lisää. Lorut ovat hauskoja jopa pikkuvauvan mielestä. Joten miksipä ei aikuisen.

Maalta löytyi muutama kirja, kuten Erkki Tantun Lasten loruja (Otava 1978). Seuraavassa pari pätkää sieltä. Onnimanni on hauska syklinen loru:

Oli ennen onnimanni
onnimannista matikka
matikasta maitopyörä
maitopyörästä pytikkä
pytikästä pöytäristi
pöytärististä ripukka
ripukasta rintasolki
rintasolesta sopukka
sopukasta suamenkirkko
suamenkirkosta kipinä
kipinästä kirjanmerkki
kirjanmerkistä meteli
metelistä meijänherra
meijänherrasta hepukka
hepukasta heinäkelkka
heinäkelkasta kekäle
kekäleestä kenkäraja
kenkärajasta rapukka
rapukasta raidanhaara
raidanhaarasta harakka
harakasta hangonvarsi
hangonvarresta vatikka
vatikasta vallesmanni
vallesmannista matikka
...

Protestanttisesta työetiikasta viehättyneet (ja muut) voivat opiskella seuraavan:

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauvantain oli pyhän aatto,
sunnuntain oli suuri juhla.

Ja yksi suosikeistani on suvussa kiertänyt, paljon lausuttu Isä Musti murheissaan. Alkuperä (ainakin minulle) tuntematon.

Isä Musti murheissansa kysyy: "Mikä hätä?
Kuka uskaltanut on purra lasta tätä?
Kuka korvastasi repi, kuka paha? Vastaa heti!"

Pieni koiranpentunen ulvoo ulvomistaan,
surkeissansa sukivi toista korvallistaan:
"Kukko korvan repi veriin, tahtonut en päästä eriin!"

"Mitä kuulen kummia? Kukon ei käy hyvin.
Kyllä puolestani ma hänet vielä kynin.
Kukko, juokse!"

Kukko juhlallisena selittääpi seikan:
"Surkeasti käydä oli meidän pikku veikan.
Hukkunut ois raukka veteen jollen ehtinyt mä eteen.

Teidän pentu huimapää ahdisteli arkaa
Syyttä suotta tahallansa tipun päälle karkaa.
Siksi koiraa korvaan purin, ja vastakin mä pidän kurin!

Tämä seikka pennullenne viisautta jakaa.
Rehellisyys ainoastaan hyvän tunnon takaa.
Kasvaa pentu kunnon sukuun, pääsee rehellisten lukuun."

Vauvapakkauksessa tullut WSOY:n lorukirjanen Loruleikki – Lek med rim on muuten jostain syystä takakansitekstin mukaan painettu Kiinassa. Luulin, että Södikan paino oli Porvoossa.

Teknillinen korkeakoulu on alkanut sulkea useiden opiskelijoidensa tunnuksia, koska nämä ovat peilanneet eli tehneet identtisen kopion oman kotisivutilansa alle Matti Nikin mielipidesivustosta. Peilit on tehty siksi, että ihmiset pääsisivät näkemään, mitä sanottavaa sensuuria kritisoivalla Nikillä on.

Nikin oma sivuston kun joutui kritisoimansa sensuurin uhriksi. Tästä johtuen Nikin sivuston linkki ei toimi useiden internet-operaattorien asiakkailla. Kannattaa kokeilla.

Merkillepantavaa on TKK:n perustelut, jotka ilmenevät opiskelija/assari Jyry Suvilehdon saamasta huomautuksesta. Suvilehto on yksi, jonka tunnus suljettiin tilapäisesti, kunnes hän poisti peilin. Sitaatti:

Käsillä olevassa tapauksessa harjoittamanne toiminta on kansalaisaktivismia, jonka levittämisen teknisenä apuvälineenä TKK:n tietotekniikkaresursseja ei tule käyttää edes pienimuotoisesti.

Kyseessä on perustavanlaatuinen väärinymmärrys TKK:n hallintoihmisiltä, joka perustuu käyttösääntöjen poliittisen toiminnan kieltoon. Kiellolla on alun perin tarkoitettu puoluepoliittista toimintaa, etenkin vaalimainontaa, joka on aina joskus aiheuttanut ongelmia yliopistoilla esimerkiksi massapostitusten muodossa. TKK:n tulkinta laajentaa kuitenkin pykälää niin paljon, että esimerkiksi yhteiskuntatieteitä harjoittavassa yliopistossa moinen tulkinta estäisi jo selkeästi sitä "varsinaista" toimintaa, tutkimusta ja opetusta.

Lisäksi voidaan muistuttaa yliopistojen kolmannesta tehtävästä, joka yliopistolakiin kirjatusti tarkoittaa vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Käytännössä sen on tulkittu tarkoittavan paitsi vuorovaikutusta yritysten kanssa, myös kriittistä yhteiskunnallista keskustelua. TKK:n teknokraatit eivät tätä taida ymmärtää.

Nikki pohtii sivullaan eilisen (18.3.2008) merkinnässä asiaa sellaisten esimerkkien valossa, joista käy ilmi, että TKK on loputtoman sensuroinnin tiellä, jos he aikovat suitsia kaiken kansalaisaktivismina pitämänsä, eli siis yhteiskunnallisen keskustelun.

Bussikuskeista osa on tavattoman töykeitä. Eräskin veti hirveät pultit, kun emme heti saaneet matkakortin lukijalaitetta toimimaan. Sama kuski heitti minut, kantamani kaksikuukautisen lapsen ja puolisoni bussista ulos iltamyöhällä kesken matkan (yritti jo liikennevaloissa), koska kehtasimme kuljettaa eväitä mukanamme. "Häiritsee muita matkustajia", joita oli ehkä kolme.

Tapaus ei ole harvinaislaatuinen. Tämä kuskiryhmän edustajat tapaavat olla keski-iän ohittaneita, "kantasuomalaisia" mieshenkilöitä tympeä ilme naamallaan.

Sen sijaan maahanmuuttajataustaiset bussikuskit ovat näppituntumalla yleensä paitsi kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, usein jopa ystävällisiä, huolimatta niistä käsittämättömistä solvauksista, jota turkismummot heille latelevat.

Eikö tässä olisi hyvä positiivisen syrjinnän paikka bussiyhtiöiden rekrytointipolitiikassa? Elämäänsä kyllästyneet, tuittupäiset kaljamahaäijät voisivat tehdä tilaa sellaisille työntekijöille, jotka eivät pidä tärkeimpänä tehtävänään *ttuilla asiakkaille, vaikka nämä eivät osaisikaan oikeasta ovesta ulos.

Kansanedustajien omien palkkojen korottelun paheksuminen on aihe, joka vetoaa kansan syviin riveihin. Kukapa ei olisi samaa mieltä siitä, että tiheät korottelut ennestään suuriin palkkoihin ovat hävyttömiä.

En poikkea joukosta, vaikka vähän hävettääkin.

Tämänkertainen palkkion korotus on satoja euroja, ja suuruus riippuu siitä, kuinka suuri palkkio oli ennestään. Eli siis puhehenkilöt, ryhmäpuheenjohtajat ja kumppanit saavat suuremmat korotukset kuin riviedustajat. Korotusta nimittäin perustellaan yleisen ansiotason nousulla, joka on Tilastokeskuksen mukaan 5,8 prosenttia.

Jos nyt kuitenkin allekirjoitetaan näkemys tasaisen tulonjaon järkevyydestä, ei tämä päätös ole linjassa. Ei liene oikeudenmukaista, että ennestään jättimäisillä tuloilla varustetut saavat suurimmat korotukset. Ei, vaikka veroprogressio ehkä haukkaakin siitä osansa. Eiköhän korotuksiakin pystyisi vähän porrastamaan? Vai uskovatkohan kansanedustajat oman palkkansakin osalta EK:n mantraan kannustavuudesta ja tuloerojen autuaaksitekevyydestä:

Pienet palkkaerot eivät kannusta henkilöstöä kehittämään osaamistaan ja osaltaan hidastavat talouden väistämätöntä rakennemuutosta. Suomen pienten palkkaerojen lievä kasvu tuleekin nähdä myönteisenä talous- ja työllisyyskasvua tukeva kehityssuuntana.

Odotankin palkankorotusten näkyvän kansanedustajien osaamisen huimana kehittymisenä.

Viime aikoina on tullut ministerien yksityiselämien aiheuttamien kohujen aikana useammankin kerran mieleen perinteinen kysymys: mistä halutaan vaieta, mitä halutaan haudata poliitikkojen henkilöihin liittyvän kirjoittelun, siis "kohujen" alle? Miksi monet tiedotusvälineet haluavat näin muodostaa kuvaa, että politiikassa merkittävintä on yksittäisten poliitikkojen tekemiset? Toisaalta, jos vuoden merkittävin journalistinen saavutus on Titanicin katsominen, mitä voi odottaa.

Mieleen tulee joitakin viime päivien esimerkkejä, joista olisi voitu puhua enemmänkin. Lista voisi olla pitkä, mutta eihän tällainen sunnuntaiblogaaja kaikesta voi olla perillä.

Suomen osallistuminen NRF-joukkoihin. Kun sen lisäksi täällä pidetään tuon tuostakin kaiken maailman Naton esikuntaharjoituksia, on Naton täysjäsenyyteen nähden kyse lähinnä semanttisesta erosta. No joo, vielä ei pahemmin olla oltu sotimassa USA:n sotia. [Yle]

Stora Enso sekaantunut maariitoihin ja väkivaltaan Brasiliassa. Suomalaisomisteisen metsäyhtiön tukema sotilaspoliisi pahoinpiteli mielenosoittajia, enimmäkseen naisia ja lapsia. [Voima (PDF), Maattomien ystävät & Maan ystävät]

Äänestysjärjestelmä on liikesalaisuus. Oikeusministeriö haluaa vaihtaa toimivan ja luotettavan lippuäänestysjärjestelmän sähköiseen, epävarmaan ja epäluotettavaan järjestelmään, jota ei edes saa arvostella, sillä järjestelmän toimittaja TietoEnator vaatii auditoijilta vaitioloa. Kansalaisten pitäisi vain luottaa siihen, että järjestelmä toimii. Kuka on joskus kuullut virheettömästä tietojärjestelmästä? Nykyisen vaalijärjestelmän etu on, että sen huijaaminen vaatisi puoluekentän ja valtakunnan laajuisen salaliiton; kohta riittää yksi TietoEnatorin tai oikeusministeriön työntekijä. Muistutetaan vielä siitä, että TietoEnatorin hankkeilla on Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan suuri taipumus epäonnistua. No, ei sillä demokratialla niin väliä, pääasia, että verkkopankki toimii. [EFFI]

Ilmastonmuutos tulee, Suomi haluaa päästöhelpotuksia. Ups, tässä nyt ei ollutkaan mitään uutta. Joskus sitä vain ihmettelee, mitä oikein pitäisi tapahtua, että pekkariset kääntäsivät kelkkansa ja ajattelisivat muitakin kuin tämänhetkisiä äänestäjiään, jotka hekään kaikesta päätellen eivät ajattele. [Yle, EK, HS]

Ulkomaalaispoliisin rasistinen kevätrieha. Hesarin tietojen mukaan ulkomaalaispoliisi aloittaa pääkaupunkiseudulla etnisen profiloinnin. [HS, Valtamedia.net]

Ja niin edelleen.

Ja niistä kohuista: totta kai ministeritason ihmiseltä pitää voida vaatia hyvää arvostelukykyä niin yksityiselämässään kuin muutenkin. Ainakaan valehteluun ei ole syytä ryhtyä. Kuvitelma siitä, että maan vaikutusvaltaisimmalla poliitikolla olisi samantasoinen yksityisyydensuoja kuin muilla, on harhakuvitelma.

No voi hyvän tähden. Kaikkea sitä kuuleekin.

Turussa on riehunut terroristijengi, joka on kehdannut tyhjentää useiden suurten autojen renkaita. En voi ymmärtää tällaista kiusantekoa, että hyökätään tällä tavoin tunnollisten veronmaksajien ja merkittävimpien kansalaisten kimppuun ilman mitään syytä. Eiväthän he kalliita kaupunkimaastureitaan ole ostaneet siksi että terroristit niitä saisivat vandalisoida.

Joku oikeusoppinut vielä väitti, ettei kyse olisi edes rikoksesta – jos pysyvää vahinkoa ei kerran synny – vaan lähinnä tilapäisestä haitasta. Siis saako tässä maassa enää oikeutta? Poliisi onneksi epäilee tekoa vahingontekorikokseksi. Hyvä! Kovempia poliiseja, lisää rangaistuksia!

Ja nyt vielä Voima, se viherstalinistien lehti, meni julkaisemaan jutun aiheesta oikein ohjeineen:

1. Älä vahingoita autoa tai renkaita.

2. Yhden auton renkaiden käsittelyyn menee muutama minuutti, renkaat tyhjenevät hissukseen noin tunnissa.

3. Toimi öiseen aikaan. Kun kannat kädessäsi vaikka olutpulloa, kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota.

4. Ota kaveri mukaan, porukassahan on aina mukavampaa.

5. Ruuvaa venttiilin korkki irti ja laita pikkukivi, riisinjyvä tms. venttiiliin. Ruuvaa venttiilin korkki takaisin paikalle.

6. Kerralla kannattaa tyhjentää useampi kuin yksi rengas, silloin vararenkaasta ei ole iloa. Kun toisen puolen renkaat on tyhjennetty, auton omistaja ei voi olla huomaamatta renkaiden tyhjentymistä.

7. Muista myös jättää tuulilasinpyyhkijän alle lappu, jossa kerrotaan tapahtuneesta.

Ettäs kehtaavat. Vaadin sensuuria! Tällä tavoinhan tämä vastenmielinen ilmiö voi levitä vaikka Helsinkiin asti. Sittenhän erityisesti Kruununhaassa ja Eirassa olisivat monet kunnialliset kansalaiset aivan helisemässä.

Viime aikoina on kohistu siitä, häpäiseekö Katariina Lillqvistin nukkeanimaatio Uralin perhonen "kaikkien aikojen suurimman suomalaisen", marsalkka Mannerheimin muistoa. Keskustelussa on ollut koomisia piirteitä, sillä jotkut ovat rinnastaneet Lillqvistin tulkinnan jumalanpilkkaan ja Muhammed-kuvien julkaisuun.

Ylen A-Talkissa asiasta käytiin riemastuttava keskustelu, jossa vastakkain olivat ohjaaja Lillqvist, kenraali Gustav Hägglund, kansanedustajat Minna Sirnö ja Bjarne Kallis. Ainoastaan Kallis oli aivan pihalla ja toisti itseään, mutta loput, myös Hägglund, keskustelivat asiallisesti ja puhuivat enimmäkseen järkeviä. Olkoonkin, että Hägglund Kalliksen ohella yritti todistella Mannerheimin heteroutta samalla kun molemmat vakuuttelivat, ettei se mitään haittaisi, vaikka Marski olisikin ollut homo.

Insertistä kävi ilmi, että Mannerheim mahdollisesti ei ollut kiintynyt naisiin eroottisesti ja tahdonvoimallaan hallitsi omaa seksuaalisuuttaan eli oli kaapissa. Tähänpä Hägglund toteamaan:

"Täytyy tietysti muistaa se, että hän oli jo 50 täyttänyt kun hän tuli Suomeen ja viimeisten tilastojen mukaan 50 vuotta täyttäneistä puolet on suunnilleen impotentteja. Se voi hyvin olla, että hänen seksuaalinen viettinsä oli jo laskenut."

Niinpä niin, mieluummin impotentti kuin homo.

Aina välillä törmää näkemykseen, jonka mukaan oikeuslaitoksen, erityisesti alioikeuksien, puolueettomuus olisi kyseenalainen, kun tuomioita jakavat maallikkolautahenkilöt, jotka ovat puolueiden nimittämiä. Lisäksi kysymys vallan kolmijaosta on relevantti.

Huoli voi olla aiheellinen, ja joka tapauksessa oikeuslaitoksen puolueettomuutta on syytä pitää silmällä jatkuvasti. Tuomiot ovat kuitenkin lopulta ihmisten jakamia, joten niihin vaikuttavat kaikennäköiset inhimilliset tekijät. Objektiivisuutta ei voida tavoittaa, mutta siihen täytyy pyrkiä.

Nyt kuitenkin joku totesi hesarin mielipidesivulla (7.3.) olevan tärkeää, "että pääministerin asia käsitellään ylemmässä oikeusistuimessa, jotta yleinen uskottavuus lainkäytön puolueettomuuteen säilyisi". Ottamatta kantaa itse asiaan, on minusta mielenkiintoinen ajatus, että kolmen (usein) eri puolueiden edustajien ja yhden ammattituomarin kokoonpanon vaihtuessa kolmeen ammattituomariin puolueettomuus jotenkin lisääntyisi.

Vihjaako tämä, että henkilöillä, jotka eivät ole puolueen nimittämiä tai joilla ei ehkä ole puolueen jäsenkirjaa, ei olisi arvoja ja siten poliittisia mielipiteitä? Poistuuko politiikka jos puolueet häviävät? Sehän olisi mielenkiintoista. Eikö yhtä hyvin voitaisi ajatella, että (maallikko)tuomareiden poliittisesti monimuotoinen tausta takaisi paremminkin (vaikkakin puutteellisesti) eri yhteiskunnallisten näkemyksien edustuksen tuomioita jaettaessa?

Ainakin opiskelija-aineksen joukosta oikeustieteilijät ovat mutulla arvioiden keskimäärin konservatiivisempia ja oikeistolaisempia kuin monen muun alan opiskelijat. Onko jotain syytä olettaa, ettei tuomarikunnassa olisi vastaavasti? Vähentääkö asiantuntija-asema välttämättä tuomarin arvolatausta?

Sokea usko asiantuntemuksen objektiivisuuteen voi vaarantaa tuomiosi puolueettomuuden.

Pääministeri Vanhasen mukaan Venäjällä noudatetaan erilaista demokratiaa. Hesarin jutussa, joka kertoo Putinin nuken Medvedevin valinnasta presidentiksi käsikirjoituksen mukaan, Vanhanen sanoo, että Venäjällä kyse on "erilaisesta demokratiasta kuin mihin lännessä on totuttu".

Kuinka kätevä ilmaus! Otetaan heti laajempaan käyttöön! Nyt voitaisiinkin puolittaa työttömyys alkamalla puhua erilaisesta työllisyydestä. Vuotoksen rakennussuunnitelmat voisivat olla merkki keskustan erilaisesta ympäristönsuojelusta. Tai miksei näinä internet-sensuurin aikoina voitaisi alkaa puhua erilaisesta sananvapaudesta. Josko leipäjonoissakin olisi kyse erilailla kylläisistä ihmisistä. Tehomaatalouden laillisesti rääkkäämät eläimet ovat päässeet osaksi erilaista eläintensuojelua... Esimerkkejähän on loputtomasti.

Kiitos, Matti, tästäkin eufemismista.

On julkaistu uusi kanava, kutsukaamme sitä nyt vaikka nettilehdeksi – Valtamedia.net. Olin julkistamistilaisuudessa käymässä, ja ihan mielenkiintoisia keskusteluja siellä oli. Projekti tuntuu ponnistavan halusta tehdä oma, poliittisesti tekijöidensä näköinen tiedotusväline, joka edustaa jonkunlaista vastapainoa valtamedialle, vaikkei projektin pääasiallinen tarkoitus olekaan mediakritiikki.

Poliittisesti Valtamedia.net asemoi itsensä näin:

Voimme uutisoida mistä tahansa aiheesta, mutta aina autonomisten taisteluiden näkökulmasta. Näkökulmamme on globaali: aiheemme ovat kaikkialta maailmasta, mutta ei siksi, että olisimme kiinnostuneita globaaleista kysymyksistä huvin vuoksi, tyhjästä solidaarisuudesta tai pyyteettömästä tiedonhalusta. Emme puhu vain ongelmista emmekä kurjuudesta, vaan yhteisistä taisteluista, kapinoista jotka kertovat siitä, että erilaisia hierarkioita, elämän latistamista, työn riistoa ja niin sosiaalisen kuin luonnollisen ympäristömme tuhoamista vastaan taistellaan kaikkialla.

Kyseessä kuulostaisi olevan siis varsin samantyyppinen projekti kuin Vaikuttava tietotoimisto (Suomen Indymedia) oli aikanaan. Vaikuttava tietotoimisto oli globalisaatiokriittisen liikehdinnän äänitorvi, ja melkeinpä väittäisin, että Valtamedia.net on samaa jatkumoa, vaikkei ihan samasta liikkeestä olekaan kyse. Globalisaatiokriittistä massaliikettä ei enää ole sellaisena kuin se tunnettiin noin vuonna 2001, vaan sen on ainakin Suomessa korvannut pirstaleinen joukko erilaisia poliittisia projekteja ja kampanjoja, jotka ovat puhuneet esimerkiksi prekarisaatiosta ja vapaasta liikkuvuudesta. Ympäristöliike toimii omalla tahollaan ja niistä globalisaatiokysymyksistä edelleen ääntä pitää esimerkiksi Attac.

Yhteistä Valtamedia.netille ja Vaikuttavalle on nähdäkseni ainakin valtamedian kritiikki. Vaikuttavan aikojen jälkeen tosin olen alkanut ajatella, että valtamedia ei sittenkään ole yksi monoliitti, jolla on joku suunnitelma status quon säilyttämiseksi, vaan sekin koostuu yksittäisistä toimittajista ja muista ihmisistä. Tietenkin täytyy muistaa mediakentän keskittymisen ongelmat ja yksittäisten tiedotusvälineiden tai mediakonsernien poliittiset tavoitteet, joita ne epäilemättä monin keinoin julkaisutoiminnassaan edistävät. Ja vaikka eri liikkeiden aktivisteilla onkin ikäviä kokemuksia valtamediasta ja sen ehdoilla toimimisesta, olisi myös ehkä syytä joskus tunnustaa samaisen valtamedian positiivinen rooli monissa niissä tavoitteissa, joita eri ryhmät ovat onnistuneesti saaneet läpi.

Keskeisenä erona ainakin toistaiseksi julkaisutapa – Valtamedia.netin julkaisut menevät toimituskunnan editointiprosessin läpi kun taas Vaikuttavassa jopa kantavana ideana oli, että "kaikki" saavat julkaista. Myös interaktiivisuudessa on eroa – kuten Tapio sanoi tilaisuudessa, Vaikuttavan vahvuus ja toisaalta heikkous oli kommentoinnin mahdollisuus (Vaikuttavan pahimpia ongelmia lopun aikoina oli hallitsematon trollaus). Valtamedia.net ei toistaiseksi salli kommentointia.

Paljon on tapahtunut tekniikan saralla vuosituhannen alun jälkeen. Valtamedia.net lienee vapaa monista niistä teknisistä ongelmista, joita Vaikuttavalla oli. Blogien suosion siivittämänä – ja osittain toisin päin blogi-ilmiön edellytyksenä – tekniikka on kehittynyt, ja tarjolla on jos jonkinlaista julkaisujärjestelmää, jotka voi räätälöidä haluamansa näköiseksi. Valtamedia.net näyttäisi pyörivän Joomlan päällä.

Jännä nähdä, mihin projekti kehittyy. Kaikkea hyvää sille. Toimituskunnalla lienee melkoinen työ juttujen edaamisessa jos niitä alkaa tulla paljon.

Tiistaina on mielenosoitus nettisensuuria vastaan. Lisätiedot osoitteesta sensuuri.info. Kohuhan varsinaisesti lähti siitä, kun KRP sensuroi sensuuria arvostelleen saitin. Kyseistä sensuurihanketta on kyllä arvosteltu ennenkin, muun muassa tässä blogissa aina vuodesta 2006 alkaen.

Voisin kerrata asiasta muutaman argumentin, jotka ovat tällä kertaa sitaatteja KRP:n lausunnosta, joka annettiin lapsipornosensuurilain valmistelun yhteydessä. (Sen jälkeen tuntuu linja muuttuneen, mutta ehkäpä KRP:nkin on vain toteltava mitä poliittinen ohjaus vaatii.)

Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan poliisin toimintaa ei tule eikä saa levittää sellaisille "harmaille" alueille, joissa toiminnan määrittäminen jää epäselväksi ja joissa toiminta ei perustu poliisilain 1 §:ssä säädettyihin tehtäviin. Kansalaisten ja lakia soveltavien virkamiesten oikeusturva edellyttää, että poliisin toimivaltuuksien sääntely on hyvin täsmällistä. Vaatimus korostuu erityisesti silloin, kun liikutaan
perusoikeuksien alueella.

Laki ei siis vastaa vaatimuksia perusoikeusrajoitusten täsmällisyydestä, tarkkarajaisuudesta eikä oikeasuhtaisuudesta.

Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei alitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan. Tekninen todellisuus on se, että lapsipornografiaa sisältäville sivuille pääsee estosta huolimatta, kuten esityksessäkin on todettu. Menettelyllä estetään teleyritysten asiakkaita näkemästä vahingossa lapsipornoa verkkoasioinnin yhteydessä. Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella.

Sensuurilla ei siis estetä lapsipornon levitystä, saati itse ongelmaa eli lasten hyväksikäyttöä.

Lain otsikko ei vastaa lain tarkoitusta ja sisältöä. Otsikon mukaan kysymys on lapsipornografian levittämisen estotoimista, vaikka kysymyksessä on tahattoman sivuille joutumisen estäminen eli käytännössä katselun estäminen.

Lain säätäjiltä ja puolustajilta on siis mennyt sekaisin lapsipornon levittämisen estäminen ja nettisurffailijoiden estäminen joutumasta vahingossa "sopimattomille" sivuille. Ensimmäiseen tarkoitukseen laki ei siis sovellu ja jälkimmäiseen sitä ei tarvita, eikä varsinkaan poliisista voi tehdä siveyspoliisia, joka määrää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Tuomioistuin voi päättää, mikä on laitonta ja mikä ei, mutta se on eri asia. Sivuhuomiona todettakoon, että saman lausunnon mukaan katselu ei ole laitonta, mutta kuitenkin tällä lailla se halutaan estää.

Sensuuria ei tietenkään edes tarvita. Sen sijaan, että sensurointiin syydettäisiin rahaa samalla kun lastensuojelulta sitä puuttuu, voidaan verkosta saada laiton sisältö pois oikeaoppisesti oikeuden päätöksellä, kiireellisesti käsiteltynä jo nyt. Niin sanotussa sananvapauslaissa on pykälä verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksestä. Sitä ihmeellisempää on, että jos sensuurikritiikkisivua pidettiin laittomana, se sensuroitiin sen sijaan, että olisi sovellettu em. sananvapauslakia. Vai epäiltiinkö, että tuomioistuin ehkä ymmärtäisi sivuston täysin lailliseksi, eikä ainakaan suostuisi antamaan keskeyttämismääräystä kiireellisenä?

Keskeistä on muistaa sensuurin ongelmallisuus sinänsä. Niinpä ilmeisten väärinkäytösten ja ylilyöntien – joita nyt on nähty – korjaaminen ei poista sitä tosiseikkaa, että sensuuri ei sovellu tarkoitukseensa. Varsinkaan se ei sovi demokraattiseen oikeusvaltioon, joka Suomi on joskus väittänyt olevansa.

Nythän on niin, että puheena oleva laki lapsipornografian levittämisen estotoimista on suunnattu ulkomaalaisten sivustojen sensurointiin. Tästä todistavat esimerkiksi ensimmäinen pykälä, jossa lain tarkoitus määritellään:

Tämän lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa
suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy
ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

Tai lakia valmistelleen hallituksen esityksestä seuraavat pätkät:

Esityksen tavoitteena on varmistaa, että poliisi voi luovuttaa
lapsipornografista aineistoa sisältävistä ulkomailla ylläpidettävistä
internet-sivustoista laatimansa luettelon teleyrityksille.

Tämä lakiehdotus ei kuitenkaan tulkinnallisesti avaa mahdollisuuksia
mihinkään muuhun kuin lapsipornografian ulkomaisten
internet-sivustojen kautta tapahtuvan levittämisen estotoimiin.

Laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin,
sillä pääsääntöisesti materiaali on muualla kuin Suomessa
ylläpidettävää.

Sitä ihmeellisempää on lukea asiasta vastaavan kokoomusministeri Lindénin sanomaa:

Laki koskettaa pääsääntöisesti ulkomaisilla palvelimilla olevia
sivustoja. Sitä ei ole rajattu koskemaan vain ulkomaisia. Ihan yhtä
hyvin poliisilla on oikeus tehdä näitä estotoimia kotimaisille
sivuille.

Tästä lausumasta on tullut jo Lindénin klassikko:

Minua on syytetty siitä, että en tiedä mistä puhun. Minua syyttävät eivät taida tietää, mistä he itse puhuvat.

Ja niinpä tätä kirjoittaessa lähemmäs 13000 allekirjoittajaa vaatii ministerin eroa. Täytyy kuitenkin olla armollinen ja muistuttaa taas lukijoita siitä, että itse laista voimme kiittää edellisiä viestintäministereitä (sd.).