Ennen muinoin saattoi kuvitella, että Suomi toimii linjauksineen jotenkin suunnannäyttäjänä ympäristöpoliittisissa kysymyksissä. Onneksi tämä harhaluulo on nyt viimeistääm korjattu, ja hallituspuolueet ovat osoittaneet todellisen ilmastohuolensa syvyyden. Suomi jäi vähemmistöön vastustamaan EU:n yhteisiä päästövähennyksiä.

Melkein olin jo päässytkin unohtamaan, mitä Heinäluoma sanoi pari viikkoa sitten Hesarissa: "Kansalaisena ajattelen omia lapsiani. Heidän tärkein viestinsä on se, että maa on luovutettava seuraaville sukupolville kohtuullisessa tilassa. Ihmisten on syytä ottaa vastuuta henkilökohtaiselle tasolla." Valtionvarainministerinä Eero sitten ajatteleekin omaa teollisuuttaan tai jotain.

Ilmastonmuutosta ei saa vähätellä, sanoi tuolloin Vanhanen samaan hengenvetoon. Nyt hän ilmeisesti jatkoi lausettaan näin: "paitsi vahtiessamme omien suuryritysten lyhytjänteistä taloudellista etua".

Pekkarinen on huolissaan siitä, minkälaisella taakanjaolla näitä päästövähennyksiä oikein tehtäisiin. Pelko pois, Mauri. Ei se koko EU:n 20 prosenttia ollut yksin Suomelle lankeamassa.

Nähtävästi juttu menee niin, että jos ei koko muu maailma ensin, ei mekään sit.

Update. Näyttäisivät ainakin Tapio, Leo, SLL ja GP ehtineen ensin.


* * *

Pakko vielä linkittää Mirka Muukkosen blogista bongattu löytö: kokoomus näyttää todellisen karvansa. "Minä, eikä varmasti me!" Selkee homma.

Viimeisen parin viikon ajalta on jäänyt kirjoittamatta monta hyvää ajatusta ylös ja ulos. On ollut muka niin kiire.

Ainakin piti kommentoida Hyssälän esittämää ideaa polkupyörän hankinnan verovähennysoikeudesta. Ei huono idea sinänsä, joskin kuka tahansa enemmän pyöräilevä olisi voinut kertoa, että pyörän huoltamiseen menee paljon enemmän rahaa. Ehkäpä nämäkin kulut pitäisi voida verovähentää? Ehkä ne voisikin työmatkakuluina, mutta omavastuuosuus lienee mitoitettu oman auton käyttöä ajatellen. Sen on syytäkin olla kallista!

Olin myös ajatellut listata noin kymmenen-parikymmentä parasta eduskuntavaaliehdokasta Helsingin ja Uudenmaan piireistä, ehkä hajamaininnoilla joistakin muistakin. Tämä saattaa vielä toteutua.

Sitten piti paheksua syyttäjää, joka ilmoitti haluavansa valittaa hoviin täysin selvästä jutusta. Nähtävästi käräjäoikeuslaitoksella ei ole mitään virkaa, kun itsestään selvistä jutuistakin pitää hakea varmistukset ylemmistä asteista. Ja veronmaksajien rahaa palaa. Ehkäpä käräjäoikeuslaitos onkin syytä panna remonttiin.

Omalta osaltani juttu kai loppui, sillä syyttäjän perumia syytteitä ei kai voi enää nostaa uudestaan. Mutta ei näistä tavallinen kuolevainen voi oikein tietää saati ymmärtää. Tulee mieleen, että kansalaiset ovat aika eriarvoisessa asemassa lainkäytön edessä riippuen valmiuksistaan selvittää esimerkiksi oikeudenkäyntikaaren kiemuroita. Ei niitä koulun kansalaistaidon tunnilla opeteta, eikä oikeuslaitoskaan tätä tietoa kovin helposti anna. Saisipa sieltä edes tuomion kirjallisena joskus...

Kentältä kuuluu myös huonoja uutisia siitä, että käräjäoikeuksissa on viime vuosina, varsinkin kunnianloukkausjutuissa, ollut tapana antaa perusoikeusnäkökulmasta varsin kielteisiä tuomioita. Tapauksissa, joissa tavallinen oikeustaju asettuisi kannattamaan sananvapausnäkemyksiä, oikeudet ovat päätyneet tulkitsemaan journalistin ohjeita ja eri tiedotusvälineiden ominaisluonteita. Näissä tapauksissa lienee hyväkin, että hovi oikaisee vääristymät.

Tänään piti ihmettelemäni julkisen tilan yksityistämistä. Kauppakeskukset mielellään antavat ymmärtää olevansa "julkista" tilaa, mutta todellisuudessa esimerkiksi poliittinen toiminta niissä ei käy päinsä. Ainoa sallittu informaatio on kaupallista, ja sitä riittää ähkyksi asti.

Mitä julkiseen tilaan tulee, yhdellä ehdokkaalla on siihen liittyvä kampanja. Kampanjan tiimoilta on kirjoitettu Creative Commons -lisensoitu pamfletti "Äänestäjän käsikirja. Tiekartta poliittisesti värisokealle", jossa on yksi omakin valitukseni aiheesta tekijänoikeudet. Kirjanen tulee jakoon esimerkiksi tänne, kunhan saan sen käsiini.

Lisäksi piti kirjoittaa yksi kolumni pyöräilystä. Se täytyy toki tehdä, luvattu mikä luvattu. On se jo melkein valmis.

Olen tässä koodaillut uutta, omaa blogisoftaa, joka muun muassa estää tämänkin blogin riesana olevan kommenttispämmin. Siitä lisää myöhemmin. Koska olen tällainen internet-jäärä, lupaan, että vanhojen kirjoitusten linkit eivät mene rikki.

Taidan päivittää tätä tekstiä, jos muistan, mistä muustakin piti avautumani.

Muistattehan takavuosien ilmastoskeptikon, Bjørn Lomborgin? Kyseessähän on tanskalainen tilastotieteilijä, joka sinnikkäästi joihinkin ilmeisen puutteellisiin tilastoihin vedoten väitti, ettei ilmastonmuutosta olekaan tai ainakaan se ei ole ihmisen aiheuttama. Tieteellisissä piireissä hän ei herättänyt paljon vastakaikua, ja vakavastiotettavien tieteilijöiden enemmistö tunti olonsa kiusaantuneeksi. Harva viitsi edes vastata hänen yritelmiinsä; se olisi ollut varmaan vähän kuin vajaamielistä kiusaisi.

Kuitenkin hän sai suurta julkisuutta, osittain siksi, että hän oli "virallinen vastarannankiiski" ja esitti asiat kansantajuisesti, osittain siksi, että tiedotusvälineillä on joskus tapana kuulla kahta näkemystä, vaikka toinen niistä olisi kuinka marginaalissa. Niinpä tällaisessa kysymyksessä marginaali on näyttänyt paljon leveämmältä kuin se onkaan.

Mutta kuinkahan lomborgien suu pannaan nyt, kun esimerkikiksi IPCC, jota nyt ei pelkkänä propagandaelimenä kehdanne pitää, on harvinaisen yksimielinen. Kehtaako kukaan vapaa (siis muu kuin teollisuuden sponsoroima) tieteilijä enää kyseenalaistaa ilmastopuheen perustan? Tai no, oikeastaan en paljon välitäkään tietää. Riittää, kun tarkistavat näkemyksiään.

* * *

EK:n ja SAK:n edustajat ovat herttaisen yksimielisiä. EK:n mielestä suunnitelmat uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisestä ovat epärealistisia ja "kasvihuonekaasujen suhteen päästöttömiä energiamuotoja ovat uusiutuvan energian lisäksi myös ydinvoima ja [jossain vaihtoehtoisessa rinnakkais?]tulevaisuudessa mahdollisesti myös fossiiliset polttoaineet".

Mitä ihmettä? Ydinvoima itsessään ei sinänsä tuota esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä, mutta sen buustaama teollisuus ja kulutus kyllä, joten joka tapauksessa ydinvoiman lisääminen johtaa myös muiden päästöjen kasvuun. Ei missään todellisessa energiaskenaariossa ydinvoimalla olla korvaamassa muita energiamuotoja. Tätä ei vain sanota ääneen.

Lisäksi EK:n Kylä-Harakka-Ruonala haluaa lisätä vesivoimaa.

SAK:n (vasemmistoliitosta demareihin loikannut) Matti Viialainen lisäisi samassa kuorossa ydinvoimaa ja rakentaisi lisäksi vesivoimaa, mitä ei ainakaan voi pitää millään mittapuulla, paitsi hiilidioksidipäästöjen osalta, ympäristöystävällisenä. Niin näyttää olevan, ettei näidenkään pamppujen päähän mahdu kuin yksi näkökulma kerrallaan. Lisäksi Viialainen patistaa hallitusta pitämään varansa EU:ssa, ettei Suomi tällä kertaa saisi "tiukkoja tavoitteita", kuten viimeksi. Hyvä herra, viimekertaiset tavoitteet eivät olleet tiukat. Oletko koskaan kuullut niin sanotuista windfall-voitoista?

Järjestöjä ei tietystikään oikeasti kiinnosta pätkääkään mikään ilmastonmuutos tai sen torjuminen, paitsi jos siitä saa joitain hyviä argumentteja omien etujen ajamiseen. Kyseessä onkin institutionaalisen itsekkyyden ruumiillistuma. Ei senttiäkään sympatiaa täältä päin.