Mitä yhteistä on sellaisilla webipalveluilla tai -saiteilla kuten DejaNews, Picasa, Blogger ja YouTube? Sitä, että ne on valtavan suosion saaneita ja keksinnöllisiä www-palveluita, jotka Google on sittemmin ostanut. Google on tehnyt myös itse valtavan hienoja palveluja varsinaisen hakukoneensa lisäksi. Gmail, Google Earth ja Google News, ovat todella antaneet jotain uutta internet-yhteisölle. Itse asiassa Googlea voi hyvällä syyllä sanoa ainakin 2000-luvun innovatiivisimmaksi ohjelmistotaloksi sen ostamien ja kehittämien palvelujen ja työkalujen ansiosta.

Google rahoittaa toimintansa pääasiassa mainoksin. Kuinka ollakaan, webissä surfaaja törmää aivan jatkuvasti sivuille, joiden reunaan ilmestyy Google Adsin toimittamia mainoksia, jotka usein vähintäänkin hatarasti liittyvät selattavan sivun aihepiiriin. Sama toistuu myös Gmailia käytettäessä; yrityksen innovatiivisuus ulottuu helposti myös mainonnan kohdentamiseen. Googlen hoitama mainonta on tehokasta, ja niinpä Googlen kassaan kilisee mainosdollareita nopeammin kuin moni osaa laskea.

Google on kuitenkin joutunut myös kritiikin kohteeksi huolimatta yrityksen motosta ("Don't be evil.") esimerkiksi autettuaan Kiinan viranomaisia perustamalla sensuroidun version hakukoneesta. Lisäksi Gmailissa posteja ilmeisesti skannataan läpi mainonnan kohdistamiseksi. Kritiikkiä löytyy rutkasti, eikä tarvitse edes kauan etsiä.

Yksittäisiä esimerkkejä huolestuttavampaa on yrityksen hegemoninen asema internetissä. Google on internetille vähän kuin SanomaWSOY Suomelle, paitsi että se keksii koko ajan uutta ja lisää suosiotaan. Vaikka juuri kyseinen yritys ei (ainakaan vielä) hallitsekaan internetin keskeistä infrastruktuuria kuten runkoverkkoja, juurinimipalvelimia ja reitittimiä, on sen hallussa moni tiedonvälityksen kannalta keskeisimmistä, siis suosituimmista palveluista. Sillä on siis lähes mittaamaton valta internetin käyttäjiin, jotka eivät enää mitenkään voi välttyä siltä.

Google ei tosiaankaan ole vain hakukone, vaikka se enimmäkseen sellaisena tunnetaan. Sähköpostien lisäksi sillä on huomattava ote myös internetin käyttäjien omaan sisällön tuottamiseen esimerkiksi Bloggerin, YouTuben, Gmailin ja Orkut-yhteisön kautta, vaikka sen mieltäisikin vain välineeksi, mediumiksi.

Tällä infoähkyn aikakaudella kysymys sananvapaudesta on paitsi lisännyt merkitystään, myös laajentunut sisällöltään. Enää ei ole merkitystä vain sillä, kuka saa lähettää ja vastaanottaa minkäkinlaisia viestejä, vaan myös esimerkiksi kysymys tiedon järjestämisestä ja tarjoamisesta nousee relevantiksi tiedonhaun välineiden ohella.

Niinpä, jos Google päättää hiljaisesti poistaa tietynlaista aineistoa hakukoneensa tuloksista, tai vastaavasti korostaa riittävästi sellaista materiaalia, jonka korostamisesta sille on maksettu, voi muodostua tilanne, joka alkaa muistuttaa sensuuria. Eikä sitä kukaan välttämättä huomaa tai jos huomaakin, ei voi mitään.

Tai entä jos sen palvelut hakukoneesta lähtien muuttuvat maksullisiksi? Ilmaiskäyttäjille tarjottaisiin vain "kevytversiota", joka näyttäisi vain kolme ensimmäistä osumaa?

Google alkaa rinnastua sellaiseksi operaattorin tai tiedotusvälineen asemaa käyttäväksi toimijaksi, jonka kaltaisille olisi jo kehitetty jotain sääntelyä, jos vain olisi olemassa joku ylikansallinen sääntelyelin, jota kiinnostaisi. Suomessahan teleoperaattorin on noudatettava aika tarkkojakin määräyksiä koskien mm. tasapuolisuutta ja kuluttajien oikeuksia ja tiedotusvälineiden joukkoviestinnän vastuulakia (ent. sananvapauslaki) ja "vapaaehtoisia" itsesääntelyohjeitaan.

Mitä voimme tehdä, jos tiedonvälitys, -etsintä ja -tarjonta keskittyy liian harvoihin käsiin? Aika vähän. On silti selvää, että niin sanotussa tietoyhteiskunnassa, jossa elämme, tieto on valtaa. Tietojenkäsittelykyky on silloin vallankäytön edellytys. Älkäämme kuvitelko, että ubiikkia tietoyhteiskuntaa ja muita ärsyttäviä muotisanoja vilisevä liturgia on jotenkin vain tekniikkaan tai talouteen liittyvää ja sellaisena vähämerkityksistä tai näpertelyä. Ei, vaan sillä aletaan hallita yhteiskuntaa. Tietojenkäsittelykyvyttömyydestä tulee este vaikuttamiselle ja sitä kautta demokratian toteutumiselle yhteiskunnissa, joissa tietoyhteiskuntakehitys on viety pitkälle.