Tapio blogasi Kiinan Suuresta Palomuurista, joka sensuroi vihreiden saitin. Ei ihme.

Joku on pystyttänyt erinomaisen palvelun, jolla voi testata mitä tahansa saittia. EFFI on tietysti estolistalla, kehtaahan kyseinen järjestö puolustaa sananvapautta. Myös tämä blogi on blokattujen joukossa, mikä on ihan jännittävää. Tehdäänkö suodatus IP-tasolla vai onko palomuurissa enemmän älyä?

EFFI:n etusivulla muuten näytetään jatkuvasti osana Amnestyn Irrepressible.info-kampanjaa pätkiä teksteistä, joita joku jossain haluaa sensuroida. Kannattaa tutustua.

Suomessahan tätä palomuurausta on nyt alettu toteuttaa. On säädetty säälittävä laki "vapaaehtoisista suodatustoimista lapsipornon estämiseksi". Jokaisen noista sanoista voisi laittaa erikseen lainausmerkkeihin. Laki tuli vasta voimaan, ja nyt on jo ehditty vaatia suodatuksen laajentamista, kuten aiemmin ennakoin.

Koko laki oli ilmeisesti vain demareiden ministerikierrätyksestä johtuva poliittinen näytelmä tyylilajissa farssi, kun uudelle, vastentahtoiselle liikenne- ja viestintäministerille piti saada jotain näyttäviä aikaansaannoksia kauden alkajaisiksi.

Suomi kuuluu harkitsevan jalkaväkimiinojen korvaamista rypälepommeilla. Ilmeisesti ei ole ymmärretty minkä takia miinoista haluttiinkaan eroon. Koska ne eivät valikoi uhrejaan, jotka saattavat esimerkiksi kuvitellun konfliktitilanteen jälkeen – no, kävellä miinaan.

En ole sotilasteknologian asiantuntija, mutta kaikesta päätellen rypälepommien tytärammukset ovat vielä tavallisia miinoja paljon vaikeammin raivattavia. Jos miinoja kylvettäessä mukamas tehdäänkin tarkat miinakartat, ei rypälepommien istuttajan tällaista ole mahdollista tehdä, jos kerran ammukset leviävät jollain säteellä minne sattuu.

Tällaiset teknologiat sopivat erityisen hyvin sellaisille sotavoimille, joille merkitsee poikkeuksellisen vähän, oliko tapettava otus siviili vai sotilas. Viimeksi Israel tuli kuuluisaksi niiden käytöstä, vaikka sodankäynnin pulmunen Yhdysvallat oli sen nimenomaan kieltänyt. YK:n mukaan Israel pudotti Libanoniin noin neljä miljoonaa rypälepommia, joista 1,2 – 1,6 miljoonaa on jäänyt räjähtämättä.

Ottawan sopimus, joka jalkaväkimiinat kieltää, ei koske näitä aseita. Jos tämä oli lopputulos, ehkäpä siihen ei sittenkään olisi pitänyt liittyä? Tai oikeammin, ehkäpä olisi syytä laatia rypälepommit kieltävä sopimus. Ehkäpä näin olisi voitu tehdä vaikkapa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. No joo.

Käy lataamassa ja lukemassa pamfletti Äänestäjän käsikirja. Tiekartta poliittisesti värisokealle.

Kirjasen ovat toimittaneet Juho Lindman ja Markus Neuvonen ja siihen ovat kirjoittaneet toimittajien lisäksi Claes Andersson, Markku Wilenius, Kalle Mikkola, Tuuli Kaskinen, Aleksi Neuvonen & Roope Mokka, Eero Kaila, Aija Salo, Kaarin Taipale ja minä.

Itse avauduin aiheesta tekijänoikeudet kertoakseni yhden esimerkin siitä, miten asiat voivat mennä pieleen.

Kirja on lisensoitu Creative Commons Nimi mainittava – ei jälkiperäisiä teoksia 2.5 -lisenssillä. Sitä saa siis levittää vapaasti kunhan mainitsee tekijät.

Viimeisen parin viikon ajalta on jäänyt kirjoittamatta monta hyvää ajatusta ylös ja ulos. On ollut muka niin kiire.

Ainakin piti kommentoida Hyssälän esittämää ideaa polkupyörän hankinnan verovähennysoikeudesta. Ei huono idea sinänsä, joskin kuka tahansa enemmän pyöräilevä olisi voinut kertoa, että pyörän huoltamiseen menee paljon enemmän rahaa. Ehkäpä nämäkin kulut pitäisi voida verovähentää? Ehkä ne voisikin työmatkakuluina, mutta omavastuuosuus lienee mitoitettu oman auton käyttöä ajatellen. Sen on syytäkin olla kallista!

Olin myös ajatellut listata noin kymmenen-parikymmentä parasta eduskuntavaaliehdokasta Helsingin ja Uudenmaan piireistä, ehkä hajamaininnoilla joistakin muistakin. Tämä saattaa vielä toteutua.

Sitten piti paheksua syyttäjää, joka ilmoitti haluavansa valittaa hoviin täysin selvästä jutusta. Nähtävästi käräjäoikeuslaitoksella ei ole mitään virkaa, kun itsestään selvistä jutuistakin pitää hakea varmistukset ylemmistä asteista. Ja veronmaksajien rahaa palaa. Ehkäpä käräjäoikeuslaitos onkin syytä panna remonttiin.

Omalta osaltani juttu kai loppui, sillä syyttäjän perumia syytteitä ei kai voi enää nostaa uudestaan. Mutta ei näistä tavallinen kuolevainen voi oikein tietää saati ymmärtää. Tulee mieleen, että kansalaiset ovat aika eriarvoisessa asemassa lainkäytön edessä riippuen valmiuksistaan selvittää esimerkiksi oikeudenkäyntikaaren kiemuroita. Ei niitä koulun kansalaistaidon tunnilla opeteta, eikä oikeuslaitoskaan tätä tietoa kovin helposti anna. Saisipa sieltä edes tuomion kirjallisena joskus...

Kentältä kuuluu myös huonoja uutisia siitä, että käräjäoikeuksissa on viime vuosina, varsinkin kunnianloukkausjutuissa, ollut tapana antaa perusoikeusnäkökulmasta varsin kielteisiä tuomioita. Tapauksissa, joissa tavallinen oikeustaju asettuisi kannattamaan sananvapausnäkemyksiä, oikeudet ovat päätyneet tulkitsemaan journalistin ohjeita ja eri tiedotusvälineiden ominaisluonteita. Näissä tapauksissa lienee hyväkin, että hovi oikaisee vääristymät.

Tänään piti ihmettelemäni julkisen tilan yksityistämistä. Kauppakeskukset mielellään antavat ymmärtää olevansa "julkista" tilaa, mutta todellisuudessa esimerkiksi poliittinen toiminta niissä ei käy päinsä. Ainoa sallittu informaatio on kaupallista, ja sitä riittää ähkyksi asti.

Mitä julkiseen tilaan tulee, yhdellä ehdokkaalla on siihen liittyvä kampanja. Kampanjan tiimoilta on kirjoitettu Creative Commons -lisensoitu pamfletti "Äänestäjän käsikirja. Tiekartta poliittisesti värisokealle", jossa on yksi omakin valitukseni aiheesta tekijänoikeudet. Kirjanen tulee jakoon esimerkiksi tänne, kunhan saan sen käsiini.

Lisäksi piti kirjoittaa yksi kolumni pyöräilystä. Se täytyy toki tehdä, luvattu mikä luvattu. On se jo melkein valmis.

Olen tässä koodaillut uutta, omaa blogisoftaa, joka muun muassa estää tämänkin blogin riesana olevan kommenttispämmin. Siitä lisää myöhemmin. Koska olen tällainen internet-jäärä, lupaan, että vanhojen kirjoitusten linkit eivät mene rikki.

Taidan päivittää tätä tekstiä, jos muistan, mistä muustakin piti avautumani.

Muistattehan takavuosien ilmastoskeptikon, Bjørn Lomborgin? Kyseessähän on tanskalainen tilastotieteilijä, joka sinnikkäästi joihinkin ilmeisen puutteellisiin tilastoihin vedoten väitti, ettei ilmastonmuutosta olekaan tai ainakaan se ei ole ihmisen aiheuttama. Tieteellisissä piireissä hän ei herättänyt paljon vastakaikua, ja vakavastiotettavien tieteilijöiden enemmistö tunti olonsa kiusaantuneeksi. Harva viitsi edes vastata hänen yritelmiinsä; se olisi ollut varmaan vähän kuin vajaamielistä kiusaisi.

Kuitenkin hän sai suurta julkisuutta, osittain siksi, että hän oli "virallinen vastarannankiiski" ja esitti asiat kansantajuisesti, osittain siksi, että tiedotusvälineillä on joskus tapana kuulla kahta näkemystä, vaikka toinen niistä olisi kuinka marginaalissa. Niinpä tällaisessa kysymyksessä marginaali on näyttänyt paljon leveämmältä kuin se onkaan.

Mutta kuinkahan lomborgien suu pannaan nyt, kun esimerkikiksi IPCC, jota nyt ei pelkkänä propagandaelimenä kehdanne pitää, on harvinaisen yksimielinen. Kehtaako kukaan vapaa (siis muu kuin teollisuuden sponsoroima) tieteilijä enää kyseenalaistaa ilmastopuheen perustan? Tai no, oikeastaan en paljon välitäkään tietää. Riittää, kun tarkistavat näkemyksiään.

* * *

EK:n ja SAK:n edustajat ovat herttaisen yksimielisiä. EK:n mielestä suunnitelmat uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisestä ovat epärealistisia ja "kasvihuonekaasujen suhteen päästöttömiä energiamuotoja ovat uusiutuvan energian lisäksi myös ydinvoima ja [jossain vaihtoehtoisessa rinnakkais?]tulevaisuudessa mahdollisesti myös fossiiliset polttoaineet".

Mitä ihmettä? Ydinvoima itsessään ei sinänsä tuota esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä, mutta sen buustaama teollisuus ja kulutus kyllä, joten joka tapauksessa ydinvoiman lisääminen johtaa myös muiden päästöjen kasvuun. Ei missään todellisessa energiaskenaariossa ydinvoimalla olla korvaamassa muita energiamuotoja. Tätä ei vain sanota ääneen.

Lisäksi EK:n Kylä-Harakka-Ruonala haluaa lisätä vesivoimaa.

SAK:n (vasemmistoliitosta demareihin loikannut) Matti Viialainen lisäisi samassa kuorossa ydinvoimaa ja rakentaisi lisäksi vesivoimaa, mitä ei ainakaan voi pitää millään mittapuulla, paitsi hiilidioksidipäästöjen osalta, ympäristöystävällisenä. Niin näyttää olevan, ettei näidenkään pamppujen päähän mahdu kuin yksi näkökulma kerrallaan. Lisäksi Viialainen patistaa hallitusta pitämään varansa EU:ssa, ettei Suomi tällä kertaa saisi "tiukkoja tavoitteita", kuten viimeksi. Hyvä herra, viimekertaiset tavoitteet eivät olleet tiukat. Oletko koskaan kuullut niin sanotuista windfall-voitoista?

Järjestöjä ei tietystikään oikeasti kiinnosta pätkääkään mikään ilmastonmuutos tai sen torjuminen, paitsi jos siitä saa joitain hyviä argumentteja omien etujen ajamiseen. Kyseessä onkin institutionaalisen itsekkyyden ruumiillistuma. Ei senttiäkään sympatiaa täältä päin.