Päivän sitaatti on Journalisti-lehdestä (20/2006). Se on SK:n päätoimittaja Tapani Ruokasen lehdelle lausuma mielipide siitä, että vartijoiden väkivaltainen käytös nousi puheenaiheeksi "median ohi", kun ohikulkija pani videonsa YouTubeen.

Tämähän osoittaa vain sen, että tiedotusvälineet ovat aivan liian pehmeitä ja kyvyttömiä käsittelemään tällaisia asioita. Poliisiin, armeijaan ja muuhun establishmentiin suhtaudutaan myötäsukaisesti ja ollaan aina samaa mieltä. Asiallista, mutta kovaa kritiikkiä nämä kuoropojat eivät esitä. Kuka edes viitsii tuoda mitään aiheita sellaiselle lammasmaiselle medialle?

Ruokasessa on ehkä tapahtunut radikalisoitumista sen jälkeen kun heidän kuvaajansa heitettiin tyrmään syyttä. Propsit siitä.

Päivän saitiksi on valittu Unionin jäsenlehti Tulvan hieno lista, sanoisinko jopa tietokanta, ulko- ja kotimaisista naisartisteista ja -yhtyeistä. Pyydän erityisesti kiinnittämään huomiota Suomi-osastolta löytyvään, jo entiseksi yhtyeeksi luonnehdittavaan lauluryhmään Pressan menkat. Olkaa hyvät: http://www.naisunioni.fi/tulva/.

Hesari näkyy ottaneen aimo harppauksen iltapäivälehdistön ja tamperelaisen kilpailijansa suuntaan. Pidän tätä hyvin valitettavana. Pari esimerkkiä.

Nykyisin julkaistaan nimimerkkikirjoituksia, kunhan ne on lähetetty tekstiviestinä. Kirjoitusten taso on yleensä sitä mitä nimetön kirjoittelu normaalistikin. Tämä on eri asia kuin se, että toisinaan anonymiteetille on hyviä perusteluja; mielestäni perinteisen mielipidesivun linja tässä asiassa on hyvä.

Viime päivinä olemme saaneet lukea siitä tuiki tärkeästä seikasta, joka Ruotsissakin on kuohuttanut: ovatko tietyt julkisuuden henkilöt maksaneet televisiomaksun. Olisimme varmaankin pärjänneet ilman tätäkin tietoa. Nämä on niitä sirkushuveja, joilla kansa pidetään tyytyväisenä tai joilla kiinnitetään huomio epäolennaisuuksiin. Tärkeydeltään eduskunnan taksimatkoihin verrattava asia saa kansalaiset näennäisesti nipisemään ja nurisemaan kiltisti, eli pidetään poissa vaatimasta muutosta oikeasti tärkeissä asioissa.

Tänään meinasi aamupuurot läikkyä kun toimittaja P. Elonen oli kaivanut eräiden tunnettujen perustuloa vaatineiden (jostain syystä vain miespuolisten) aktivistien verotustietoja. Jotenkin hänen onnistuu välittää vaikutelma, jonka mukaan perustuloa vaativat ovat itse niin pienituloisia, että sen takia haluavat muiden maksavan elämisensä. Kouluesimerkki tarkoitushakuisesta journalismista. Oli sitten jokaisesta mainitusta pitänyt vielä esittelytkin kirjoittaa. Näkyy toimittaja käyttäneen lähteenään ainakin Ylioppilaslehden henkilöjuttua.

Toimittajan mieleen ei ehkä ole tullut, että kaikki jutun mukaan perustuloon liitettävissä olevat aktivistit sattuvat myös olemaan opiskelijoita. Aika moni aktivisti osuu parin-kolmenkymmenen ikähaarukkaan, ja samassa ikäluokassa on myös paljon opiskelijoita. Ja opiskelijoiden verotustiedot eivät varmaankaan kerro kovin suurista tuloista, yllätys yllätys.

Varsinaisesti sekään ei yllättänyt, että puoluejohtajista eniten tienaa kokoomuslainen. Ei sekään, että huipputuloisien kategoriassa miehillä ja naisilla on hillittömät tuloerot, mutta se sentään on kiinnostavaa. Ehkä kuitenkin enemmän yleisellä kuin yksilötasolla. Poliittisen ja talouseliitin ulkopuoliset yksityishenkilöt voisi kuitenkin tyyten jättää tarkastelun ulkopuolelle. Jos jotakuta kiinnostaa, mitä naapuri tienaa, sanokoon hep.