Olen aika mykistynyt, kuten tämä blogikin kuolonkorinoissaan.

Perusasiat kaihertavat mieltä. (Ja se aukko leukaluussa, jonka paikalla oli viisaudenhammas.)

Onko oikein yrittää kasvattaa uutta sukupolvea tällaiseen maailmaan? Maailmaan, jonka kuudenneksi parhaimman (eikö kilpailukyky ollut synonyymi paremmuudelle?) maan pääkaupungissa autot yrittävät tahallaan ajaa ihmisten yli, ja jonka kaupunginjohtaja haluaa lisää näitä tappokoneita keskustaan?

Pajunen perustelee autojen lisäämistä sillä, että rahakkaimmat asukkaat tulevat autolla kauppoihin, ja hehän kuluttavat kerralla eniten rahaa. Hän ei ilmeisesti tiedä, että ne muut (kuin autoilijat) tulevat kauppoihin useammin kuluttamaan sitä rahaa. Monet nettikeskustelijat puolustavat tätä Pajusen "järkevää" ideaa. Tämä kokoomuslaisittain järkevä idea onkin järkevä samalla tapaa kuin on järkevää ottaa vielä pari ryyppyä siinä vaiheessa iltaa kun tuntuu, että on juonut jo yhden liikaa.

Ja vaikka Pajunen olisikin oikeassa – ei ole – siinä, että ihmisten kulutus- ja liikkumistottumukset eivät muutu eikä niihin voi eikä pidä kaupungin poliittisin päätöksin vaikuttaa, miten voi olla oikein asettaa elinkeinoelämän lyhytjänteinen etu kaupunkilaisten terveyden, turvallisuuden ja viihtyvyyden edelle? Kaupunginjohtajan pitää toki ajatella asemansa vuoksi kaikkia näitä, mutta nyt Pajunen on kyllä sen pröystäilevän marginaalijoukon asialla kaikesta muusta välittämättä.

Kokoomuslainen Pajunen elää jossain 80-luvulla. Hän ei ole havahtunut siihen todellisuuteen, että ilmastonmuutokseen varautuminen (mm. torjumalla sitä) ensinnäkin täytyy joskus aloittaa ja toisekseen tarkoittaa ehkä jopa kaupunkirakenteen muuttumista ja ainakin kestämättömän autoilun ja kenties muunkin kulutuksen radikaalia vähenemistä. Hän puolustaa omaa äijäsukupolveaan ja -viiteryhmäänsä ja sen lyhytnäköisiä etuja. Niihin voidaan lukea myös pohjaton mukavuudenhalu ja papukaijan tavoin toistetut mantrat siitä, kuinka lapsiperheet tarvitsevat autoa kaupungissakin kuskatakseen ruuat kaupasta ja lapset harrastuksiin.

Edellä mainittua mantraa toistavilta usein unohtuu, että kyse on valinnoista. Onko pakko muuttaa Tuusulaan, josta katsottuna kaikki (ainakin Helsingissä sijaitseva työpaikka) on kaukana ja vain auto- tai harvaan liikennöidyn bussimatkan päässä? Onko pakko äänestää sellaisia poliitikkoja, jotka ajavat alas lähipalvelut ja joukkoliikenteen, ja hyväksyä näitä ratkaisuja silloin kun niitä tehdään? Kysehän on sekä yhteiskunnan rakenteista että omista valinnoista. Jälkimmäisiin on suhteellisen helppoa vaikuttaa, edellisiin aika hidasta, muttei mahdotonta.

Seuraavat sukupolvet tulevat tuomitsemaan meidät. Vaikka perintöverosta ei kohta olekaan mitään jäljellä.