Prümin sopimus
Suomi kuuluu liittyneen Prümin sopimukseen (Schengen III). Kyseessä on poliisin valtuuksia kasvattava sopimus, joka on täynnä ongelmia. Julkisuudessa se on ollut esillä vain vähän, joskus alkukesästä, jolloin lähinnä vihreät ja jotkin muut olevat hereillä olevat tahot yrittivät sanoa HEI. Sopimus hyväksyttiin periaatteessa jo kesäkuussa, mutta nyt näemmä hallitus on päättänyt esittää virallisesti eduskunnalle sen hyväksymistä.
Sopimuksessa on esimerkiksi seuraavanlaisia pieniä ongelmia. Nämä on siis todettu jo eduskunnassa (E 97/2005 vp, hallintovaliokunnan lausuntoon Kasvin & Puhjon eriävä mielipide ja lakivaliokunnan lausunto), eikä niissä vielä edes oteta juuri kantaa perusoikeudellisiin ongelmiin.
- Sopimuksessa puhutaan lähinnä terrorismista ja rajat ylittävästä rikollisuudesta, mutta tietojen, kuten DNA-rekisteritietojen luovuttamista ei rajata tiettyihin tapauksiin. Päinvastoin, tietoja voidaan luovuttaa, olipa kohde sitten epäilty, asianomistaja tai sivullinen.
- Sopimus ei kuulu EU-byrokratiaan vaan on valmisteltu hallitusten välillä, ja sopimus on osittain päällekkäinen joidenkin EU-hankkeiden kanssa. Näin siitä huolimatta, että sopimuksessa vaaditaan sen sisällön ottamista osaksi EU:n normistoa kolmessa vuodessa. Tämä oli siis tapa kiertää EU:n parlamentaarinen valvonta ja saada takaportti viralliseen lainsäädäntötiehen. Ilmeisesti sopimukseen kuuluvat EU-maat sitten jyräävät sen läpi EU:ssa. Suomi varmasti puheenjohtajana näyttää mallia.
- Sopimus on Suomessa sisäasiainministeriön (Rajamäki, taas) puuhaama. Vaikka se edellyttää jopa monenlaisia muutoksia lainsäädäntöön, oikeusministeriö ei ole liiemmin osallistunut prosessiin. Sisäministeriö muuten epätyypillisesti lähetti lakivaliokunnalle nuhtelumuistion, kun tämä oli väärää mieltä. Ja aloitti sopimukseen liittymisen valmistelun, ennen kuin sitä oli eduskunnassa tai edes valiokunnissa hyväksytty.
- Sopimusta käytettäneen käytännössä siirtolaisuuden vaikeuttamiseen ja esimerkiksi "järjestyksen turvaamiseen" "yleisötapahtumissa". Käytännössä sillä siis vaihdetaan estottomasti tietoja ei-mihinkään-syyllistyneiden mutta esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Tämähän nyt on ollut laittomana käytäntönä Pohjoismaissakin jo aiemmin (kuten silloin, kun GBG2001-osallistujien nimilistan perusteella kiellettiin rajalla tiettyjen henkilöiden matkustaminen Norjaan, jossa oli määrä olla joku kokous). Nyt siitä ollaan tekemässä laillista.
Näin meillä.
Aha, asiasta on kirjoiteltu ansiokkaasti aiemmin. Katso Antti Vähä-Sipilän Prüm: ääni, joka lähtee moposta, joka karkaa käsistä.
Sopimuksessa on esimerkiksi seuraavanlaisia pieniä ongelmia. Nämä on siis todettu jo eduskunnassa (E 97/2005 vp, hallintovaliokunnan lausuntoon Kasvin & Puhjon eriävä mielipide ja lakivaliokunnan lausunto), eikä niissä vielä edes oteta juuri kantaa perusoikeudellisiin ongelmiin.
- Sopimuksessa puhutaan lähinnä terrorismista ja rajat ylittävästä rikollisuudesta, mutta tietojen, kuten DNA-rekisteritietojen luovuttamista ei rajata tiettyihin tapauksiin. Päinvastoin, tietoja voidaan luovuttaa, olipa kohde sitten epäilty, asianomistaja tai sivullinen.
- Sopimus ei kuulu EU-byrokratiaan vaan on valmisteltu hallitusten välillä, ja sopimus on osittain päällekkäinen joidenkin EU-hankkeiden kanssa. Näin siitä huolimatta, että sopimuksessa vaaditaan sen sisällön ottamista osaksi EU:n normistoa kolmessa vuodessa. Tämä oli siis tapa kiertää EU:n parlamentaarinen valvonta ja saada takaportti viralliseen lainsäädäntötiehen. Ilmeisesti sopimukseen kuuluvat EU-maat sitten jyräävät sen läpi EU:ssa. Suomi varmasti puheenjohtajana näyttää mallia.
- Sopimus on Suomessa sisäasiainministeriön (Rajamäki, taas) puuhaama. Vaikka se edellyttää jopa monenlaisia muutoksia lainsäädäntöön, oikeusministeriö ei ole liiemmin osallistunut prosessiin. Sisäministeriö muuten epätyypillisesti lähetti lakivaliokunnalle nuhtelumuistion, kun tämä oli väärää mieltä. Ja aloitti sopimukseen liittymisen valmistelun, ennen kuin sitä oli eduskunnassa tai edes valiokunnissa hyväksytty.
- Sopimusta käytettäneen käytännössä siirtolaisuuden vaikeuttamiseen ja esimerkiksi "järjestyksen turvaamiseen" "yleisötapahtumissa". Käytännössä sillä siis vaihdetaan estottomasti tietoja ei-mihinkään-syyllistyneiden mutta esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Tämähän nyt on ollut laittomana käytäntönä Pohjoismaissakin jo aiemmin (kuten silloin, kun GBG2001-osallistujien nimilistan perusteella kiellettiin rajalla tiettyjen henkilöiden matkustaminen Norjaan, jossa oli määrä olla joku kokous). Nyt siitä ollaan tekemässä laillista.
Näin meillä.
Aha, asiasta on kirjoiteltu ansiokkaasti aiemmin. Katso Antti Vähä-Sipilän Prüm: ääni, joka lähtee moposta, joka karkaa käsistä.
Kommentit
Tapio Laakso kirjoitti:
2006-11-02 kello 23:30
Tai siis täällä kaiken maailman Prümit menevät kovin helposti läpi pelkällä olan kohautuksella.
Kaikkien, joita kiinnostaa pysyä perillä, mitä Euroopassa tapahtuu perusoikeuksien saralla, kannattaa tutustua Statewatchiin: http://www.statewatch.org/