En siis sittenkään ole rikollinen. EFFI vapautettiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa syytteistä koskien väitettyä rahankeräysrikosta. EFFI myös tiedotti asiasta.

Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, mikä on rahankeräystä, joka tarvitsee rahankeräysluvan. EFFI:llä oli www-sivu, jolla neutraalisti kerrottiin sääntöjä lainaten, että yhdistys voi ottaa vastaan lahjoituksia. Samalla sivulla oli tilinumero ja tieto, että viitenumeron saa kun kysyy sähköpostilla.

Kyseessä ei siis ollut edes mikään kehotus lahjoittamaan. Tosin niitäkin on kymmenillä yhdistyksillä Suomessa, ilman mitään lupia. Päätös voi vaikuttaa yhdistystoimintaan Suomessa laajaltikin. Tai ainakin päinvastainen päätös olisi vaikuttanut.

Ai niin, kysehän oli tietenkin nimettömästä ilmiannosta.

Päivitys: Hesari uutisoi asiasta vähän asiallisemmin kuin Taloussanomat, jonka nettiversion juttu otsikoitiin eilen "Laittomat varainkerääjät voittivat nettikiistan".

Vihreillä on hauska testi, jolla voi mitata omaa "vihreyttään" vähän samaan tapaan kuin taannoisessa kokkarien porvaritestissä. Lopputulemaksi lienee vaikea saada muuta kuin melkoista vihreyttä; ainakin oma testitulokseni oli noin sata prosenttia. Porvaritestissäkin taisi äärivasemmalla olevia vaihtoehtoja ruksimalla päästä vähintään boheemiksi porvariksi. Tosin eräs ay-demari oli kuulemma saanut vihertestistä tulokseksi vain 57 %, mutta se on varmaan jo vaatinut melkoista punaniskaisuutta.

Rupesi kuitenkin ihan harmittamaan, kun kävi ilmi, että vihreät lupaavat arvontaan osallistuville palkinnoksi auton. Hybridisellaisen, mutta kuitenkin. Kas kun ei "vähäpäästöistä" lentomatkaa Kanarialle.

Onko tämä nyt sitä vihreän ajattelun valtavirtaistamista? Jotta city-, neon-, sini-, tai mitkä tahansa vihreät voisivat kokea tekevänsä ympäristötekoja? Minusta se tuntuu lähinnä vihreän puolueen kannatuksen valtavirtaistamiselta, tai sen yrittämiseltä.

Jos jonkun on muka pakko autoilla (terveisiä vain Kehä-3:n ulkopuolelle), on varmaan parempi, että sen tekee jollain vähäpäästöisellä menopelillä. Mutta auton lainaaminen kesäksi ei varmaankaan palvele yhtään sellaisia, joiden on jollain perusteella "välttämätöntä" autoilla. Pikemminkin kyseessä on huvipeli.

Vihreät näyttää lähteneen samanlaiselle linjalle, jossa äänestäjiä kosiskellaan hämärtämällä oman politiikan linjoja ja rajoja. Vähän samaan tapaan kuin kokoomuksen työväen presidentti -puhe.

Tämä on varmaan sitä Cronbergin mainostamaa kannatuksen hakemista poliittisesta keskustasta. Se "vihreys", joka tuottaa tällaisia keksintöjä, on aika erilaista kuin omani. Toisaalta, jos vihreät katsovat, että vain he voivat pelastaa maailman, ymmärrän toki, että kaikki keinot on käytettävä.


PS.
Yleensä en ole juuri julkisesti haukkunut tiettyjä tahoja, vaan antanut mieluummin palautetta suoraan, mutta tässä kohtaa ylittyi kipukynnys. Sori vaan, toverit.

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin useampi kuin yksi luetteloyritys kiertää taloissa jakamassa vuoden 2007 puhelinluetteloja.

Käsi pystyyn: kuinka moni on käyttänyt puhelinluetteloa viimeisen vuoden aikana? Ja vielä: kuinka moni näistä kerroista oli sellainen, että edellisen vuoden luettelot (joita niitäkin taisi olla kahdet) tai netti eivät olisi kelvanneet?

Jos ei ole montaa kättä pystyssä, nyt oitis raapustamaan post-it-tarralle tai pienelle pahvilapulle seuraava teksti entisen ei mainoksia -lapun rinnalle: "Ei puhelinluetteloja, kiitos!"

Ja metsää säästyy hehtaarikaupalla.

DRM, tuo rakas vihollisemme. Toisten mielestä se on Digital Rights Management, minun ja monen muun mielestä Digital Restriction Management. Se on myös syy, miksi puoli EU:ta ja muuta Eurooppaa, kuten Norja, Hollanti ja Suomi, tai ainakin näiden kuluttajaelimet, ovat sitä mieltä, että iTunes rikkoo lakia. Tai jos ei sentään riko lakia niin ainakin sen pitää muuttua kuluttajaystävällisemmäksi. iTunes on kai maailman kuuluisin musiikin verkkokauppa.

Kyse on siitä, että iTunes käyttää sellaista DRM-tekniikkaa, joka estää soittamasta kaupasta ostettua musiikkia – siis kuluttajan ostamia teoskappaleita – muilla soittimilla kuin saman yhtiön soittimella. Kuluttaja-asiahenkilöiden mielestä on kuluttajan asia päättää, millä soittimella hän musiikkinsa kuuntelee.

iTunes on tähän asti vastannut, että kuluttaja voi kiertää suojauksen polttamalla musiikin cd-levylle ja kopioimalla sieltä. Kuluttaja-asiahenkilöiden mielestä tämä ei riitä. Tilanne on mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi Suomen uusimman tekijänoikeuslain mukaan kopiosuojauksen kiertäminen, tai jopa kierto-ohjeiden kertominen voi olla laitonta.

No niin, kummalla tavalla sinun mielestäsi lyhenne DRM tulisi avata?

DRM:stä puhuu myönteisesti se sama osa maailmaa, jonka mielestä Suomessa tekijänoikeusasiat pitäisi ehdottomasti siirtää opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön. Se, joka luuli, että tekijänoikeuden vahvistumisella on jotain tekemistä taiteilijoiden toimeentulon kanssa, voi nyt oikaista luulonsa. Sillä on tekemistä kaupan ja teollisuuden kanssa.

Heads up! Uusi kampanja Microsoft Vistan käyttöönottamisen vastustamiseksi ja vapaiden ohjelmistojen käytön edistämiseksi: BadVista.org.

Käyttäkäähän vapaita ohjelmistoja, hyvät ihmiset. Tai vaihtoehtoisesti antakaa Hollywoodin sisältöteollisuuden ja Microsoftin päättää puolestanne. Kysymättä teiltä.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on syntynyt tietynlainen uusmedia-ajattelu, jonka harrastajilla ei aina ole kykyä ymmärtää tai ottaa huomioon internetin vanhoja konventioita ja niiden hyviä puolia. Yksi tällainen konventio on www-sivujen osoitteiden ("urlien") muodostaminen. Jossain vaiheessa dynaamisia www-palveluita alettiin tehdä niin, että tekninen toteutus käveli tällaisten, jopa sisällöllisten, kysymysten yli.

Www-sivun osoite on osa sivun sisältöä. Kokenut surfaaja on tottunut katsomaan linkkiä tai osoitetta myös sillä silmällä, että onko siitä suoraan pääteltävissä jotakin. Mahdollisesti päätelmän perusteella tämä sitten vierailee tai jättää vierailematta kyseisellä sivulla.

Käyttämäni esimerkki liittyy edellisen kirjoituksen aiheeseen, johon joudun näköjään töissäni jatkuvasti törmäämään:

Osoitteesta http://www.helsinki.fi/atk/posti/spam_faq.html voi päätellä aika paljon. Ainakin, että
- mennään http-protokollalla (muitakin on!)
- tieto on domainin helsinki.fi omistajan (Helsingin yliopisto, joka sijaitsee Suomessa) www-palvelimella
- hakemistopolku paljastaa, että kyse on atk-asioista, kenties atk-osastosta (nyk. tietotekniikkaosasto) sekä postista, yhdessä todennäköisesti sähköpostista
- dokumentin nimi spam_faq.html kertoo, että kyseessä on HTML-sivu, jonka aiheena on roskapostin usein kysytyt kysymykset.

Aika paljon implisiittisesti kerrottua tietoa!

Entäpä sitten samansisältöinen osoite https://alma.helsinki.fi/doclink/47315 (vain Helsingin yliopistolaisille)?

Se kertoo ainoastaan, että
- kyse on suojatusta https-protokollasta, saattaa siis vaatia myös käyttäjäntunnistuksen
- tieto on domainin helsinki.fi omistajan (Helsingin yliopisto, joka sijaitsee Suomessa) alma-palvelimella tai -palvelussa. Mikä se on?

Itse sivun sisällöstä ei kerrota kuitenkaan mitään.

Kaikkein pahimpia ovat tietysti sellaiset urlit, jotka on jo tekovaiheessa tiedetty niin kamaliksi, että ne halutaan piilottaa käyttämällä sivuilla kehyksiä (frames), jolloin vain alkusivu näkyy koko ajan osoiterivillä. Eräs entinen työnantajani harrastaa näitä, vaikka tekee elinkeinokseen www-sivuja.

Välttäkää te, hyvät lukijani, näitä sudenkuoppia, jos vain pystytte.

* * *

Nyt kun ylläoleva on sanottu, voinkin todeta, että minua hieman häiritsee tämän blogin ja sen kirjoitusten suorien linkkien osoitteet (tarkemmin ottaen ääkkösten toiminta niissä) sekä RSS- ja Atom-feedien sisällöttömät /blog/item/jokunumero -osoitteet. Mutta ei niistä sen enempää. Korjaan niistä osan joskus kun ehdin.

Muutama päivä sitten kirjoitin huolestuneena Googlen hallitsevasta asemasta. Ei kuitenkaan sovi unohtaa mainita, että Googlen hakukone on erinomainen. Ilman sitä kukaan ei löytäisi mitään esimerkiksi Helsingin yliopiston sivuilta.

Ei sieltä tosin löydä kohta muutenkaan, sillä kaikki relevantti tieto piilotetaan yliopiston intranettiin Almaan, joka toimii jos toimii ja jonne pääsee vain yliopiston käyttäjätunnuksella jos omistaa sellaisen (ja jos autentikoinnissa ei ole teknisiä ongelmia). Tieto on valtaa ja tiedon piilottaminen on yhdenlaista vallankäyttöä. Esimerkki.

Yliopiston verkkoviestintäosaston linja on ilmeisesti, että Alma on pääasiallinen julkaisupaikka, ja ulkoisilla sivuilla voidaan julkaista jotain jos hyvittaa.

Täytyy nyt kuitenkin korostaa, että teknisesti Alma toimii jo. Viime viikolla se siirrettiin uudelle, itse tuotetulle alustalle, joka on paljon nopeampi ja jossa www-selauksen perustoiminto, selaimen Back-nappi toimii. Sinänsä outoa, että nyt vasta, mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan.

Alman nykyiset ongelmat ovat luonteeltaan selkeästi poliittisia. Se, että yliopiston tuottamaa sellaista tietoa, joka ei ole salaista, piilotellaan suotta, on hyvin arveluttavaa. Jos nykylinjan mukaan tieto tallennetaan ensisijaisesti vain Almaan, kaikkien yliopistolaisten on lisäksi pakko käyttää sitä vähintään silloin tällöin. Ja sen jälkeen verkkoviestintäosasto jeesustelee henkilöstölehden Alma-mainoksissaan kuinka monta tuhatta käyttäjää Almalla onkaan kaikkiaan ja viikottain.

Miksi sitä muuten pitää erikseen vielä mainostaa? Jos verkkopalvelu on hyvä, sitä käytetään. Jos ei, voisi miettiä, mikä siinä on vialla.

Taitoin peistä asiasta jo ennen Alman julkaisua ylioppilaskunnan nykyisen puheenjohtajan, silloisen viestintäosaston sivarin kanssa. Hänen mielestään oli vain hyvä, että kaikkea tietoa ei näytetä kaikelle kansalle, koska sitä tietoa on kuitenkin niin paljon; on siis hyvä, jos sen tuottajat jäsentävät sitä niin, että kukin pääsee käsiksi vain siihen tietoon, johon on tarvis. No, entäpä toisten yliopistojen väki, jotka haluavat ottaa selvää, miten joku asia on Helsingissä? Entä ne, jotka ovat vasta pyrkimässä yliopistoon? Tai ne, joiden tunnuksessa on jotain tilapäisiä ongelmia? Tai ne, jotka ovat sellaisella koneella, jolla salasanan syöttäminen on ilmeinen riski? Kenen mielestä tiedon sullominen sisäiseen verkkoon, jonne ulkoiset hakukoneet eivät pääse, helpottaa sen löytämistä? Ja ennen muuta: miten ihmeessä tiedon tuottaja voi etukäteen tietää, keille kaikille hänen kirjoittamastaan tekstistä olisi hyötyä?

Henkilökunnassa eli niissä, jotka tietoa verkkoon yliopistolla panevat, on paljon sellaisia, jotka eivät osaa tehdä www-sivuja ja laittaa yksinkertaistakaan tietoa verkkoon ilman Alman tai jonkun blogialustan kaltaisia julkaisuvälineitä. Tämä on tietysti ongelma. Mutta se kuuluisi ratkaista niin, että tällainen julkaisuväline laitettaisiin myös julkisten sivujen yhteyteen. Jos kurssimateriaaleissa on jotain sellaista, minkä vuoksi tietoa ei voi näyttää koko maailmalle, salasanasuojauksen rakentaminen omalle yliopiston kotisivulleen ja sen alihakemistoille on aivan naurettavan helppoa. Väki ei vain tiedä sitä.

Tietenkin tiedon piilottamisella käyttäjäntunnistuksen taakse on ilmeisen periaateongelman lisäksi myös esimerkiksi tietoturvallisuuden kannalta seurauksia: jos yliopistolaiset vaikkapa reissatessaan joutuvat tarkistamaan jonkun tiedon yliopiston sivuilta esimerkiksi nettikahvilasta, joutuvat he tämän tiedonmurun takia syöttämään pääkäyttölupansa käyttäjätunnuksen ja salasanan. Ei ole ollenkaan harvinaista, että jossain nettikahvilassa koneella oleva vakoiluohjelma (keylogger) tallentaa näppäinpainallukset ja lähettää ne toiselle puolella maapalloa jollekin murtautujalle. Tällöin koko yliopiston verkon tietoturva on potentiaalisesti vaarassa, puhumattakaan tietysti käyttäjän omista tiedoista.

Ongelma on tietysti, että meillä nyt on tämä kovan onnen intranet eikä siitä eroon pääse. Sitä voisi minusta kuitenkin kehittää niin, että sitä voisi selata, kuten monia muitakin palveluita, joko kirjautuneena tai kirjautumatta. Vasta kun haluaa käyttää joitakin personoituja toimintoja tai päästä vain rajatulle joukolle tarkoitettuun tietoon, olisi käyttäjäntunnistus tarpeen. Valistunut arvaukseni on, ettei tällaisen muutoksen toteuttaminen olisi mitenkään ylivoimaisen vaikeaa.

Lähes peräkkäiset uutisotsikot:

Kahta poliisia ammuttu Karstulassa - piiritystilanne käynnissä

ja

Tony Salmelainen osui kahdesti. Jälkimmäisessä jutussa kerrotaan vielä, että "Masonia kohti ammuttiin 38 kertaa". Väkivaltaista tuo jääkiekko.

Mitä yhteistä on sellaisilla webipalveluilla tai -saiteilla kuten DejaNews, Picasa, Blogger ja YouTube? Sitä, että ne on valtavan suosion saaneita ja keksinnöllisiä www-palveluita, jotka Google on sittemmin ostanut. Google on tehnyt myös itse valtavan hienoja palveluja varsinaisen hakukoneensa lisäksi. Gmail, Google Earth ja Google News, ovat todella antaneet jotain uutta internet-yhteisölle. Itse asiassa Googlea voi hyvällä syyllä sanoa ainakin 2000-luvun innovatiivisimmaksi ohjelmistotaloksi sen ostamien ja kehittämien palvelujen ja työkalujen ansiosta.

Google rahoittaa toimintansa pääasiassa mainoksin. Kuinka ollakaan, webissä surfaaja törmää aivan jatkuvasti sivuille, joiden reunaan ilmestyy Google Adsin toimittamia mainoksia, jotka usein vähintäänkin hatarasti liittyvät selattavan sivun aihepiiriin. Sama toistuu myös Gmailia käytettäessä; yrityksen innovatiivisuus ulottuu helposti myös mainonnan kohdentamiseen. Googlen hoitama mainonta on tehokasta, ja niinpä Googlen kassaan kilisee mainosdollareita nopeammin kuin moni osaa laskea.

Google on kuitenkin joutunut myös kritiikin kohteeksi huolimatta yrityksen motosta ("Don't be evil.") esimerkiksi autettuaan Kiinan viranomaisia perustamalla sensuroidun version hakukoneesta. Lisäksi Gmailissa posteja ilmeisesti skannataan läpi mainonnan kohdistamiseksi. Kritiikkiä löytyy rutkasti, eikä tarvitse edes kauan etsiä.

Yksittäisiä esimerkkejä huolestuttavampaa on yrityksen hegemoninen asema internetissä. Google on internetille vähän kuin SanomaWSOY Suomelle, paitsi että se keksii koko ajan uutta ja lisää suosiotaan. Vaikka juuri kyseinen yritys ei (ainakaan vielä) hallitsekaan internetin keskeistä infrastruktuuria kuten runkoverkkoja, juurinimipalvelimia ja reitittimiä, on sen hallussa moni tiedonvälityksen kannalta keskeisimmistä, siis suosituimmista palveluista. Sillä on siis lähes mittaamaton valta internetin käyttäjiin, jotka eivät enää mitenkään voi välttyä siltä.

Google ei tosiaankaan ole vain hakukone, vaikka se enimmäkseen sellaisena tunnetaan. Sähköpostien lisäksi sillä on huomattava ote myös internetin käyttäjien omaan sisällön tuottamiseen esimerkiksi Bloggerin, YouTuben, Gmailin ja Orkut-yhteisön kautta, vaikka sen mieltäisikin vain välineeksi, mediumiksi.

Tällä infoähkyn aikakaudella kysymys sananvapaudesta on paitsi lisännyt merkitystään, myös laajentunut sisällöltään. Enää ei ole merkitystä vain sillä, kuka saa lähettää ja vastaanottaa minkäkinlaisia viestejä, vaan myös esimerkiksi kysymys tiedon järjestämisestä ja tarjoamisesta nousee relevantiksi tiedonhaun välineiden ohella.

Niinpä, jos Google päättää hiljaisesti poistaa tietynlaista aineistoa hakukoneensa tuloksista, tai vastaavasti korostaa riittävästi sellaista materiaalia, jonka korostamisesta sille on maksettu, voi muodostua tilanne, joka alkaa muistuttaa sensuuria. Eikä sitä kukaan välttämättä huomaa tai jos huomaakin, ei voi mitään.

Tai entä jos sen palvelut hakukoneesta lähtien muuttuvat maksullisiksi? Ilmaiskäyttäjille tarjottaisiin vain "kevytversiota", joka näyttäisi vain kolme ensimmäistä osumaa?

Google alkaa rinnastua sellaiseksi operaattorin tai tiedotusvälineen asemaa käyttäväksi toimijaksi, jonka kaltaisille olisi jo kehitetty jotain sääntelyä, jos vain olisi olemassa joku ylikansallinen sääntelyelin, jota kiinnostaisi. Suomessahan teleoperaattorin on noudatettava aika tarkkojakin määräyksiä koskien mm. tasapuolisuutta ja kuluttajien oikeuksia ja tiedotusvälineiden joukkoviestinnän vastuulakia (ent. sananvapauslaki) ja "vapaaehtoisia" itsesääntelyohjeitaan.

Mitä voimme tehdä, jos tiedonvälitys, -etsintä ja -tarjonta keskittyy liian harvoihin käsiin? Aika vähän. On silti selvää, että niin sanotussa tietoyhteiskunnassa, jossa elämme, tieto on valtaa. Tietojenkäsittelykyky on silloin vallankäytön edellytys. Älkäämme kuvitelko, että ubiikkia tietoyhteiskuntaa ja muita ärsyttäviä muotisanoja vilisevä liturgia on jotenkin vain tekniikkaan tai talouteen liittyvää ja sellaisena vähämerkityksistä tai näpertelyä. Ei, vaan sillä aletaan hallita yhteiskuntaa. Tietojenkäsittelykyvyttömyydestä tulee este vaikuttamiselle ja sitä kautta demokratian toteutumiselle yhteiskunnissa, joissa tietoyhteiskuntakehitys on viety pitkälle.