Tapio blogasi Kiinan Suuresta Palomuurista, joka sensuroi vihreiden saitin. Ei ihme.

Joku on pystyttänyt erinomaisen palvelun, jolla voi testata mitä tahansa saittia. EFFI on tietysti estolistalla, kehtaahan kyseinen järjestö puolustaa sananvapautta. Myös tämä blogi on blokattujen joukossa, mikä on ihan jännittävää. Tehdäänkö suodatus IP-tasolla vai onko palomuurissa enemmän älyä?

EFFI:n etusivulla muuten näytetään jatkuvasti osana Amnestyn Irrepressible.info-kampanjaa pätkiä teksteistä, joita joku jossain haluaa sensuroida. Kannattaa tutustua.

Suomessahan tätä palomuurausta on nyt alettu toteuttaa. On säädetty säälittävä laki "vapaaehtoisista suodatustoimista lapsipornon estämiseksi". Jokaisen noista sanoista voisi laittaa erikseen lainausmerkkeihin. Laki tuli vasta voimaan, ja nyt on jo ehditty vaatia suodatuksen laajentamista, kuten aiemmin ennakoin.

Koko laki oli ilmeisesti vain demareiden ministerikierrätyksestä johtuva poliittinen näytelmä tyylilajissa farssi, kun uudelle, vastentahtoiselle liikenne- ja viestintäministerille piti saada jotain näyttäviä aikaansaannoksia kauden alkajaisiksi.

Olen lähdössä lomamatkalle naapurimaahan. Sinne tarvitaan viisumi. Viisumin saadakseen pitää ilmeisesti sääntöjen mukaan olla osa turistiporukkaa tai vaihtoehtoisesti saada kutsu. Käytännössä matkatoimistot hoitavat tämän, mutta periaate on aivan älytön. Tosin Suomeen on vielä paljon hankalampaa tulla, joten ehkä tämä on vain tasapuolista. Suomen kyllä soisi vähän helpottavan maahantuloa, mutta se on toinen tarina.

Viisumin saamiseen kuluu viikko. Hakemusta jätettäessä on käynyt ilmi, että passissani on vikaa; sen muovinen tietosivu on irtoamassa reunasta. Tämä tarkoittaa, että on hankittava uusi passi. Mutta kun matkan alkuun on aikaa alle yhdeksän päivää, on kiire. Siispä passitoimistoon hakemaan ekspress-passia. Se maksaa 80 euroa, ja poliisin mukaan on ihan turha yrittää reklamoida Setecille rikkinäisestä passista, jos se on vähänkin taittunut keskeltä, vaikkei siinä muuta vikaa olekaan. Tämä siitä huolimatta, että on julkisesti tunnustettu tosiasia, että tuon ajan passit olivat heikkoa tekoa. Ja siitä, että meille hallintoalamaisille ei moisesta säännöstä ole kerrottu.

Matkatoimisto on kuitenkin vakuuttanut, että viisumin ehtii kyllä saada. Unohtavat kuitenkin kertoa, että tämän edellytyksenä on, että juna lähtee iltapäivällä. Kun käsitys on oikaistu, käy ilmi, että käsittelyn nopeuttaminen maksaa 35 euroa per viisumi normalin hinnan (47 euroa) lisäksi. Jo ostetun junalipun vaihtaminen ei taas oikein aikataulusyistä käy.

Matkatoimisto on muuten useampaan kertaan osoittanut halukkuutta laatia omin käsin minun allekirjoitukseni, ilmeisesti asioinnin jouduttamiseksi. Kirjoitan sen kyllä mieluummin itse.

Harmi, etten tajunnut viime elokuussa ajoissa hakea vanhanmallista kymmenen vuoden passia. Nyt joudun kantamaan RFID-sirua (engl. spy chip) mukanani. Ehkäpä joku kauppaisi minulle faradayn häkin muodostavat kannet? Vai pitäisikö passi panna mikroaaltouuniin?

Ylimääräinen rahanmeno (150 euroa) olisi tietysti ollut vältettävissä, jos olisi vain tajunnut olla ajoissa asioimassa. Olkoon tämä itselleni ja muille opiksi.

Nähtäväksi jää, ehtiikö viisumi ajoissa. Tai saanko sitä ylipäänsä.

Mikähän siinä on kun muut tielläliikkujat eivät tajua, etteivät pyörätiet lakkaa olemasta talvisin, vaikka he itse lakkaisivatkin näkemästä niitä?

Varsinkin kaupungin keskusta on poikkeuksellisen täynnä pyörätielle pysäköityjä autoja ja niillä käveleviä jalankulkijoita. Jälkimmäisiin tehoaa onneksi ystävällinen huomautus.

Selvä peli. Jos kerran autoilijat pysäköivät pyörätielle, minä ryhdyn ajamaan entistä enemmän autotiellä. Vapiskaa, autoilijat! (Vaikka muuten olenkin sitä mieltä, että kollektiiviset rangaistukset kuuluvat vain sellaisiin paikkoihin joiden toiminnassa ei ole muutenkaan mitään järkeä. Osalla miesikäluokasta on niistä kokemuksia.)

Tai ryhtyisin jos ne ilkiöt eivät suolaisi niitä. Ikinä kuultu auraamisesta?

Suomi kuuluu harkitsevan jalkaväkimiinojen korvaamista rypälepommeilla. Ilmeisesti ei ole ymmärretty minkä takia miinoista haluttiinkaan eroon. Koska ne eivät valikoi uhrejaan, jotka saattavat esimerkiksi kuvitellun konfliktitilanteen jälkeen – no, kävellä miinaan.

En ole sotilasteknologian asiantuntija, mutta kaikesta päätellen rypälepommien tytärammukset ovat vielä tavallisia miinoja paljon vaikeammin raivattavia. Jos miinoja kylvettäessä mukamas tehdäänkin tarkat miinakartat, ei rypälepommien istuttajan tällaista ole mahdollista tehdä, jos kerran ammukset leviävät jollain säteellä minne sattuu.

Tällaiset teknologiat sopivat erityisen hyvin sellaisille sotavoimille, joille merkitsee poikkeuksellisen vähän, oliko tapettava otus siviili vai sotilas. Viimeksi Israel tuli kuuluisaksi niiden käytöstä, vaikka sodankäynnin pulmunen Yhdysvallat oli sen nimenomaan kieltänyt. YK:n mukaan Israel pudotti Libanoniin noin neljä miljoonaa rypälepommia, joista 1,2 – 1,6 miljoonaa on jäänyt räjähtämättä.

Ottawan sopimus, joka jalkaväkimiinat kieltää, ei koske näitä aseita. Jos tämä oli lopputulos, ehkäpä siihen ei sittenkään olisi pitänyt liittyä? Tai oikeammin, ehkäpä olisi syytä laatia rypälepommit kieltävä sopimus. Ehkäpä näin olisi voitu tehdä vaikkapa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. No joo.

Käy lataamassa ja lukemassa pamfletti Äänestäjän käsikirja. Tiekartta poliittisesti värisokealle.

Kirjasen ovat toimittaneet Juho Lindman ja Markus Neuvonen ja siihen ovat kirjoittaneet toimittajien lisäksi Claes Andersson, Markku Wilenius, Kalle Mikkola, Tuuli Kaskinen, Aleksi Neuvonen & Roope Mokka, Eero Kaila, Aija Salo, Kaarin Taipale ja minä.

Itse avauduin aiheesta tekijänoikeudet kertoakseni yhden esimerkin siitä, miten asiat voivat mennä pieleen.

Kirja on lisensoitu Creative Commons Nimi mainittava – ei jälkiperäisiä teoksia 2.5 -lisenssillä. Sitä saa siis levittää vapaasti kunhan mainitsee tekijät.

Ennen muinoin saattoi kuvitella, että Suomi toimii linjauksineen jotenkin suunnannäyttäjänä ympäristöpoliittisissa kysymyksissä. Onneksi tämä harhaluulo on nyt viimeistääm korjattu, ja hallituspuolueet ovat osoittaneet todellisen ilmastohuolensa syvyyden. Suomi jäi vähemmistöön vastustamaan EU:n yhteisiä päästövähennyksiä.

Melkein olin jo päässytkin unohtamaan, mitä Heinäluoma sanoi pari viikkoa sitten Hesarissa: "Kansalaisena ajattelen omia lapsiani. Heidän tärkein viestinsä on se, että maa on luovutettava seuraaville sukupolville kohtuullisessa tilassa. Ihmisten on syytä ottaa vastuuta henkilökohtaiselle tasolla." Valtionvarainministerinä Eero sitten ajatteleekin omaa teollisuuttaan tai jotain.

Ilmastonmuutosta ei saa vähätellä, sanoi tuolloin Vanhanen samaan hengenvetoon. Nyt hän ilmeisesti jatkoi lausettaan näin: "paitsi vahtiessamme omien suuryritysten lyhytjänteistä taloudellista etua".

Pekkarinen on huolissaan siitä, minkälaisella taakanjaolla näitä päästövähennyksiä oikein tehtäisiin. Pelko pois, Mauri. Ei se koko EU:n 20 prosenttia ollut yksin Suomelle lankeamassa.

Nähtävästi juttu menee niin, että jos ei koko muu maailma ensin, ei mekään sit.

Update. Näyttäisivät ainakin Tapio, Leo, SLL ja GP ehtineen ensin.


* * *

Pakko vielä linkittää Mirka Muukkosen blogista bongattu löytö: kokoomus näyttää todellisen karvansa. "Minä, eikä varmasti me!" Selkee homma.

Annoin aiemmin kritiikkiä vihreiden käsittämättömästä autopalkinnosta. Tasapuolisuuden vuoksi täytyy nyt vähän kritisoida Vasemmistoliittoakin.

Muut puolueet eivät edes tässä yhteydessä ansaitse tulla mainituiksi, kun huonon vaalionnen toivottaminen ei olisi ehkä soveliasta.

Vasurit eivät ole tajunneet, mitä tarkoittaa esteettömyys tai paremminkin saavutettavuus verkossa. Myös käytettävyys käsitteenä käy tässä yhteydessä. Ovat lanseeranneet uuden kampanjasivuston, jonka sisältö näyttää aika kurjalta. Voisin laittaa screenshotin, mutta ei tarvitse, sillä kaikki oleellinen on tässä:

Sivun näyttämiseksi tarvitset Flash-lisäosan selaimeesi.
Lataa se täältä

Ei niin, että itselläni ei sitä olisi tai en osaisi asentaa. Mutta moni ei osaa. Ja jos sitä ei valmiiksi selaimesta löydy, ei sitä jonkun kampanjasivun takia tule asentaneeksi. Kukaan. Jääpähän sivu näkemättä ja ääni kilahtamatta kirstuun.

Todellisen ongelman muodostaa kuitenkin Flash-sisältöjen esteellisyys. Vasemmistoliiton luulisi haluavan esiintyä vähemmistöjen puolestapuhujana, mutta tällä teknologiavalinnalla kaikki internetin käyttöön apuvälineitä, kuten puhesyntetisaattoria tarvitsevat näkövammaiset on rajattu käyttäjäkunnan ulkopuolelle. Tekstin koon suurentaminen ei onnistu tavallisella näppäinyhdistelmällä. Lisätietoja Tieken Esteettömyysoppaassa.

Myös ne, tietoyhteiskunnasta keskimääräistä vasemmistopoliitikkoa enemmän ymmärtävät nörtit, joilla on tapana käyttää eksoottisia, esimerkiksi tekstipohjaisia selaimia, tuhahtavat tympeästi ja siirtyvät seuraavaan puolueeseen.

Lisäkiusaa aiheuttaa hitaus, kankeus, maalaamisen hankaluus, toimimaton tai huonosti toimiva copy-paste jne.

Mikä ihme siinä on, että tavallinen HTML on niin vanhentunutta ettei sitä voi käyttää? Ai niin, paitsit jotkut urpot käyttävät sitä sähköpostissa, jonne se taas ei laisinkaan kuulu.

Vielä on vähän aikaa ennen vaaleja. Korjatkaapas virheenne.

Tämän siitä saa kun puolueet panevat mainostoimistot tekemään vaalityötä. Lopputulos on äänestäjiä kosiskelevaa visuaalisesti hienoa, sisällötöntä keskinkertaisuutta. Ei hyvä.

PS.
Täytyy kuitenkin sanoa, että eilinen Tiia Aarnipuun (vas., Helsingin vaalipiiri) ja Aija Salon (vihr., Uusimaa) sukupuolipoliittinen matinea oli erinomainen. Ja Juho Lindmanin (sit. vas., Uusimaa) pamfletin ensimmäiset kappaleet tulivat painosta.

Viimeisen parin viikon ajalta on jäänyt kirjoittamatta monta hyvää ajatusta ylös ja ulos. On ollut muka niin kiire.

Ainakin piti kommentoida Hyssälän esittämää ideaa polkupyörän hankinnan verovähennysoikeudesta. Ei huono idea sinänsä, joskin kuka tahansa enemmän pyöräilevä olisi voinut kertoa, että pyörän huoltamiseen menee paljon enemmän rahaa. Ehkäpä nämäkin kulut pitäisi voida verovähentää? Ehkä ne voisikin työmatkakuluina, mutta omavastuuosuus lienee mitoitettu oman auton käyttöä ajatellen. Sen on syytäkin olla kallista!

Olin myös ajatellut listata noin kymmenen-parikymmentä parasta eduskuntavaaliehdokasta Helsingin ja Uudenmaan piireistä, ehkä hajamaininnoilla joistakin muistakin. Tämä saattaa vielä toteutua.

Sitten piti paheksua syyttäjää, joka ilmoitti haluavansa valittaa hoviin täysin selvästä jutusta. Nähtävästi käräjäoikeuslaitoksella ei ole mitään virkaa, kun itsestään selvistä jutuistakin pitää hakea varmistukset ylemmistä asteista. Ja veronmaksajien rahaa palaa. Ehkäpä käräjäoikeuslaitos onkin syytä panna remonttiin.

Omalta osaltani juttu kai loppui, sillä syyttäjän perumia syytteitä ei kai voi enää nostaa uudestaan. Mutta ei näistä tavallinen kuolevainen voi oikein tietää saati ymmärtää. Tulee mieleen, että kansalaiset ovat aika eriarvoisessa asemassa lainkäytön edessä riippuen valmiuksistaan selvittää esimerkiksi oikeudenkäyntikaaren kiemuroita. Ei niitä koulun kansalaistaidon tunnilla opeteta, eikä oikeuslaitoskaan tätä tietoa kovin helposti anna. Saisipa sieltä edes tuomion kirjallisena joskus...

Kentältä kuuluu myös huonoja uutisia siitä, että käräjäoikeuksissa on viime vuosina, varsinkin kunnianloukkausjutuissa, ollut tapana antaa perusoikeusnäkökulmasta varsin kielteisiä tuomioita. Tapauksissa, joissa tavallinen oikeustaju asettuisi kannattamaan sananvapausnäkemyksiä, oikeudet ovat päätyneet tulkitsemaan journalistin ohjeita ja eri tiedotusvälineiden ominaisluonteita. Näissä tapauksissa lienee hyväkin, että hovi oikaisee vääristymät.

Tänään piti ihmettelemäni julkisen tilan yksityistämistä. Kauppakeskukset mielellään antavat ymmärtää olevansa "julkista" tilaa, mutta todellisuudessa esimerkiksi poliittinen toiminta niissä ei käy päinsä. Ainoa sallittu informaatio on kaupallista, ja sitä riittää ähkyksi asti.

Mitä julkiseen tilaan tulee, yhdellä ehdokkaalla on siihen liittyvä kampanja. Kampanjan tiimoilta on kirjoitettu Creative Commons -lisensoitu pamfletti "Äänestäjän käsikirja. Tiekartta poliittisesti värisokealle", jossa on yksi omakin valitukseni aiheesta tekijänoikeudet. Kirjanen tulee jakoon esimerkiksi tänne, kunhan saan sen käsiini.

Lisäksi piti kirjoittaa yksi kolumni pyöräilystä. Se täytyy toki tehdä, luvattu mikä luvattu. On se jo melkein valmis.

Olen tässä koodaillut uutta, omaa blogisoftaa, joka muun muassa estää tämänkin blogin riesana olevan kommenttispämmin. Siitä lisää myöhemmin. Koska olen tällainen internet-jäärä, lupaan, että vanhojen kirjoitusten linkit eivät mene rikki.

Taidan päivittää tätä tekstiä, jos muistan, mistä muustakin piti avautumani.

Muistattehan takavuosien ilmastoskeptikon, Bjørn Lomborgin? Kyseessähän on tanskalainen tilastotieteilijä, joka sinnikkäästi joihinkin ilmeisen puutteellisiin tilastoihin vedoten väitti, ettei ilmastonmuutosta olekaan tai ainakaan se ei ole ihmisen aiheuttama. Tieteellisissä piireissä hän ei herättänyt paljon vastakaikua, ja vakavastiotettavien tieteilijöiden enemmistö tunti olonsa kiusaantuneeksi. Harva viitsi edes vastata hänen yritelmiinsä; se olisi ollut varmaan vähän kuin vajaamielistä kiusaisi.

Kuitenkin hän sai suurta julkisuutta, osittain siksi, että hän oli "virallinen vastarannankiiski" ja esitti asiat kansantajuisesti, osittain siksi, että tiedotusvälineillä on joskus tapana kuulla kahta näkemystä, vaikka toinen niistä olisi kuinka marginaalissa. Niinpä tällaisessa kysymyksessä marginaali on näyttänyt paljon leveämmältä kuin se onkaan.

Mutta kuinkahan lomborgien suu pannaan nyt, kun esimerkikiksi IPCC, jota nyt ei pelkkänä propagandaelimenä kehdanne pitää, on harvinaisen yksimielinen. Kehtaako kukaan vapaa (siis muu kuin teollisuuden sponsoroima) tieteilijä enää kyseenalaistaa ilmastopuheen perustan? Tai no, oikeastaan en paljon välitäkään tietää. Riittää, kun tarkistavat näkemyksiään.

* * *

EK:n ja SAK:n edustajat ovat herttaisen yksimielisiä. EK:n mielestä suunnitelmat uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisestä ovat epärealistisia ja "kasvihuonekaasujen suhteen päästöttömiä energiamuotoja ovat uusiutuvan energian lisäksi myös ydinvoima ja [jossain vaihtoehtoisessa rinnakkais?]tulevaisuudessa mahdollisesti myös fossiiliset polttoaineet".

Mitä ihmettä? Ydinvoima itsessään ei sinänsä tuota esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä, mutta sen buustaama teollisuus ja kulutus kyllä, joten joka tapauksessa ydinvoiman lisääminen johtaa myös muiden päästöjen kasvuun. Ei missään todellisessa energiaskenaariossa ydinvoimalla olla korvaamassa muita energiamuotoja. Tätä ei vain sanota ääneen.

Lisäksi EK:n Kylä-Harakka-Ruonala haluaa lisätä vesivoimaa.

SAK:n (vasemmistoliitosta demareihin loikannut) Matti Viialainen lisäisi samassa kuorossa ydinvoimaa ja rakentaisi lisäksi vesivoimaa, mitä ei ainakaan voi pitää millään mittapuulla, paitsi hiilidioksidipäästöjen osalta, ympäristöystävällisenä. Niin näyttää olevan, ettei näidenkään pamppujen päähän mahdu kuin yksi näkökulma kerrallaan. Lisäksi Viialainen patistaa hallitusta pitämään varansa EU:ssa, ettei Suomi tällä kertaa saisi "tiukkoja tavoitteita", kuten viimeksi. Hyvä herra, viimekertaiset tavoitteet eivät olleet tiukat. Oletko koskaan kuullut niin sanotuista windfall-voitoista?

Järjestöjä ei tietystikään oikeasti kiinnosta pätkääkään mikään ilmastonmuutos tai sen torjuminen, paitsi jos siitä saa joitain hyviä argumentteja omien etujen ajamiseen. Kyseessä onkin institutionaalisen itsekkyyden ruumiillistuma. Ei senttiäkään sympatiaa täältä päin.