Viimeisessä erään helsinkiläisen päivälehden kuukausiliitteessä oli kaksi aukeaman ja kaksi koko sivun automainosta. Normaali määrä.

Sama lehti julkaisee kerran viikossa kokonaista osaa, joka keskittyy autoihin – tekniikkaan, ajettavuuteen ja sellaiseen. Katumaastureiden (jonka pitäisi jo käsitteenä olla mahdoton, sillä eihän maasto ole kovin hyvin katuverkostoamme kuvaava termi) osuus näistä on jo aika suuri. Niin kritiikittömyydenkin. Toimitettua aineistoa on joskus hankala erottaa mainoksista. Esimerkiksi viime numerossa lehti oli ilmeisesti raahannut seurueen pellon reunaan kiikareineen kaikkineen bongaamaan lintuja. Lehden kuvaajan ottamaa kuvaa ei mainoskuvasta erottanut.

Kuka vielä ihmettelee, miksei lehdessä julkaista juurikaan autoilukriittisiä kirjoituksia, mitä nyt joskus mielipidesivulla? Kuinka ison osan mainosbudjetista autoteollisuus kattaa? Kenen leipää sen lauluja.

Tee ekoteko – lopeta Hesari.