Hovioikeus päätti Hesarin mukaan, ettei tiettyjen eläinaktivistien kampanjointi ole lainvastaista.

Vaateliike Halonen yritti panna uhkasakon voimalla aktivistien kampanjoinnin tukkoon, koska epäilemättä se vahingoittaa yrityksen julkisuuskuvaa.

Ongelmana vain näyttäisi (tuomiota lukematta) olleen, että kunnollista lainkohtaa ei oikein löytynyt. Eipä ihme. Siksipä Halonen yritti vedota toiminimen ja tavaramerkin nimisuojaan. Oikeus joutui nähtävästi toteamaan, ettei se oikein käy, kun tavaramerkin suoja on tarkoitettu siihen, ettei kilpaileva elinkeinotoiminta lainaa toisen immateriaaliomaisuutta¹. Aktivismi ei ole elinkeinotoimintaa, vaikka siihen joskus joillakin kaikki aika ja rahat menevätkin.

Epäilemättä kunnianloukkaussyyte olisi ollut myös yhtä hyvä – siis huono – vaihtoehto. Sen ongelma on, ettei lain mukaan yrityksillä tai muilla oikeushenkilöillä ole kunniaa, vain luonnollisilla henkilöillä on. Lisäksi ja erityisesti henkilöiden on elinkeinotoiminnassaan kestettävä ankaraakin kritiikkiä. Sama koskee julkisuuden henkilöitä. Tästä on lukuisia ennakkotapauksia. Silti taas eräs toinen yritys yrittää parhaillaan tehdä lehtovaaroja ja nostaa syytettä erästä yksityishenkilöä vastaan kunnianloukkauksesta kriittisen nettikirjoittelun perusteella. Onnea vaan.

On ilmeistä, ettei Halosen ongelmana ollut se, että yritys kokisi heidän tavaramerkkiään loukatun, vaan se, että heitä vastaan kampanjoidaan. Se, kuten moni muukin aina jonkun mielestä ikävä asia, ei onneksi ole laitonta.

Sananvapaus on juuri tällaisia tilanteita varten – jotta voidaan levittää poliittista tai muuta viestiä kenenkään ennalta estämättä. Tällä kertaa sanoman tarkoitus oli yleisesti lopettaa turkisteollisuus ja erityisesti Halosen somistemyynti. Sananvapauden luonteeseen kuuluu, että sen turvin välitetty viesti saattaa loukata jotakuta, mutta se ei vielä oikeuta rajoittamaan sananvapautta. Siihen on kuitenkin säädetty joitakin perusteltuja rajoituksia, jotka voivat liittyä esimerkiksi erilaiseen syrjintään tai lastensuojeluun.

Hienoa, että myös pari oikeusastetta tunnusti sananvapauden olemassaolon. Halosen ei luulisi enää yrittävän jatkaa sen rajoitusyrityksiä. Vähemmällä negatiivisella julkisuudella olisivat varmaankin päässeet, jos olisivat kaikessa hiljaisuudessa lopettaneet turkisten käytön.

Ja loppuun vielä päivän kehut: kumma kyllä tällä kertaa jutun kirjoittanut toimittaja Teuvo Arolainen ei ansaitse moitteita. Hänen eläinoikeus- ja muuta aktivismia koskeva uutiskirjoittelunsa on mielestäni ollut yleensä silmiinpistävän negatiivista ja leimaavaa.

edit. Jutun paperiversiosta näkyy poistetun oikeuden päätöksen ydin: "Muutenkaan kysymyksessä ei ole ollut sellainen elinkeinotoiminta, joka loukkaisi Halosen toiminimeä tai tavaramerkkiä". Näin lukijalle saattaa jäädä mielikuva, että aktivisteja vastaan ei vain löytynyt todisteita ja siksi näitä ei tuomittu. Hmm.

¹ Keksinpäs muuten juuri nimittää immateriaalista omaisuutta virtuaali- eli näennäisomaisuudeksi. Tämä käsite kun tuo sopivasti esiin tiedon omistamisen problemaattisuuden.