Perhevanhempainlomavapaajärjestelmäsysteemi on niin monimutkainen juttu, ettei siitä tällainen akateemisesti koulutettu asiantuntija ota hevillä selvää. Melkein missään oppaassa ei kunnolla selitetä edes käsitteitä. Useimpiin yksinkertaisiin kysymyksiin vastaus on jotain väliltä ehkä ja varmaan, riippumatta siitä, esittikö kysymyksen äitiysneuvolan, työnantajan vai kelan edustajalle. Ei siis ihme, että "vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10,5 prosenttia pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken" (isyys.net), kun systeemin ymmärtämiseksi tarvittaisiin ilmeisesti vähintään maisterin tutkinto pääaineena sosiaalityö tai -politiikka.

Selvää kuitenkin on kaksi asiaa. Vapaita kannattaa erityisesti isien pitää, koska näin kerrotaan joka ohjeläpyskässä ja -sivulla. Selvää on lisäksi, että äitiysvapaa on 105 arkipäivää (joita on muuten viikossa kuusi) ja isyysvapaa 1–18 (+ 1–12) arkipäivää.

Vanhempainvapaakausi alkaa kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen (eli kun äitiysloma on päättynyt). Sen voi käyttää kumpi tahansa vanhempi.

Jos ja kun isä haluaa 12 bonuspäivää, hänen on oltava vanhempainvapaakauden (vähintään?) kaksi viimeistä viikkoa vapaalla. Tähän liittyy yksi asia, jota en ymmärrä: jos toisaalta "isyysvapaata voi pitää enintään kolme viikkoa lapsen syntymän jälkeen milloin tahansa äitiys- tai vanhempainrahakaudella" (työministeriön esite), miten on mahdollista, että paljon pidempää vanhempainvapaata voi käyttää kumpi tahansa vanhemmista? Ilmeisesti "enintään" tarkoittaa sitä, että jos isä pitää vapaata kolme viikkoa, sen nimi on isyysvapaa, ja sen jälkeen nimi muuttuu vanhempainvapaaksi. En ymmärrä, en puhu byrokraattia.

Isyys-, äitiys- ja vanhempainvapaiden päivärahat on sidottu vapaakautta edeltävään palkkatasoon. Hoitovapaasta maksetaan paljon vähemmän.

Hoitovapaita voi pitää ainakin kaksi vähintään kuukauden mittaista jaksoa (tai enemmän, jos työnantajalle sopii), ja toisen näistä voi pitää toisen vanhemman vanhempainvainvapaiden kanssa päällekkäin. Tämä lienee vaihtoehto, jos molemmat vanhemmat haluavat olla kotona pitempään.

Perhevapaa on yläkäsite, joka kattaa niin äitiys-, isyysvapaat ja vanhempainvapaat kuin osa- ja täysaikaiset hoitovapaat sekä eksoottisemmatkin vaihtoehdot.

Tarkkaavaiset lukijat voivat korjata väärinymmärykseni ja vääntää rautalankaa tai ratakiskoa.

Olisikohan se Islannin-malli vähän yksinkertaisempi? Ja kun mallia uudistetaan, siitä voisi tehdä saman tien sukupuolineutraalin. Vapaiden pituuteen voisi vaikuttaa lähinnä se, jos jompi kumpi vanhemmista on synnyttäjä ja mahdollisesti imettäjä. Aina se ei ole kumpikaan.

On helppo yhtyä Judith Butlerin käsitykseen sukupuolen synnystä, kun selaa lastenvaateosastoja kaupoissa tai vaikkapa Huuto.netissä.

"Nätin tytön 110 cm paketti", "supersuloinen paita kultaisella tekstillä"
"Poikavauvojen vaatepaketit (-86 cm)"
"Pikkuhurmurille 74-80 cm"

Hei, kuinka pienestä asti se sukupuoleen kasvattaminen oikein pitää aloittaa? Eikö vauva voi olla vain vauva?

Tarjolla on lähinnä kahta väriä, vaaleansinistä ja -punaista. Mutta sukupuolen voi vaivatta ilmaista myös tummemman sinisellä tai punaisella. Ja erityisesti adjektiiveilla!

Kuulemma vauvanvaatepaketit eivät mene kaupaksi, jos niissä ei kerrota, mille sukupuolelle ne on tarkoitettu. Ja jos tytönvaatepaketissa on jotain sinistä, se on väärin otsikoitu!

Ovatpas muuten 1970-lukuiset kirkkaanväriset, froteiset vaatteet kivan näköisiä. Siis näihin nykyisiin verrattuna.

Sattuneesta syystä tiedän nyt, mitä vauvapakkaus sisältää. Kyseessä on oikeastaan aika hieno juttu; ilmainen pahvilaatikollinen sellaista erittäin tarpeellista tavaraa vastasyntyneen varustamiseksi, jota useimmat (ensimmäistä) lastaan odottavat joutuisivat kuitenkin hankkimaan. Useimmilla tulevilla vanhemmilla ei liene aluksi tietoa siitä, mitä kaikkea tarvitaan.

Pakkaus sisältää lisäksi eväitä myös uusien vanhempien parisuhteen ylläpitämisen varalle. On kondomeja (myös femidomeja) ja esimerkiksi Väestöliiton parisuhdeopasvihkonen (joka tosin on sekä sukupuoliroolien että varsinkin seksuaalisen monimuotoisuuden osalta aika perinteinen: "Nainen haluaa ensin kaikkien asioiden olevan hoidettuna, että rullaaminen seksuaaliselle kiitoradalle onnistuisi. Tiskipöydän pitää kiiltää, laskujen olla maksettu ja ruoan valmiina", koska nainenhan viime kädessä vastaa kotitöistä.). Kaiken kaikkiaan paketissa on melko hyvin huomioitu sekä vauvan että vanhemmuuden tuomat uudet vaatimukset.

Sitä merkillisemmältä tuntuu, että vauvapakkausta kutsutaan edelleen kaikissa yhteyksissä äitiyspakkaukseksi. Miksi? Sen ymmärrän, että vanhan laatikon kannessa lukee Valtion äitiyspakkaus – Statens moderskapsunderstöd 1984, mutta vielä nykyäänkin puhutaan valtion äitiysavustuksesta, joka tulee äitiyspakkauksena tai äitiysrahana. Vain äiti voi pakkausta hakea.

Nykyään puhutaan paljon tasavertaisesta vanhemmuudesta, isyyden vahvistamisesta ja ylipäänsä tasa-arvosta ja esimerkiksi ammattinimikkeiden sukupuolineutraalius on ajankohtainen aihe. Siinä – melko yleisessä – tapauksessa, että lapsella on kaksi vanhempaa, joista molemmat eivät ole äitejä, pakkauksen nimi ei vain toimi. Miksemme voisi saman tien puhua vanhemmuus- tai vauvapakkauksesta? Jälkimmäinen on ehkä ytimekkyydessään parempi. Pieni asia, mutta ehkä sittenkin merkityksellinen joillekin.

PS.
Luulin olevani yhteiskunnallisesti suhteellisen hyvin perillä asioista. Kävi ilmi, etten kelpaisi edes kansalaiseksi, kun osasin vastata vain 67 prosenttiin kysymyksistä oikein Hesarin kansalaisuustestissä. Sellaisia kuitenkin käytetään maailmalla paljon.