Harvoin on kohdallani tapahtunut niin perusteellisia ylikiehumisia kuin tänään. En tiedä minkä piikkiin pitäisi panna. Paluumatkalla HYY Business Schoolista (sic; kyseessä oli ylioppilaskunnan yrityspuolen järjestämä koulutusseminaari luottamushenkilöille) Tampereelta bussi kävi Lempäälän ideaparkissa, jossa frakkiin pukeutunut, seksististä huumoria viljelevä mies kertoi meille kuinka kaikki on niin suurta ja mahtavaa, kuinka monta terästonnia rakennuksessa on, kuinka monta hehtaaria parkkitilaa pihalle on asvaltoitu ja kuinka ameriikoista asti lennätettiin johonkin lasten osastolle maailman suurin nalle, jonka pääkin painoi kaksisataa kiloa. Kyseisellä alueella muuten on kaikkea, mitä lapset ikinä tarvitsevat. Johon tietysti itse kommentoin kysymyksellä: Rakkautta?

Kaupungiksi mainostettu alue on tietenkin yksityistä tilaa, eikä siellä siis voi harrastaa esimerkiksi poliittista toimintaa. Setä ei tuntunut edes ymmärtävän, miksi joku voisi pitää pahana sellaista kauppakeskusta, joka yksityistää julkisen tilan, imee lähikaupoista väen tyhjiin ehkä sadan kilometrin säteellä, pakottaa tekemään ostos- ja työmatkat yksityisautolla sekä tekee kuluttamisesta ajanvietettä. Eikä vielä edes puhuta niistä kaavailluista hiihtoputkista, kylpylöistä tai hehtaarihallin lämmittämiseen käytetystä energiasta. Kaiken kaikkiaan siis olemassaolollaan ilmentää kristallinkirkkaasti sellaista elämäntapaa ja maailmankuvaa, jolla ei ole tulevaisuutta rajallisella maapallolla.

Muutenkin HYY-yhtymän järjestämä bisneskoulu oli paljolti kapitalistista indoktrinaatiota, tietysti, kaikenlaisen tutustumisen lisäksi. Alex Nieminen puhui kiinnostavia asioita ja näytti erittäin hyvän videon aiheella Web 2.0.

Lohdullista reissussa oli se, että ostoshelvetin markkinamiehen esittelyssä tunnelma oli koko ylioppilaskuntamme väen keskuudessa ilmeisen tyrmistynyt, ja mainospuhe herätti yleisössä lähinnä epäuskoisia naurunhörähdyksiä. Kyse ei siis ollut vain äärimmäisyyksiin taipuvaisten ihmisten reaktioista. Itselläni se vain meni rajan yli.