Suomessa on pitkään vaalittu periaatetta koulutuksen maksuttomuudesta. Riippumatta siitä, miten täydellisesti periaate on käytännössä toteutunut, se on kuitenkin ollut lähtökohtana. Sitä on pidetty tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien edellytyksenä. Koulutuksellinen tasa-arvo taas auttaa pitämään muunkin sosiaalisen eriarvoisuuden joten kuten kurissa. Jyrkistä eroista seuraisi nimittäin yhteiskunnallista epävakautta, jota hillitsemään tarvittaisiin lisää kontrollimekanismeja ja muuta ikävää. Ja niin edelleen.

Nyt, porvarihallituksen aikana, voimme huomata, että maassamme otetaan konkreettisia askelia periaatteen murentamiseksi. Toki kehitys on alkanut jo demarikaudella, ja asiaan ei ole ollut vaikuttamatta valtiovarainministeriön iso pirun Raimo Sailaksen (sd) mielipiteet.

EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukumaksuista on jo pidempään riidelty asetelmalla ylioppilasliike ja älyköt vs. valtionhallinnon kamreerit ja oikeistopoliitikot. Tilauskoulutus on uudempi asia, josta – näin olen kuullut – Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) onnistui saamaan hallitusohjelmaneuvottelijat, lähinnä kokoomuksen, vakuuttuneeksi. Mihin tarvitsee vihollisia, kun on tällaisia "ystäviä"? Kyseessähän oli siis karkea epäonnistuminen taktikoinnissa. SYL ilmeisesti yritti vastustaa em. lukukausimaksuja ja ehdotti sen sijaan pienempää pahaa ymmärtämättä, että kyllä kaikki tuonsuuntaiset ideat otetaan ilolla vastaan. Kenties SYL yritti päästä eroon siitä stigmasta, että opiskelijaliike aina vastustaa kaikkea. Niin tai näin, pieleen meni.

Sen jälkeen, kun maksujen periminen on onnistuttu rakentamaan sisään yliopistojärjestelmään (avoin yliopisto edustaa jo nyt tätä valitettavaa suuntausta) ja ihmiset ovat ehtineet tottua ajatukseen, ei vaadita kuin napin painallus, niin maksuja aletaan periä kaikilta. Tehtävää päätöstä pidetään tuskin edes kovin poliittisena, vaan sitä tultaneen perustelemaan jollain yliopistojen rahoitukseen tai vastaavaan liittyvällä taloudellisella silmänkääntöargumentilla.

Sitten voidaankin nauttia uusista uljaista rakenteista, joilla luodaan luokkayhteiskuntaa. Toki akateemisuus periytyy vahvasti jo nyt, mutta koulutuksen maksullistamisen jälkeen poikkeukset säännöstä ovat harvinaisia. Eiköhän samalla vielä perintövero poistettaisi kokonaan, niin rikkaimmilla on helpompaa kustantaa jälkikasvunsa yliopistomaksut.

Nyt se selvisi, mihin ne yliopiston rahat menevät! Tietysti henkilöstöhallintoon!

Ei vainenkaan, mutta hieman jännittävää silti, että tässä tilanteessa, jossa hallintoa nimenomaan piti keventää, perustetaan uusi "asiantuntijan" virka. Ja ei muuten mikä tahansa virka, vaan yliopiston mittapuulla aika hyvin palkattu sellainen (vaativuusluokka 10–11 + hlökohtainen osa).

Toisaalla henkilöstö- ja muuta hallintoa kootaan ja virtaviivaistetaan jossain muualla toimiviksi palvelukeskuksiksi, mutta Helsingin yliopisto on ilmeisesti tarpeeksi iso pullikoidakseen vastaan näitä sinänsä älyttömiä valtiovarainministeriön hömpötyksiä.

Tämänsuuntaisesta kehityksestä ei ikävä kyllä voi varmaan seurata muuta kuin että yliopistolla riittää entistä vähemmän rahaa ja aikaa sen varsinaisiin tehtäviin eli tutkimukseen ja opetukseen (ja siihen kolmanteen myös).

Siitä vaan sitten hakemaan! Ei tarvita edes ylempää korkeakoulututkintoa, joskin se luetaan eduksi. Ja onhan se käräjilläkin todettu, että Helsingin yliopistossa tarvittaisiin parempaa henkilöstöosaamista (H:gin käräjäoikeus, tuomio 9589, annettu 12.4.2007; HS:n juttu aiheesta).