Viime perjantaina julkaistiin Simo Laakkosen ja Timo Vuorisalon toimittama Sodan ekologia – sodankäynnin ympäristöhistoriaa -teos, joka on 770-sivuinen, monitieteinen artikkelikokoelma lähinnä 1900-luvun teollisen sodankäynnin ympäristövaikutuksia erilaisista näkökulmista luotaava kirja.

Sotaa ei ole juuri tutkittu sen ympäristövaikutusten näkökulmasta edes maailmalla, vaikka suuri yleisökin aiheeseen vähän tutustui Vietnamin televisioitujen napalmituhojen ja Persianlahden öljylintujen myötä. Tähän on monta syytä, joista kirjassa kyllä kerrotaan.

Teoksen ote on poikkitieteellinen ja se tuo esiin monenlaisia, myös positiivisilla ympäristövaikutuksillaan yllättäviä sodan piirteitä esiin. Kirjoittajakaartissa on asiantuntemusta antropologiasta lääketieteeseen ja yhteiskuntatieteistä hydrobiologiaan. Toimittajistakin toisella on yhteiskuntatieteellinen ja toisella luonnontieteellinen tausta.

Joissakin kirjan nimi voi herättää epäilystä. Ekologia-käsitteellä on suomalaisessa keskustelussa usein ollutkin suppeampi merkitys. Nimelle on kirjassa jonkinlaiset perustelut. Lisäksi englanniksi käännettynä, "The Ecology of War", otsikko onkin ehkä ymmärrettävämpi, ja se taas suomentuisi ehkä sodan ympäristövaikutuksiksi.

Samasta aiheesta järjestettiin aiemmin luentosarja, jolle osallistuin. Kirjasta lisää myöhemmin ja toisella foorumilla; lupasin kirjoittaa arvion.