Saimme lukea YLE:n uutisista, että Irakissa ei ole sisällissotaa vaan al-Qaidan salajuoni.

En tiennytkään, että Bush on alkanut myös salaliittoteoreetikoksi.

Hei G., kissa on kissa vaikka koiraksi sanoisi.

Hovioikeus päätti Hesarin mukaan, ettei tiettyjen eläinaktivistien kampanjointi ole lainvastaista.

Vaateliike Halonen yritti panna uhkasakon voimalla aktivistien kampanjoinnin tukkoon, koska epäilemättä se vahingoittaa yrityksen julkisuuskuvaa.

Ongelmana vain näyttäisi (tuomiota lukematta) olleen, että kunnollista lainkohtaa ei oikein löytynyt. Eipä ihme. Siksipä Halonen yritti vedota toiminimen ja tavaramerkin nimisuojaan. Oikeus joutui nähtävästi toteamaan, ettei se oikein käy, kun tavaramerkin suoja on tarkoitettu siihen, ettei kilpaileva elinkeinotoiminta lainaa toisen immateriaaliomaisuutta¹. Aktivismi ei ole elinkeinotoimintaa, vaikka siihen joskus joillakin kaikki aika ja rahat menevätkin.

Epäilemättä kunnianloukkaussyyte olisi ollut myös yhtä hyvä – siis huono – vaihtoehto. Sen ongelma on, ettei lain mukaan yrityksillä tai muilla oikeushenkilöillä ole kunniaa, vain luonnollisilla henkilöillä on. Lisäksi ja erityisesti henkilöiden on elinkeinotoiminnassaan kestettävä ankaraakin kritiikkiä. Sama koskee julkisuuden henkilöitä. Tästä on lukuisia ennakkotapauksia. Silti taas eräs toinen yritys yrittää parhaillaan tehdä lehtovaaroja ja nostaa syytettä erästä yksityishenkilöä vastaan kunnianloukkauksesta kriittisen nettikirjoittelun perusteella. Onnea vaan.

On ilmeistä, ettei Halosen ongelmana ollut se, että yritys kokisi heidän tavaramerkkiään loukatun, vaan se, että heitä vastaan kampanjoidaan. Se, kuten moni muukin aina jonkun mielestä ikävä asia, ei onneksi ole laitonta.

Sananvapaus on juuri tällaisia tilanteita varten – jotta voidaan levittää poliittista tai muuta viestiä kenenkään ennalta estämättä. Tällä kertaa sanoman tarkoitus oli yleisesti lopettaa turkisteollisuus ja erityisesti Halosen somistemyynti. Sananvapauden luonteeseen kuuluu, että sen turvin välitetty viesti saattaa loukata jotakuta, mutta se ei vielä oikeuta rajoittamaan sananvapautta. Siihen on kuitenkin säädetty joitakin perusteltuja rajoituksia, jotka voivat liittyä esimerkiksi erilaiseen syrjintään tai lastensuojeluun.

Hienoa, että myös pari oikeusastetta tunnusti sananvapauden olemassaolon. Halosen ei luulisi enää yrittävän jatkaa sen rajoitusyrityksiä. Vähemmällä negatiivisella julkisuudella olisivat varmaankin päässeet, jos olisivat kaikessa hiljaisuudessa lopettaneet turkisten käytön.

Ja loppuun vielä päivän kehut: kumma kyllä tällä kertaa jutun kirjoittanut toimittaja Teuvo Arolainen ei ansaitse moitteita. Hänen eläinoikeus- ja muuta aktivismia koskeva uutiskirjoittelunsa on mielestäni ollut yleensä silmiinpistävän negatiivista ja leimaavaa.

edit. Jutun paperiversiosta näkyy poistetun oikeuden päätöksen ydin: "Muutenkaan kysymyksessä ei ole ollut sellainen elinkeinotoiminta, joka loukkaisi Halosen toiminimeä tai tavaramerkkiä". Näin lukijalle saattaa jäädä mielikuva, että aktivisteja vastaan ei vain löytynyt todisteita ja siksi näitä ei tuomittu. Hmm.

¹ Keksinpäs muuten juuri nimittää immateriaalista omaisuutta virtuaali- eli näennäisomaisuudeksi. Tämä käsite kun tuo sopivasti esiin tiedon omistamisen problemaattisuuden.

Olen nyt muutamana vuonna ollut jakamassa kutsuntaan saapuvalle nuorisolle lentolehtisiä, joissa on tiiviisti selostettu vaihtoehtoisista tavoista suorittaa (tai olla suorittamatta) asevelvollisuus.

Läpyskässä kerrotaan siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä. Puolustusvoimilla on periaatteessa lakisääteinen velvollisuus tiedottaa myös siviilipalvelusmahdollisuudesta, mutta tämä tiedotus hoituu käytännössä marginaaliin piilotetulla maininnalla. Totaalikieltäytymisestä ei tietenkään tiedoteta, koska totaalikieltäytymistä ei pidetä vaihtoehtona vaan lainrikkomisena.

Niinpä Aseistakieltäytyjäliitto jakaa Kutsuntakampanjassaan kutsuntapaikan edessä nuorille tätä tietoa, jota virallisista lähteistä ei oikein saa.

Kampanjointi on mihin tahansa muuhun kokemaani lennäkkien jakamiseen verrattuna palkitsevaa: kohderyhmän (kutsuntaan saapuvat 17–18-vuotiaat miespuoliset nuoret) tunnistaa yleensä jo ulkonäöstä, joten on helppo nähdä, keille lennäkki kannattaa antaa. Lisäksi väki tuntuu olevan virittäytynyt valmiiksi vastaanottavaiseen tunnelmaan, ja näppituntumalta useampi kuin yhdeksän kymmenestä ottaa lennäkin tyytyväisenä, jotkut jopa kiitollisena. Lisäksi tuntuu tärkeältä olla jakamassa tietoa.

Joskus joku vanhemman polven ohikulkija ryhtyy sättimään isänmaanpetturiksi, mutta rennolla asenteella niistäkin selviää. Ja eivätkös nämä aseita kantavat urhot puolusta sitäkin arvoa, jonka nojalla tätä työtä tehdään: sananvapautta.

Puolustusvoimien sanoin: tee työtä, jolla on tarkoitus! Jos kiinnostaa osallistua seuraavana vuonna, kannattaa kysyä tietoa Aseistakieltäytyjäliitosta. Jos taas haluaa lisätietoja sivarista ja totaalista, AKL:n sivut auttavat siihenkin. Sivarin osalta myös Lapinjärven koulutuskeskus jakaa hyödyllistä tietoa.

Suomi kuuluu liittyneen Prümin sopimukseen (Schengen III). Kyseessä on poliisin valtuuksia kasvattava sopimus, joka on täynnä ongelmia. Julkisuudessa se on ollut esillä vain vähän, joskus alkukesästä, jolloin lähinnä vihreät ja jotkin muut olevat hereillä olevat tahot yrittivät sanoa HEI. Sopimus hyväksyttiin periaatteessa jo kesäkuussa, mutta nyt näemmä hallitus on päättänyt esittää virallisesti eduskunnalle sen hyväksymistä.

Sopimuksessa on esimerkiksi seuraavanlaisia pieniä ongelmia. Nämä on siis todettu jo eduskunnassa (E 97/2005 vp, hallintovaliokunnan lausuntoon Kasvin & Puhjon eriävä mielipide ja lakivaliokunnan lausunto), eikä niissä vielä edes oteta juuri kantaa perusoikeudellisiin ongelmiin.

- Sopimuksessa puhutaan lähinnä terrorismista ja rajat ylittävästä rikollisuudesta, mutta tietojen, kuten DNA-rekisteritietojen luovuttamista ei rajata tiettyihin tapauksiin. Päinvastoin, tietoja voidaan luovuttaa, olipa kohde sitten epäilty, asianomistaja tai sivullinen.

- Sopimus ei kuulu EU-byrokratiaan vaan on valmisteltu hallitusten välillä, ja sopimus on osittain päällekkäinen joidenkin EU-hankkeiden kanssa. Näin siitä huolimatta, että sopimuksessa vaaditaan sen sisällön ottamista osaksi EU:n normistoa kolmessa vuodessa. Tämä oli siis tapa kiertää EU:n parlamentaarinen valvonta ja saada takaportti viralliseen lainsäädäntötiehen. Ilmeisesti sopimukseen kuuluvat EU-maat sitten jyräävät sen läpi EU:ssa. Suomi varmasti puheenjohtajana näyttää mallia.

- Sopimus on Suomessa sisäasiainministeriön (Rajamäki, taas) puuhaama. Vaikka se edellyttää jopa monenlaisia muutoksia lainsäädäntöön, oikeusministeriö ei ole liiemmin osallistunut prosessiin. Sisäministeriö muuten epätyypillisesti lähetti lakivaliokunnalle nuhtelumuistion, kun tämä oli väärää mieltä. Ja aloitti sopimukseen liittymisen valmistelun, ennen kuin sitä oli eduskunnassa tai edes valiokunnissa hyväksytty.

- Sopimusta käytettäneen käytännössä siirtolaisuuden vaikeuttamiseen ja esimerkiksi "järjestyksen turvaamiseen" "yleisötapahtumissa". Käytännössä sillä siis vaihdetaan estottomasti tietoja ei-mihinkään-syyllistyneiden mutta esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Tämähän nyt on ollut laittomana käytäntönä Pohjoismaissakin jo aiemmin (kuten silloin, kun GBG2001-osallistujien nimilistan perusteella kiellettiin rajalla tiettyjen henkilöiden matkustaminen Norjaan, jossa oli määrä olla joku kokous). Nyt siitä ollaan tekemässä laillista.

Näin meillä.

Aha, asiasta on kirjoiteltu ansiokkaasti aiemmin. Katso Antti Vähä-Sipilän Prüm: ääni, joka lähtee moposta, joka karkaa käsistä.