Viimeisen parin viikon ajalta on jäänyt kirjoittamatta monta hyvää ajatusta ylös ja ulos. On ollut muka niin kiire.

Ainakin piti kommentoida Hyssälän esittämää ideaa polkupyörän hankinnan verovähennysoikeudesta. Ei huono idea sinänsä, joskin kuka tahansa enemmän pyöräilevä olisi voinut kertoa, että pyörän huoltamiseen menee paljon enemmän rahaa. Ehkäpä nämäkin kulut pitäisi voida verovähentää? Ehkä ne voisikin työmatkakuluina, mutta omavastuuosuus lienee mitoitettu oman auton käyttöä ajatellen. Sen on syytäkin olla kallista!

Olin myös ajatellut listata noin kymmenen-parikymmentä parasta eduskuntavaaliehdokasta Helsingin ja Uudenmaan piireistä, ehkä hajamaininnoilla joistakin muistakin. Tämä saattaa vielä toteutua.

Sitten piti paheksua syyttäjää, joka ilmoitti haluavansa valittaa hoviin täysin selvästä jutusta. Nähtävästi käräjäoikeuslaitoksella ei ole mitään virkaa, kun itsestään selvistä jutuistakin pitää hakea varmistukset ylemmistä asteista. Ja veronmaksajien rahaa palaa. Ehkäpä käräjäoikeuslaitos onkin syytä panna remonttiin.

Omalta osaltani juttu kai loppui, sillä syyttäjän perumia syytteitä ei kai voi enää nostaa uudestaan. Mutta ei näistä tavallinen kuolevainen voi oikein tietää saati ymmärtää. Tulee mieleen, että kansalaiset ovat aika eriarvoisessa asemassa lainkäytön edessä riippuen valmiuksistaan selvittää esimerkiksi oikeudenkäyntikaaren kiemuroita. Ei niitä koulun kansalaistaidon tunnilla opeteta, eikä oikeuslaitoskaan tätä tietoa kovin helposti anna. Saisipa sieltä edes tuomion kirjallisena joskus...

Kentältä kuuluu myös huonoja uutisia siitä, että käräjäoikeuksissa on viime vuosina, varsinkin kunnianloukkausjutuissa, ollut tapana antaa perusoikeusnäkökulmasta varsin kielteisiä tuomioita. Tapauksissa, joissa tavallinen oikeustaju asettuisi kannattamaan sananvapausnäkemyksiä, oikeudet ovat päätyneet tulkitsemaan journalistin ohjeita ja eri tiedotusvälineiden ominaisluonteita. Näissä tapauksissa lienee hyväkin, että hovi oikaisee vääristymät.

Tänään piti ihmettelemäni julkisen tilan yksityistämistä. Kauppakeskukset mielellään antavat ymmärtää olevansa "julkista" tilaa, mutta todellisuudessa esimerkiksi poliittinen toiminta niissä ei käy päinsä. Ainoa sallittu informaatio on kaupallista, ja sitä riittää ähkyksi asti.

Mitä julkiseen tilaan tulee, yhdellä ehdokkaalla on siihen liittyvä kampanja. Kampanjan tiimoilta on kirjoitettu Creative Commons -lisensoitu pamfletti "Äänestäjän käsikirja. Tiekartta poliittisesti värisokealle", jossa on yksi omakin valitukseni aiheesta tekijänoikeudet. Kirjanen tulee jakoon esimerkiksi tänne, kunhan saan sen käsiini.

Lisäksi piti kirjoittaa yksi kolumni pyöräilystä. Se täytyy toki tehdä, luvattu mikä luvattu. On se jo melkein valmis.

Olen tässä koodaillut uutta, omaa blogisoftaa, joka muun muassa estää tämänkin blogin riesana olevan kommenttispämmin. Siitä lisää myöhemmin. Koska olen tällainen internet-jäärä, lupaan, että vanhojen kirjoitusten linkit eivät mene rikki.

Taidan päivittää tätä tekstiä, jos muistan, mistä muustakin piti avautumani.