Kopioin tänne Reko Ravelan uutisen Afganistanista, jossa suomalaisten rauhanturvajoukkojen rahoittamat ja kouluttamat poliisit ja turvallisuusjoukot ampuivat yhdeksän aseetonta mielenosoittajaa ja haavoittivat yli neljääkymmentä rauhanturvaajien ollessa paikalla.

Paikallisen vallanpitäjän pyssymiehet ja viralliset turvallisuusjoukot avaavat eräääsä kolmannen maailman maassa tulen kohti aseettomia mielenosoittajia. Yhdeksän mielenosoittajaa saa surmansa ja ainakin 42 haavoittuu. Uutisen arvoista? Ei ilmeisesti. Palstamillejä suomalaisessa mediassa nolla.

Suomalaiset sotilaat tosin seuraavat tapahtumaa paikan päällä. Suomalaiset kouluttavat ja tukevat kyseisiä turvallisuusjoukkoja. Kiinnostaakohan tämä vieläkään ketään...

Sheberghan on Jowzjanin provinssin pääkaupunki Pohjois-Afganistanissa. Tässä 60 000 asukkaan kaupungissa noin kahden tuhannen mielenosoittajan joukko kerääntyi aamulla 28. toukokuuta protestoimaan kuvernööri Juma Khan Hamdardia vastaan.

Mielenosoitus, joka oli ennalta ilmoitettu ja aseeton, päättyi verilöylyyn kuvernöörin henkivartijoiden, poliisien ja sotilaiden avattua tulen. Afganistanin riippumattoman ihmisoikeuskomission raportin mukaan yhdeksän mielenosoittajaa sai surmansa ja 42 loukkaantui tulituksessa.

Lue loputkin.

Lomalla tuli reissattua. Pari huomiota pyöräilijän näkökulmasta seuraavassa. Älköön kukaan provosoituko otsikosta, kannattaa lukea loppuun.

Pyöräilijän pitäisi kulkea lakien ja asetusten mukaan pyörätiellä (käytännössä kevyen liikenteen väylällä), jos sellainen sattuu olemaan. Joskus tosin voi käyttää omaa harkintaa esimerkiksi nopeuden ja reittisuunnittelun huomioon ottaen, paitsi että paikoin se on kiellettyä. Pyöräilijä ei käytännössä voi ajaa edes kolmeakymppiä pyörätiellä turvallisesti, koska eteen voi koska tahansa pompata esimerkiksi liikkumaan opettelevia lapsia, pitkällä remmillä varustettuja koiria, tai mikä tyypillisintä, pihasta tulevia tai kääntyviä autoja.

Kaikkein kamalimmalta pyöräilypaikalta näytti Tampereen keskusta. Olen kyllä sen ennenkin tiennyt, mutta nyt sen jotenkin taas näki. Huomattava määrä keskustan jalkakäytävistä on muutettu kevyen liikenteen väyliksi, joilla pyöräilijät joutuvat ajamaan kävelyvauhtia, jalankulkijat väistelemään pyöriä, eikä kukaan saa kunnolla liikuttua. Olen sen aiemminkin sanonut: jalkakäytävät ja kaupungit kuuluvat ensisijaisesti jalankulkijoille, eikä kevyitä liikkujia ole syytä panna taistelemaan samasta tilasta.

Espoon pyöräilyolosuhteet tuntuisivat olevan jonkun autoilijainsinöörin suunnittelemia. Huomattavasti viereistä ajorataa jyrkempiä mäkiä ja tiukempia mutkia, ylityksiä ja alituksia, puolelta toiselle siirtymisiä ja omituisia ratkaisuja, jotta autotiet saisi kierrettyä. Kuoppaista, huonokuntoista pyörätietä ja käsittämättömän korkeita rotvallinreunoja teiden ylityksissä, joita ei lähes pysähtymättä voi ohuilla renkailla ja/tai taakkojen kanssa voi ylittää. Turha pysähteleminen on taas retkipyöräilijälle erittäin turhauttavaa pidemmän päälle.

Espoossa suuri osa kevyen liikenteen väylistä on yhdistettyjä ja toisinaan jopa tarpeeksi leveitä. Helsingissä ne ovat tyypillisesti rinnakkaisia, jolloin varsinkin jalankulkijoille varattu tila on auttamatta liian kapea, jos kulkijoita on vähintään kaksi (eri tyyppisistä k. l. väylistä ks. Liikenneturvan sivu).

Tampereen keskustassa on harvoja paikkoja, joissa voi pyöräillä. Kevyen liikenteen väyliä vaivaavat edellä mainitut ongelmat. Autotiellä pyöräileviä uskalikkoja vaivaavat autoilijat, jotka ovat, jos mahdollista, vielä helsinkiläisiä lajitovereitaan röyhkeämpiä. Pispalassa näytti olevan jotain pyöräkaistantynkää, mutta heti tilaisuuden tullen pyöräilijät siirrettiin takaisin jalkakäytävälle. Johdonmukaiset ja jatkuvat reitit puuttuvat täysin.

Kaikki tässä mainitut ongelmat ratkeaisivat, mikäli pyöräilijöille annettaisiin julkilausuttu oikeus käyttää autoteitä; jos ei ajorataa, niin merkittyä pyöräkaistaa tai piennarta, milloin sellainen on olemassa. Pyörätiet ovat autoilijoita varten. Niillä pidetään pyörät poissa silmistä ja poissa mielistä, kunnes sellainen rysähtää kääntyvän, väistämisvelvollisen auton etukulmaan.

Sitä paitsi, kuinka tamperelaiset lapset ja nuoret muka voisivat ikinä oppia, ettei jalkakäytävällä tule pyöräillä? Ainoa, mikä Tampereen keskustassa pelkän jalkakäytävän ja kevyen liikenteen väylän toisistaan erottaa, on liki huomaamaton liikennemerkki vähintään sata metriä takanapäin, jonka ohi ei edes tullut ajaneeksi (ei siis läheskään joka risteyksessä). Ei mitään rakenteellisia erottimia.

Olen samaa mieltä Osmo Soininvaaran kanssa siitä, että työtä pitäisi tehdä mahdollisimman vähän. Se tekee onnelliseksi. Siis mahdollisimman pieni määrä palkkatyötä. En ole tätä mieltä siksi, että olisin laiska, vaan siksi, että palkkatyön ei minusta pidä määrittää niin paljon elämää, vaikka työstä nauttisikin. Ja olen tätä mieltä, vaikka nimenomaan oma duunini on oikeasti kivaa.

Toteutan tätä ideaalia myös käytännössä. Teen (toistaiseksi) töitä vain osa-aikaisesti, ainakin periaatteessa. Siihen on toki syynä myös se, että opiskelen samalla.

Jouduin kuitenkin hiljattain tekemään aika paljon ylitöitä, tällä kertaa oikein ennalta tehdyllä ylityömääräyksellä, koska meillä oli vähän isompi järjestelmäremontti. Yliopistollahan ei normaalisti ylitöistä mitään makseta, ellei niitä ole ennalta määrätty.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen vähän pihalla työaika-asioissa (mutten ilmeisesti ole ainoa). Niinpä en esimerkiksi tiennyt, että ylitöitä ei voi tehdä, ennen kuin säädetty viikkotyöaika (38,25 h/vko) on täynnä. Siihen asti kyse on lisätyöstä. Vasta sen jälkeen tehdyt tunnit ruksuttavat ylityökorvausta. No, nytpä tiedän. Ilta- ja sunnuntailisät sentään maksetaan. (edit 27.7.: Ja kutut maksetaan. Tuli korjaus, että työsuhteiselle ei maksetakaan muuta kuin sunnuntailisät. Joskus olo on kun silmään kustulla.)

Mikä lieneekin ylityökorvausten alkuperäinen oikeutus, olisiko se, että suurempi työmäärä on raskaampaa koska lepoa on vähemmän. Se ei kuitenkaan oikein toteudu osa-aikaisilla. Arvattavasti hekin käyttävät ne liikenevät tunnit johonkin muuhun kuin lepäämiseen. Ehkäpä työaikasäädöksiä ja -sopimuksia olisi syytä rukata sellaiseksi, että osa-aikaisuus huomioitaisiin paremmin?

Nykyisinhän vapaaehtoinen osa-aikaisuus on valitettavasti aika poikkeuksellinen ilmiö, eikä järjestelmä oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua.

Jagesta käski kertoa seitsemän juttua itsestäni. Yritetään. (Kirjoitin tämän suurimmaksi osaksi jo noin viikko sitten, mutta jäi jostain syystä julkaisematta. Oli kai vähän kiireitä.)

1. Inhoan tällaisia "meemejä". Itse asiassa ärsytys alkoi varmaan siitä, kun kuulin käsitteen ensimmäisen kerran tässä merkityksessä, ja kun se ei tarkoittanutkaan sitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Joku voisi kirjoittaa osuvan sanakirjamääritelmän sille meemi-sanan merkitykselle, jolla tarkoitetaan tätä blogeissa kiertävää kyselyä, jossa pitää sitten haastaa joku seuraava uhri.

2. Jottei pilkunviilaus loppuisi, todettakoon myös, että inhoan yhdyssanavirheitä. Suhtaudun jopa ennakkoluuloisesti henkilöihin, jotka niihin usein syyllistyvät, koska se minusta kertoo jotakin karua kieltä joko kielitajun tai jonkun muun ominaisuuden puutteesta. Ja tietysti tämä piirteeni johtaa epäoikeudenmukaisiin tuomioihin esimerkiksi lukihäiriöisten kohdalla.

3. Olen luvattoman pahasti pihalla työsuhteeseen liittyvistä säädöksistä. Esimerkiksi työaika- ja lomajutut tulevat minulle usein enimmäkseen yllätyksenä. Tähän asti on riittänyt suunnilleen se, että on vähintään sen vaaditun määrän töissä. Pitäisi kyllä petrata.

4. Olen melko utelias. On kivaa katsella oman palvelimeni lokeista (kirjoittamillani skripteillä, tietysti), minkä linkkien kautta tänne on tullut väkeä. On myös kivaa katsoa, millä hakusanoilla tänne löydetään. Minusta on myös hienoa, että suomenkielisen googlen haku koskien lempääläistä ostoshelvettiä antaa tätä kirjoittaessani kolmantena hittinä mun blogin. Toisaalta, uteliaisuutta pitää osata myös rajoittaa, ja pitää tietää erinomaisen hyvin, missä menee rajat. Joissakin työtehtävissä se esimerkiksi on hyvin tärkeää. Myös yksityisyys on nimittäin tärkeä arvo.

5. Musta olisi oikein kiva valmistua joskus. Jos kaikki menee putkeen, saan aloitettua yhdeksännen opiskeluvuoteni saamalla kandin paperit ulos. Tosin aika hiljaista on ollut tuon opiskelun kanssa näin kesäaikana.

6. En erityisemmin tykkää kertoa tässä blogissa itsestäni paljastavia yksityiskohtia. Kesti esimerkiksi tovin, ennen kuin edes lisäsin tuolla alareunassa olevan linkin kotisivulleni. Kesti myös hyvin kauan, ennen kuin suostuin päästämään hakukoneet indeksoimaan tämän blogin sisältöä (toki ne ovat ulkoisten linkkien avulla löytäneet perille aiemminkin).
Tästä huolimatta voin paljastaa – ehkä osittain Juhon arvoituksellisen linkin takia – erään tuoreen uutisen: olen virallistamassa parisuhteeni lähiaikoina asuinkumppanini kanssa. Kai sille asialle on jokin toinenkin nimi...

7. Rekisteröidyin eilen Facebookiin saatuani kolmannen kutsun. Vieläkään en kyllä ole keksinyt, mitä mä siellä teen. Jää nähtäväksi.

Jätän haastamatta seuraavia onnettomia, koska se olisi perin keljua. Sitä paitsi tämä on jo vanha juttu.

Nyt kun yliopistoissa ja muualla valtion hallinnossa halutaan keskittää toiminnot palvelukeskuksiin, siitä seuraa jänniä ilmiöitä käytännön pikkuasioissa.

Yritin tehdä osoitteenmuutoksen, kuten olen tehnyt sen noin kolmesti aiemminkin, meilaamalla uuden osoitteeni toimistoon. Saan vastauksen, jonka mukaan nämä hoidetaan nykyisin itse täyttämällä oheinen lomake ja lähettämällä se printattuna ja allekirjoitettuna sisäpostissa palvelukeskukseen. Siis sen sijaan, että joku voisi sähköpostista copypeistata osoitteen, on tämän kirjoitettava se Postin, tarkoitan Itellan kuljettamalta paperilapulta käsin johonkin tietokantaan.

Tietysti sen lisäksi, että tällaisen tavallisen tietotekniikka-asiantuntijan pitää käyttää työaikaansa miettimällä, mikähän hänen sijoitusyksikkönsä (sic) nimi ja numero on ja täyttää ne lomakkeeseen.

Tämä lienee sitä hallinnon tehostumista. Siis se, että hallintokuluja piilotetaan hajauttamalla hallinnolle kuuluvat tehtävät muiden työntekijöiden tehtäväksi. Pienet purot, suuri virta ja niin edelleen. Ja työntekijät muuten tekevät yleensä paremmin ja tehokkaammin niitä hommia, joihin heidät on koulutettu ja palkattu.

Meillä on työajankirjausjärjestelmässä momentti "sisäinen hallinto". Ehkäpä tällainen ajanhukka pitää kirjata sinne.

Taiwanissa vaihdetaan kaikki 350 000 liikennevaloa led-pohjaisiksi. Seuraavaksi vuorossa ovat katulamput, kertoo Digitoday. Minkähänlainen säästöpotentiaali olisi Suomessa pelkästään näillä kohteilla? Valaistuja maanteitä kun on pieneen Taiwanin saareen verrattuna aika paljon.

Ledit eli valodiodit ovat siis erittäin vähällä virralla kirkkaasti loistavia pieniä lamppuja, joiden kehitys on mennyt ihan viime vuosina hurjasti eteenpäin.

* * *

Kuulin pesukoneasentajalta, että pyykinpesukoneisiin tulee ihan uusissakin taloissa vain yksi kylmävesijohto. Samoin suunnilleen kaikki pesukoneet osaavat ottaa veden sisään vain kylmänä. Vesi sitten lämmitetään pesukoneen omilla vastuksilla. Näin tuhlataan sitä jalostetumpaa energiamuotoa, jota pistorasiasta saa, kun lämpöenergiaa olisi saatavissa putkea pitkin vaikka millä mitalla. Tässähän ei ole mitään järkeä. Leijonanosa pyykinpesukerran energiankulutuksesta menee veden lämmittämiseen.

Kuulemma pesuloiden isommanpuoleisissa koneissa tilanne on parempi. Myös astianpesukoneet ovat tältä osin edistyksellisempiä.

Nyt pallo poliitikoille: säätäkää laki, jonka mukaan jollakin siirtymäajalla kaikissa uusissa ja putkirempatuissa rakennuksissa kaukolämpöalueella on tarjottava pesukoneille sekä kylmä- että lämminvesiliitäntää. Lisäksi, jos tällaiset on tarjolla, tulee olla kiellettyä käyttää pesukonetta, joka ei osaa sekoittaa vettä vaan lämmittää sen kokonaan itse.