Aivan uskomattoman upeaa lukea tällaista tekstiä kiiltäväpaperisen muotilehden Trendin (06/2007) pääkirjoituksesta:

Lentomaileja ei enää kerätä, niitä hävetään. Yksityisautoilu on kortilla kuin kahvi aikoinaan.

Esittelemme neljä henkilöä, jotka ovat valinneet erilaiset tavat parantaa maailmaa. Kun heidän valinnoistaan lukee, alkaa omatunto kolkuttaa. Sietääkin. Sen verran törkeää roskavuorta me kasvatamme.

Mainituissa neljässä henkilöjutussa todella esitellään esimerkillisesti toimivia henkilöitä kuitenkaan kuulostamatta siltä, että esimerkin seuraaminen olisi mitenkään kovin hankalaa. Samalla sivun alareunassa juoksee aidosti hyviä neuvoja siitä, minkälaisia pieniä asioita kukin voi tehdä. Aihe jatkuu aukeaman Koijärvi-jutulla, joka avaa ympäristöliikkeen historiaa. Juttu päättyy sitaattiin, jossa haastateltava arvelee, mitä olisi tuolloin ajatellut nykymenosta: "näin hullua kulutuskaahaamista ei aikanaan olisi uskonut näkevänsä".

Paluu todellisuuteen onkin sitä karvaampi muutaman sivunkäännön jälkeen: "Käsipuolessasi killuu kahden kuukauden vuokra. Ja olet siitä [käsilaukusta] hävyttömän onnellinen."

Tai loputtomat vaatemainokset ja esittelyt, joissa toimitetun ja mainosmateriaalin erottaminen on vähintäänkin työlästä. Ja kaikki muu lehden OSTA, OSTA -viestillä koodattu materiaali, kokonaista kuluttamiseen perustuvaa elämäntapaa markkinoiva loppu lehdestä.

Tämä kulutushelvetti, tämä maailma, on sairas. Mikä sen parantaisi?


Ylläoleva kritiikki ei varsinaisesti kohdistu lehteen. Ymmärrän toki ne realiteetit, joita muotilehden tekemiseen liittyy, jos sellaista kerran pitää tehdä. Ja lehden kunniaksi on kuitenkin mainittava, että siinä on myös hieno henkilöjuttu, jonka henkilö ei epäröi tuoda feminismiään julki. Enkä muuten ollut aiemmin nähnyt supisuomalaisen muotilehden kannessa tummaihoista mallia. Nyt olen.