Olin jokin aika sitten miniseminaarissa, jossa eräs lainoppinut luennoi lainopillisista kysymyksistä. Kohdeyleisönä oli akateemisten organisaatioiden edustajat, varsinkin niiden tekninen ylläpito, ja aiheena esimerkiksi sähköpostien käsittelyyn liittyvää lainsäädäntöä.

Luennoitsijan kanta tuntui olevan, että Suomessa on hirmu tiukka tietosuojalainsäädäntö, ja viestintäsalaisuus on kiusallisen loukkaamaton. Aivan näinhän asia ei ole, mutta kieltämättä eroa moniin muihin maihin on. Muualla nimittäin esimerkiksi tietokonelaitteiston omistaminen jotenkin antaa kuulemma oikeuden laitteistolla välitetyn viestinnän perkaamiseen ohi osapuolten perusoikeuksien.

Ajatus on älytön, ja siirrettynä esimerkiksi tekijänoikeuteen se voisi tarkoittaa, että jos lainaan sinulta kirjoituskoneen ja kirjoitan sillä kirjan, sen oikeudet kuuluvat sinulle. Tai paperinvalmistukseen: tuhat työläistä valmistaa paperia kapitalistin tuotantovälineillä, lisäarvo menisikin kapitalistille, joka kyllästyessään voi potkaista työläiset pellolle. Ei mutta hetkinen, nyt taisi mennä jotain pieleen...

No, leikki sikseen. Samainen lainoppinut oli sitten – kohdeyleisöstään huolimatta – sitä mieltä, että kannattaa siirtää serverit ulkomaille, ettei tule tietosuojaongelmia. Yritin inistä, että eikö hyvästä tieto- ja luottamuksellisen viestinnän suojasta voisi ajatella olevan jotain hyötyäkin.

Suuren maailman suuntaanhan meilläkin toki liikutaan. Tulossa on ns. Lex Nokia, uudella kierroksella oleva sähköisen viestinnän tietosuojalaki, joka antaa työnantajalle oikeuden urkkia sähköpostia. Laki taisi mennä tosin taas uusvalmisteluun, koska oikeuskansleri piti sitä ongelmallisena.

Samainen luennoiva lakihenkilö sentään kehotti kirjoittamaan kaikki sellaiset sopimukset tarkasti, joissa annetaan jotain vastuuta jostain oman organisaation ulkopuolelle. Se on hyvä pointti, sillä nykyisin julkishallinnolla on varsinkin IT-hommissa vaikka millä mitalla rahaa erilaisiin hankkeisiin – kunhan toteutus tilataan ulkopuolelta. Itse tehtyyn ei sen sijaan ole rahaa, vaikka lopputulos olisi halvempi, paras osaaminen olisi omalla organisaatiolla, softasta suurin osa olisi vapaata ja lopputuotekin toimisi paremmin.