Veljekseni soitteli tuolta Itä-Suomesta. Oli kuulemma osuvasti sattunut radiosta kuulumaan uutisia.

Liikenneministeri Vehviläiselle oli luovutettu 22 000 nimen adressi, jossa oli vaadittu yöjunan palauttamista. Kieltämättä Pohjois-Karjalan ja Etelä-Suomen välistä kulkemista on tavattomasti hankaloitettu "kannattamattoman" yöjunan lakkauttamisella. Niinpä kaikkien, jotka haluavat käydä vaikkapa työreissulla toisella puolen maata, täytyy joko ottaa lentokone tai käyttää ensin yksi työpäivä matkustukseen yhteen suuntaan, hoitaa asiat ja kolmantena päivänä palata takaisin. Teepä tämä kahdesti viikossa! Yöjuna vain helpotti niin monien elämää.

No Vehviläinen tietysti toteamaan, että junan palautus ei käy päinsä, sehän maksaisi peräti kymmenen miljoonaa.

Osuvasti uutislähetyksessä seuraavaksi oli kerrottu, että lentovuoroja samaisella välillä lisätään. Nämä asiathan eivät liity mitenkään toisiinsa. Varmaankaan kaikki eivät mahdu koneisiin kun junat vedetään alta pois. Toinen asia tietysti on, että junamatkojen hinnat lentoihin verrattuna on sikamaisia, koska lentomatkustajat eivät maksa lentojen todellista hintaa. Siis todellista siinä mielessä, että hinnat pidetään alhaisena varastamalla tulevilta sukupolvilta.

Niinpä niin. Näin jäntevää ilmastopolitiikkaa harjoittavan Suomen on syytäkin alkaa valmistella toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Hei muuten, miten olis sen torjuminen kanssa?

Takku raportoi Ruotsissa suurta huomiota ja suosiota saaneen Asvalttiviidakon intiaanit -porukan toiminnasta. Kyseessä ovat ihmiset, jotka tyhjentävät ympäri maata kerskakulutuksen symboleina ja ylimitoitettuina peniksenjatkeina toimivien junttiautojen (l. "kaupunkimaasturi") renkaita. Tekijät jättävät samalla selventävän viestin tuulilasiin. Perusteluinaan he käyttävät esimerkiksi tällaista tekstiä:

Citymaastureista on tullut symboli elämän perustavimpien edellytysten järjettömälle tuhoamiselle. Niihin ei liity kertakaikkiaan mitään inhimillistä tarvetta – vain vauraan luokan huomionkipeä kulutus, luokan joka tuntee "tarvetta" pöyhkeillä jättiläisautoilla. Ne ovat kenties järjettömin tarpeettomien hiilipäästöjen lähde. Tämän pitäisi olla selvää kaikille: jos emme pysty käsittelemään citymaastureita ripeästi, emme onnistu hoitamaan muitakaan päästöjä. Ja kyseessä on meidän selviytymisemme.

Käytännössä "intiaanit" kertovat laittavansa hiekanjyvän tai mung-pavun renkaan venttiilin korkin alle – tämä tyhjentää renkaan rauhallisesti ja ääneti.

Mielenkiintoinen on myös kysymys rikosoikeudellisesta vastuusta. Mitään pysyvää vahinkoahan ei synny, eivätkä ainakaan Suomen rikoslain vahingonteon tai ilkivallan pykälät näyttäisi tähän soveltuvan. En tosin tutustunut lain esitöihin, ja IANAL (I am not your lawyer). Ainahan joku pykälä löytyy. Ja kuten arvata saattaa, Ruotsissa samaisen jutun mukaan junttiautoilijat ovat alkaneet uhkailla väkivallalla toimintaa sympatiseeraavia.