"Aika lailla avaa silmiä tämä hillitön sukupuolishow", kommentoi puolisoni. Niin tekee.

Lasta hankkivat joutuvat huomaamaan, kuinka älyttömän tärkeä asia tulevan lapsen sukupuoli on monille melko vieraillekin, esimerkiksi sellaisille työtovereille, jotka eivät ole koskaan nähneet lasta, tämän toista vanhempaa eivätkä tiedä juuri mitään toisestakaan – minusta. He tulevat vastaan lähestyvää lapsenhankkijaa hihkuen "kumpi tuli? kumpi tuli?" vaikkei lapsi ole vielä edes syntynyt.

Entäpä jos lapsessa olisi vaikka joku perustavanlaatuinen vika? Jos sillä olisi kolme jalkaa ja yksi silmä? Miltä moinen kysymys silloin tuntuisi? Tai jos se on vaikka intersukupuolinen? Ei mitenkään tavatonta.

Ymmärrän kyllä jollain tasolla, että uuden ihmisen sukupuolen kysyminen on vain tapa, jota pidetään ehkäpä jopa kohteliaana kiinnostuksenosoituksena tai onnitteluna joissain piireissä. En kuulu niihin piireihin. Sukupuoli on minulle sukupuolielimiä laajempi asia, mutta vastasyntyneellä ei ole näiden elinten lisäksi vielä muita sukupuoleksi tulkittavia ominaisuuksia. Yhtä luonteva vastaus kysymykseen "kumpi tuli?" olisi siis tytön tai pojan lisäksi "en tiedä vielä, ei se ole ilmaissut".

Niinpä minusta vauvassa on melkeinpä herttaisen yhdentekevää, minkälaiset värkit sillä on jalkojen välissä. Ero on lähinnä siinä, että pippelillä on helpompi lorottaa vaipanvaihtajaa silmään. Pääasia, että lapsi on jotakuinkin kunnossa.

Yksi asia on varmaa. Kuninkaallisia emme ole, joten tuskinpa lapsikaan on mikään prinsessa tai prinssi.