Suomi kuuluu harkitsevan jalkaväkimiinojen korvaamista rypälepommeilla. Ilmeisesti ei ole ymmärretty minkä takia miinoista haluttiinkaan eroon. Koska ne eivät valikoi uhrejaan, jotka saattavat esimerkiksi kuvitellun konfliktitilanteen jälkeen – no, kävellä miinaan.

En ole sotilasteknologian asiantuntija, mutta kaikesta päätellen rypälepommien tytärammukset ovat vielä tavallisia miinoja paljon vaikeammin raivattavia. Jos miinoja kylvettäessä mukamas tehdäänkin tarkat miinakartat, ei rypälepommien istuttajan tällaista ole mahdollista tehdä, jos kerran ammukset leviävät jollain säteellä minne sattuu.

Tällaiset teknologiat sopivat erityisen hyvin sellaisille sotavoimille, joille merkitsee poikkeuksellisen vähän, oliko tapettava otus siviili vai sotilas. Viimeksi Israel tuli kuuluisaksi niiden käytöstä, vaikka sodankäynnin pulmunen Yhdysvallat oli sen nimenomaan kieltänyt. YK:n mukaan Israel pudotti Libanoniin noin neljä miljoonaa rypälepommia, joista 1,2 – 1,6 miljoonaa on jäänyt räjähtämättä.

Ottawan sopimus, joka jalkaväkimiinat kieltää, ei koske näitä aseita. Jos tämä oli lopputulos, ehkäpä siihen ei sittenkään olisi pitänyt liittyä? Tai oikeammin, ehkäpä olisi syytä laatia rypälepommit kieltävä sopimus. Ehkäpä näin olisi voitu tehdä vaikkapa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. No joo.