Taisin joskus aiemmin ihmetellä Suvi Lindénin valintaa viestintäministeriksi. Ihmettelen yhä, varsinkin luettuani mitä hän kommentoi nyt, kun Suomi on säätämässä Lex Rajamäkeä, teleurkintalakia.

Lindén luulee, että "[teletunnistetietojen] tallennuspakko lisää ihmisten turvallisuudentunnetta, koska poliisilla on paremmat mahdollisuudet selvittää rikoksia." Mitenköhän pelko isoveliyhteiskunnasta vaikuttaa turvallisuudentunteeseen? Hän jatkaa: "Itse ainakin uskon, että koska tässä säännellään niin tarkasti pelisäännöt, niin tietoja ei voi väärinkäyttää."

Ei ole kauhean monta vuotta siitä, kun muun muassa Supo ja Sonera jäivät kiinni laittomasta teleurkinnasta. Lindénin lapsenusko on kadehdittavaa.

Itse tallennuspakkolakihan siis tulee EU-direktiivistä, jota Kari Rajamäki lobbasi terrorismiverukkeella. Hanketta kritisoitiin mm. sillä, että sen myötä kaikkia aletaan valvoa "varmuuden vuoksi", sillä jokainenhan on potentiaalinen rikollinen. On myös todettu, ettei laki paljoakaan auta järjestäytyneen rikollisuuden tai terrorismin torjunnassa. Ammattilainen osaa kyllä peittää jälkensä, ei se ole vaikeaa. Sen sijaan tallennuspakko iskee juuri tavallisiin ihmisiin. Tallennuspakosta olisikin hyötyä tekijänoikeusrikkomuksia selvitettäessä.

On olemassa käsite oikeasuhtaisuus, jolla tarkoitetaan sitä, että toimenpiteiden pitää olla jossain suhteessa saavutettuun hyötyyn ja aiheutettuun haittaan. Kansankielisesti sanottaisiin, että nyt ammutaan tykillä kärpästä. On jokseenkin kummallista, jos yksityisyyttä kavennetaan näinkin vähäpätöisin perustein.

Melko pian direktiivin myötä ilmaantuikin paikalle tekijänoikeusmafia, joka vaati tallennuspakon käyttöä juuri tähän tarkoitukseen, nettilataajien jahtaamiseen. Ja nyt, kun EU-parlamentti on juuri hyväksynyt käsittämättömän direktiivin (IPRED2) koskien mm. rangaistusten koventamista tekijänoikeusloukkauksista, tämä on erittäin huolestuttavaa. Laajennetaanko laillisen teleurkinnan käyttöalaa?

Tekijänoikeus on jo perustaltaan erittäin kiistanalainen käsite, ja sen käyttö perusoikeuksien kaventamiseen olisi lyhytnäköistä. Perusoikeuksien supistamisen ja poliisivaltuuksien kasvattamisen tie on nimittäin yleensä ollut yleensä yksisuuntainen, kunnes yhtäkkiä ollaankin umpikujassa.


On jotenkin ironista, että kun Ruotsissa puuhataan armeijan vakoiluosastolle oikeutta urkkia kaikkea maan kautta kulkevaa liikennettä, TeliaSonera ilmoittaa siirtävänsä osan sähköpostipalveluistaan Suomeen. Suo siellä, vetelä täällä.

Viestintävirasto pyysi teleyrityksiltä lausunnot ja otti tänään kantaa asiaan. Muuten, myös Suomen yliopistojen internet-yhteydet kulkevat Ruotsin kautta maailmalle.