Marjatta Lehtonen kertoi (HS 28. 8.) jalkakäytäväpyöräilyn vaivaavan Helsingin Hämeentietä. Hämeentie onkin oiva esimerkki paikasta, jossa monetkaan pyöräilijät eivät uskalla ajaa ajoradalla, vaikka pitäisi. Syynä ovat autot ja aikataulujensa sitomat bussit, jotka tekevät vaarallisia ohituksia liian läheltä tai vaihtoehtoisesti roikkuvat aivan perässä kiinni.

Ongelma on rakenteellinen. Siihen on osaltaan vaikuttanut suunnittelukäytäntö, jonka mukaan pyörätiet tehdään aina johonkin sivuun, pois tieltä. Siitä seuraa myös epäselvyyttä väistämissäännöissä, kun pyörä- ja autotiet viimein kohtaavat.

Erillisten ja varsinkin jalkakäytävästä erotettujen pyöräteiden asemesta pitäisikin suosia pyöräkaistoja, jotka olisivat pikemminkin osa ajorataa kuin jalkakäytävää.

Ongelman yksi osa on myös se, että autojen määrän lisäännyttyä kadut ovat käyneet ahtaiksi. Autoille on paikoin varattu useita kaistoja, mutta jalankulkijat ja pyöräilijät pannaan kilpailemaan saman tilan rippeistä, jolloin jalankulku on pelottavaa ja pyöräily takkuista.

Oikea ratkaisu olisi varata jalankululle riittävästi tilaa siirtämällä pyörät ajoradalle omalle kaistalleen. Tilaa voi ottaa parkkipaikoista ja ajoradoista.

Ajoratoja kaventamalla saataisiin myös ylinopeudet kuriin. Samalla pitäisi rajoittaa tarpeetonta yksityisautoilua esimerkiksi ruuhkamaksuin.

[Kirjoitus julkaistiin Helsingin sanomien mielipidesivulla 31.8.2007.]