En siis sittenkään ole rikollinen. EFFI vapautettiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa syytteistä koskien väitettyä rahankeräysrikosta. EFFI myös tiedotti asiasta.

Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, mikä on rahankeräystä, joka tarvitsee rahankeräysluvan. EFFI:llä oli www-sivu, jolla neutraalisti kerrottiin sääntöjä lainaten, että yhdistys voi ottaa vastaan lahjoituksia. Samalla sivulla oli tilinumero ja tieto, että viitenumeron saa kun kysyy sähköpostilla.

Kyseessä ei siis ollut edes mikään kehotus lahjoittamaan. Tosin niitäkin on kymmenillä yhdistyksillä Suomessa, ilman mitään lupia. Päätös voi vaikuttaa yhdistystoimintaan Suomessa laajaltikin. Tai ainakin päinvastainen päätös olisi vaikuttanut.

Ai niin, kysehän oli tietenkin nimettömästä ilmiannosta.

Päivitys: Hesari uutisoi asiasta vähän asiallisemmin kuin Taloussanomat, jonka nettiversion juttu otsikoitiin eilen "Laittomat varainkerääjät voittivat nettikiistan".

Vihreillä on hauska testi, jolla voi mitata omaa "vihreyttään" vähän samaan tapaan kuin taannoisessa kokkarien porvaritestissä. Lopputulemaksi lienee vaikea saada muuta kuin melkoista vihreyttä; ainakin oma testitulokseni oli noin sata prosenttia. Porvaritestissäkin taisi äärivasemmalla olevia vaihtoehtoja ruksimalla päästä vähintään boheemiksi porvariksi. Tosin eräs ay-demari oli kuulemma saanut vihertestistä tulokseksi vain 57 %, mutta se on varmaan jo vaatinut melkoista punaniskaisuutta.

Rupesi kuitenkin ihan harmittamaan, kun kävi ilmi, että vihreät lupaavat arvontaan osallistuville palkinnoksi auton. Hybridisellaisen, mutta kuitenkin. Kas kun ei "vähäpäästöistä" lentomatkaa Kanarialle.

Onko tämä nyt sitä vihreän ajattelun valtavirtaistamista? Jotta city-, neon-, sini-, tai mitkä tahansa vihreät voisivat kokea tekevänsä ympäristötekoja? Minusta se tuntuu lähinnä vihreän puolueen kannatuksen valtavirtaistamiselta, tai sen yrittämiseltä.

Jos jonkun on muka pakko autoilla (terveisiä vain Kehä-3:n ulkopuolelle), on varmaan parempi, että sen tekee jollain vähäpäästöisellä menopelillä. Mutta auton lainaaminen kesäksi ei varmaankaan palvele yhtään sellaisia, joiden on jollain perusteella "välttämätöntä" autoilla. Pikemminkin kyseessä on huvipeli.

Vihreät näyttää lähteneen samanlaiselle linjalle, jossa äänestäjiä kosiskellaan hämärtämällä oman politiikan linjoja ja rajoja. Vähän samaan tapaan kuin kokoomuksen työväen presidentti -puhe.

Tämä on varmaan sitä Cronbergin mainostamaa kannatuksen hakemista poliittisesta keskustasta. Se "vihreys", joka tuottaa tällaisia keksintöjä, on aika erilaista kuin omani. Toisaalta, jos vihreät katsovat, että vain he voivat pelastaa maailman, ymmärrän toki, että kaikki keinot on käytettävä.


PS.
Yleensä en ole juuri julkisesti haukkunut tiettyjä tahoja, vaan antanut mieluummin palautetta suoraan, mutta tässä kohtaa ylittyi kipukynnys. Sori vaan, toverit.

DRM, tuo rakas vihollisemme. Toisten mielestä se on Digital Rights Management, minun ja monen muun mielestä Digital Restriction Management. Se on myös syy, miksi puoli EU:ta ja muuta Eurooppaa, kuten Norja, Hollanti ja Suomi, tai ainakin näiden kuluttajaelimet, ovat sitä mieltä, että iTunes rikkoo lakia. Tai jos ei sentään riko lakia niin ainakin sen pitää muuttua kuluttajaystävällisemmäksi. iTunes on kai maailman kuuluisin musiikin verkkokauppa.

Kyse on siitä, että iTunes käyttää sellaista DRM-tekniikkaa, joka estää soittamasta kaupasta ostettua musiikkia – siis kuluttajan ostamia teoskappaleita – muilla soittimilla kuin saman yhtiön soittimella. Kuluttaja-asiahenkilöiden mielestä on kuluttajan asia päättää, millä soittimella hän musiikkinsa kuuntelee.

iTunes on tähän asti vastannut, että kuluttaja voi kiertää suojauksen polttamalla musiikin cd-levylle ja kopioimalla sieltä. Kuluttaja-asiahenkilöiden mielestä tämä ei riitä. Tilanne on mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi Suomen uusimman tekijänoikeuslain mukaan kopiosuojauksen kiertäminen, tai jopa kierto-ohjeiden kertominen voi olla laitonta.

No niin, kummalla tavalla sinun mielestäsi lyhenne DRM tulisi avata?

DRM:stä puhuu myönteisesti se sama osa maailmaa, jonka mielestä Suomessa tekijänoikeusasiat pitäisi ehdottomasti siirtää opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön. Se, joka luuli, että tekijänoikeuden vahvistumisella on jotain tekemistä taiteilijoiden toimeentulon kanssa, voi nyt oikaista luulonsa. Sillä on tekemistä kaupan ja teollisuuden kanssa.

Mitä yhteistä on sellaisilla webipalveluilla tai -saiteilla kuten DejaNews, Picasa, Blogger ja YouTube? Sitä, että ne on valtavan suosion saaneita ja keksinnöllisiä www-palveluita, jotka Google on sittemmin ostanut. Google on tehnyt myös itse valtavan hienoja palveluja varsinaisen hakukoneensa lisäksi. Gmail, Google Earth ja Google News, ovat todella antaneet jotain uutta internet-yhteisölle. Itse asiassa Googlea voi hyvällä syyllä sanoa ainakin 2000-luvun innovatiivisimmaksi ohjelmistotaloksi sen ostamien ja kehittämien palvelujen ja työkalujen ansiosta.

Google rahoittaa toimintansa pääasiassa mainoksin. Kuinka ollakaan, webissä surfaaja törmää aivan jatkuvasti sivuille, joiden reunaan ilmestyy Google Adsin toimittamia mainoksia, jotka usein vähintäänkin hatarasti liittyvät selattavan sivun aihepiiriin. Sama toistuu myös Gmailia käytettäessä; yrityksen innovatiivisuus ulottuu helposti myös mainonnan kohdentamiseen. Googlen hoitama mainonta on tehokasta, ja niinpä Googlen kassaan kilisee mainosdollareita nopeammin kuin moni osaa laskea.

Google on kuitenkin joutunut myös kritiikin kohteeksi huolimatta yrityksen motosta ("Don't be evil.") esimerkiksi autettuaan Kiinan viranomaisia perustamalla sensuroidun version hakukoneesta. Lisäksi Gmailissa posteja ilmeisesti skannataan läpi mainonnan kohdistamiseksi. Kritiikkiä löytyy rutkasti, eikä tarvitse edes kauan etsiä.

Yksittäisiä esimerkkejä huolestuttavampaa on yrityksen hegemoninen asema internetissä. Google on internetille vähän kuin SanomaWSOY Suomelle, paitsi että se keksii koko ajan uutta ja lisää suosiotaan. Vaikka juuri kyseinen yritys ei (ainakaan vielä) hallitsekaan internetin keskeistä infrastruktuuria kuten runkoverkkoja, juurinimipalvelimia ja reitittimiä, on sen hallussa moni tiedonvälityksen kannalta keskeisimmistä, siis suosituimmista palveluista. Sillä on siis lähes mittaamaton valta internetin käyttäjiin, jotka eivät enää mitenkään voi välttyä siltä.

Google ei tosiaankaan ole vain hakukone, vaikka se enimmäkseen sellaisena tunnetaan. Sähköpostien lisäksi sillä on huomattava ote myös internetin käyttäjien omaan sisällön tuottamiseen esimerkiksi Bloggerin, YouTuben, Gmailin ja Orkut-yhteisön kautta, vaikka sen mieltäisikin vain välineeksi, mediumiksi.

Tällä infoähkyn aikakaudella kysymys sananvapaudesta on paitsi lisännyt merkitystään, myös laajentunut sisällöltään. Enää ei ole merkitystä vain sillä, kuka saa lähettää ja vastaanottaa minkäkinlaisia viestejä, vaan myös esimerkiksi kysymys tiedon järjestämisestä ja tarjoamisesta nousee relevantiksi tiedonhaun välineiden ohella.

Niinpä, jos Google päättää hiljaisesti poistaa tietynlaista aineistoa hakukoneensa tuloksista, tai vastaavasti korostaa riittävästi sellaista materiaalia, jonka korostamisesta sille on maksettu, voi muodostua tilanne, joka alkaa muistuttaa sensuuria. Eikä sitä kukaan välttämättä huomaa tai jos huomaakin, ei voi mitään.

Tai entä jos sen palvelut hakukoneesta lähtien muuttuvat maksullisiksi? Ilmaiskäyttäjille tarjottaisiin vain "kevytversiota", joka näyttäisi vain kolme ensimmäistä osumaa?

Google alkaa rinnastua sellaiseksi operaattorin tai tiedotusvälineen asemaa käyttäväksi toimijaksi, jonka kaltaisille olisi jo kehitetty jotain sääntelyä, jos vain olisi olemassa joku ylikansallinen sääntelyelin, jota kiinnostaisi. Suomessahan teleoperaattorin on noudatettava aika tarkkojakin määräyksiä koskien mm. tasapuolisuutta ja kuluttajien oikeuksia ja tiedotusvälineiden joukkoviestinnän vastuulakia (ent. sananvapauslaki) ja "vapaaehtoisia" itsesääntelyohjeitaan.

Mitä voimme tehdä, jos tiedonvälitys, -etsintä ja -tarjonta keskittyy liian harvoihin käsiin? Aika vähän. On silti selvää, että niin sanotussa tietoyhteiskunnassa, jossa elämme, tieto on valtaa. Tietojenkäsittelykyky on silloin vallankäytön edellytys. Älkäämme kuvitelko, että ubiikkia tietoyhteiskuntaa ja muita ärsyttäviä muotisanoja vilisevä liturgia on jotenkin vain tekniikkaan tai talouteen liittyvää ja sellaisena vähämerkityksistä tai näpertelyä. Ei, vaan sillä aletaan hallita yhteiskuntaa. Tietojenkäsittelykyvyttömyydestä tulee este vaikuttamiselle ja sitä kautta demokratian toteutumiselle yhteiskunnissa, joissa tietoyhteiskuntakehitys on viety pitkälle.