Saimme lukea YLE:n uutisista, että Irakissa ei ole sisällissotaa vaan al-Qaidan salajuoni.

En tiennytkään, että Bush on alkanut myös salaliittoteoreetikoksi.

Hei G., kissa on kissa vaikka koiraksi sanoisi.

Päivän sitaatti on Journalisti-lehdestä (20/2006). Se on SK:n päätoimittaja Tapani Ruokasen lehdelle lausuma mielipide siitä, että vartijoiden väkivaltainen käytös nousi puheenaiheeksi "median ohi", kun ohikulkija pani videonsa YouTubeen.

Tämähän osoittaa vain sen, että tiedotusvälineet ovat aivan liian pehmeitä ja kyvyttömiä käsittelemään tällaisia asioita. Poliisiin, armeijaan ja muuhun establishmentiin suhtaudutaan myötäsukaisesti ja ollaan aina samaa mieltä. Asiallista, mutta kovaa kritiikkiä nämä kuoropojat eivät esitä. Kuka edes viitsii tuoda mitään aiheita sellaiselle lammasmaiselle medialle?

Ruokasessa on ehkä tapahtunut radikalisoitumista sen jälkeen kun heidän kuvaajansa heitettiin tyrmään syyttä. Propsit siitä.

Päivän saitiksi on valittu Unionin jäsenlehti Tulvan hieno lista, sanoisinko jopa tietokanta, ulko- ja kotimaisista naisartisteista ja -yhtyeistä. Pyydän erityisesti kiinnittämään huomiota Suomi-osastolta löytyvään, jo entiseksi yhtyeeksi luonnehdittavaan lauluryhmään Pressan menkat. Olkaa hyvät: http://www.naisunioni.fi/tulva/.

Mitä jäi mieleen Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta:

"Vihreät laput hallituksen pohja; punaiset muutoksen puolesta."

Lainaus ei ehkä ole ihan sanatarkka, mutta pääasiana oli ilmaista, kuinka kannatetaan muutosta. Kuka väittikään, että me aina vastustetaan kaikkea?

Meidän väki, siis vasemmistolaisesti järjestäytyneet opiskelijat, ryhmittäytyivät juuri päättyneessä liittarissa ensimmäistä kertaa omaksi ryhmäkseen. Aiemmin on kuljettu omien ylioppilaskuntien mukana, yleensä "sittariporukassa" (eli "poliittisesti sitoutumattomien" ryhmässä).

Oma ryhmä muodostettiin muun muassa siksi, että se koettiin mahdollisuudeksi määritellä itse toimintatavat eikä alistua muiden neuvoteltaviksi. SYL:n liittari on perinteisesti ollut esimerkki vastenmielisimmästä kähminnästä ja poliittisista leikeistä, joihin saattaisi kuvitella opiskelijaliikkeen lupaavien edustajien kykenevän. Joskus edes mielikuvitus ei riitä. Lähes kaikki ryhmät myyvät ja ostavat ääniä ja neuvottelevat tulevaa hallitusta yötä myöten niin, että vaalitulos osataan ennustaa hyvinkin tarkkaan. Siitä huolimatta, että käytössä oleva siirtoäänivaalitapa (Single Transferable Vote, STV) saattaakin vähän diilaamista hankaloittaa.

Eipä siellä nytkään mummojen myynniltä vältytty, mutta saatoimmepahan sentään itse pidättäytyä ryhmäkurista ja äänten kauppaamisesta. Näin muodostettiin liikkuva osa tai "betoniporsas SYL:n käytävälle", joka edes vähän monimutkaisti neuvotteluja. Ideaalini olisi, että mikäli joku tai muutama muukin ryhmä tekisi tulevissa liittareissa näin, neuvottelujen merkitys vähenisi ja pian jouduttaisiin ihan tosissaan äänestämään – Parasta Ehdokasta. Kuulostaako vallankumoukselliselta? Ei minustakaan, mutta utopialta se vielä näyttää.

Joidenkin ylioppilaskuntien ryhmissä on joskus jopa tarkastettu edustajien äänestyslippuja siltä varalta, etteivät vain äänestäisi väärin. Kevytversiona tästä joku rivien päässä näyttää rutiininomaisesti värilapulla, kuinka yksittäisessä kysymyksessä tulee äänestää.

Otto Bruun esitti ponta, jossa pyydettiin varautumaan suljettuihin lippuäänestyksiin sellaisin järjestelyin (äänestyskopilla), että vaalisalaisuus säilyisi. Eihän tämä diilaamisen ongelmia poistaisi, koska ryhmäkuri ja oman ryhmän mukaan toimiminen ovat syvemmällä. Monet yksinkertaisesti haluavat toimia sen mukaan kuin oma ryhmä käskee. Mutta olisipa yksittäisten edustajien edes mahdollista halutessaan poiketa linjasta. On ironista, että ponsi äänestettiin murskaluvuin nurin.

Edustuksellisuus ja demokratia ovat asioita, joita opiskelijoiden pitäisi vähän pysähtyä miettimään edunvalvontansa keskellä. Markus kirjoittaa opiskelijapolitiikasta vähän kriittisemmin.

Kokouksen substanssipuolesta en juuri kirjoita. Siitä ei yksinkertaisesti ole paljon sanottavaa. Toimintasuunnitelmassa ei linjata mitenkään merkittäviä asioita, kerrotaan vain, mihin liiton toiminnassa keskitytään tulevaisuudessa: mietitään opintotukijärjestelmän kehittämistä, elinikäistä oppimista, järjestetään tapaamisia, selvitetään opiskelijoiden äänestyskäyttäytymistä, huoh. Suunnitelma myötäilee "poliittista linjapaperia", joka nykyisin hyväksytään neljän vuoden välein. Ei sielläkään ihmeitä sanota. Opiskelijakunta Helsingistä Rovaniemelle ja Vaasasta Joensuuhun on niin heterogeenista, että vain ympäripyöreys on mahdollista.

Miksi sitten ihminen haluaa käyttää opiskelu- ja vapaa-aikaansa tällaiseen? Hyvä kysymys, oliko muita kysymyksiä?

Tulevaan, vuoden 2007 hallitukseen mahtui pari vihreää, yksi demari, yksi kokkari ja kolme puolueisiin kuulumatonta (oikealle nojaavaa) opiskelijaa. Kannanottonaan liittari kehotti äänestämään nuoria. Samaa sukupolvien vastakkainasettelun teemaa korosti puhujaksi tilattu Osku Pajamäki.

Hovioikeus päätti Hesarin mukaan, ettei tiettyjen eläinaktivistien kampanjointi ole lainvastaista.

Vaateliike Halonen yritti panna uhkasakon voimalla aktivistien kampanjoinnin tukkoon, koska epäilemättä se vahingoittaa yrityksen julkisuuskuvaa.

Ongelmana vain näyttäisi (tuomiota lukematta) olleen, että kunnollista lainkohtaa ei oikein löytynyt. Eipä ihme. Siksipä Halonen yritti vedota toiminimen ja tavaramerkin nimisuojaan. Oikeus joutui nähtävästi toteamaan, ettei se oikein käy, kun tavaramerkin suoja on tarkoitettu siihen, ettei kilpaileva elinkeinotoiminta lainaa toisen immateriaaliomaisuutta¹. Aktivismi ei ole elinkeinotoimintaa, vaikka siihen joskus joillakin kaikki aika ja rahat menevätkin.

Epäilemättä kunnianloukkaussyyte olisi ollut myös yhtä hyvä – siis huono – vaihtoehto. Sen ongelma on, ettei lain mukaan yrityksillä tai muilla oikeushenkilöillä ole kunniaa, vain luonnollisilla henkilöillä on. Lisäksi ja erityisesti henkilöiden on elinkeinotoiminnassaan kestettävä ankaraakin kritiikkiä. Sama koskee julkisuuden henkilöitä. Tästä on lukuisia ennakkotapauksia. Silti taas eräs toinen yritys yrittää parhaillaan tehdä lehtovaaroja ja nostaa syytettä erästä yksityishenkilöä vastaan kunnianloukkauksesta kriittisen nettikirjoittelun perusteella. Onnea vaan.

On ilmeistä, ettei Halosen ongelmana ollut se, että yritys kokisi heidän tavaramerkkiään loukatun, vaan se, että heitä vastaan kampanjoidaan. Se, kuten moni muukin aina jonkun mielestä ikävä asia, ei onneksi ole laitonta.

Sananvapaus on juuri tällaisia tilanteita varten – jotta voidaan levittää poliittista tai muuta viestiä kenenkään ennalta estämättä. Tällä kertaa sanoman tarkoitus oli yleisesti lopettaa turkisteollisuus ja erityisesti Halosen somistemyynti. Sananvapauden luonteeseen kuuluu, että sen turvin välitetty viesti saattaa loukata jotakuta, mutta se ei vielä oikeuta rajoittamaan sananvapautta. Siihen on kuitenkin säädetty joitakin perusteltuja rajoituksia, jotka voivat liittyä esimerkiksi erilaiseen syrjintään tai lastensuojeluun.

Hienoa, että myös pari oikeusastetta tunnusti sananvapauden olemassaolon. Halosen ei luulisi enää yrittävän jatkaa sen rajoitusyrityksiä. Vähemmällä negatiivisella julkisuudella olisivat varmaankin päässeet, jos olisivat kaikessa hiljaisuudessa lopettaneet turkisten käytön.

Ja loppuun vielä päivän kehut: kumma kyllä tällä kertaa jutun kirjoittanut toimittaja Teuvo Arolainen ei ansaitse moitteita. Hänen eläinoikeus- ja muuta aktivismia koskeva uutiskirjoittelunsa on mielestäni ollut yleensä silmiinpistävän negatiivista ja leimaavaa.

edit. Jutun paperiversiosta näkyy poistetun oikeuden päätöksen ydin: "Muutenkaan kysymyksessä ei ole ollut sellainen elinkeinotoiminta, joka loukkaisi Halosen toiminimeä tai tavaramerkkiä". Näin lukijalle saattaa jäädä mielikuva, että aktivisteja vastaan ei vain löytynyt todisteita ja siksi näitä ei tuomittu. Hmm.

¹ Keksinpäs muuten juuri nimittää immateriaalista omaisuutta virtuaali- eli näennäisomaisuudeksi. Tämä käsite kun tuo sopivasti esiin tiedon omistamisen problemaattisuuden.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitusneuvottelut päättyivät sanelutulokseen, josta tulee oikeistohallitus, mikäli edustajisto näin päättää 1.12. Kirjoitin asiasta toisaalla.

Onneksi tämä hiekkalaatikko on aika mitätön ja jossain muualla asiat etenevät parempaan suuntaan: Demokraatit voittivat sekä kongressin että senaatin enemmistön, kongressin puheenjohtajaksi tuli ensimmäistä kertaa nainen, Rumsfeld erosi ja Bush lupaa lotkauttaa korvaansa muidenkin näkemyksille. Ehkäpä Yhdysvallat alkaa korjata asennettaan esimerkiksi muuhun maailmaan ja ilmastoon nähden? Toivoa sopii.

Olen nyt muutamana vuonna ollut jakamassa kutsuntaan saapuvalle nuorisolle lentolehtisiä, joissa on tiiviisti selostettu vaihtoehtoisista tavoista suorittaa (tai olla suorittamatta) asevelvollisuus.

Läpyskässä kerrotaan siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä. Puolustusvoimilla on periaatteessa lakisääteinen velvollisuus tiedottaa myös siviilipalvelusmahdollisuudesta, mutta tämä tiedotus hoituu käytännössä marginaaliin piilotetulla maininnalla. Totaalikieltäytymisestä ei tietenkään tiedoteta, koska totaalikieltäytymistä ei pidetä vaihtoehtona vaan lainrikkomisena.

Niinpä Aseistakieltäytyjäliitto jakaa Kutsuntakampanjassaan kutsuntapaikan edessä nuorille tätä tietoa, jota virallisista lähteistä ei oikein saa.

Kampanjointi on mihin tahansa muuhun kokemaani lennäkkien jakamiseen verrattuna palkitsevaa: kohderyhmän (kutsuntaan saapuvat 17–18-vuotiaat miespuoliset nuoret) tunnistaa yleensä jo ulkonäöstä, joten on helppo nähdä, keille lennäkki kannattaa antaa. Lisäksi väki tuntuu olevan virittäytynyt valmiiksi vastaanottavaiseen tunnelmaan, ja näppituntumalta useampi kuin yhdeksän kymmenestä ottaa lennäkin tyytyväisenä, jotkut jopa kiitollisena. Lisäksi tuntuu tärkeältä olla jakamassa tietoa.

Joskus joku vanhemman polven ohikulkija ryhtyy sättimään isänmaanpetturiksi, mutta rennolla asenteella niistäkin selviää. Ja eivätkös nämä aseita kantavat urhot puolusta sitäkin arvoa, jonka nojalla tätä työtä tehdään: sananvapautta.

Puolustusvoimien sanoin: tee työtä, jolla on tarkoitus! Jos kiinnostaa osallistua seuraavana vuonna, kannattaa kysyä tietoa Aseistakieltäytyjäliitosta. Jos taas haluaa lisätietoja sivarista ja totaalista, AKL:n sivut auttavat siihenkin. Sivarin osalta myös Lapinjärven koulutuskeskus jakaa hyödyllistä tietoa.

Hesari näkyy ottaneen aimo harppauksen iltapäivälehdistön ja tamperelaisen kilpailijansa suuntaan. Pidän tätä hyvin valitettavana. Pari esimerkkiä.

Nykyisin julkaistaan nimimerkkikirjoituksia, kunhan ne on lähetetty tekstiviestinä. Kirjoitusten taso on yleensä sitä mitä nimetön kirjoittelu normaalistikin. Tämä on eri asia kuin se, että toisinaan anonymiteetille on hyviä perusteluja; mielestäni perinteisen mielipidesivun linja tässä asiassa on hyvä.

Viime päivinä olemme saaneet lukea siitä tuiki tärkeästä seikasta, joka Ruotsissakin on kuohuttanut: ovatko tietyt julkisuuden henkilöt maksaneet televisiomaksun. Olisimme varmaankin pärjänneet ilman tätäkin tietoa. Nämä on niitä sirkushuveja, joilla kansa pidetään tyytyväisenä tai joilla kiinnitetään huomio epäolennaisuuksiin. Tärkeydeltään eduskunnan taksimatkoihin verrattava asia saa kansalaiset näennäisesti nipisemään ja nurisemaan kiltisti, eli pidetään poissa vaatimasta muutosta oikeasti tärkeissä asioissa.

Tänään meinasi aamupuurot läikkyä kun toimittaja Piia Elonen oli kaivanut eräiden tunnettujen perustuloa vaatineiden (jostain syystä vain miespuolisten) aktivistien verotustietoja. Jotenkin hänen onnistuu välittää vaikutelma, jonka mukaan perustuloa vaativat ovat itse niin pienituloisia, että sen takia haluavat muiden maksavan elämisensä. Kouluesimerkki tarkoitushakuisesta journalismista. Oli sitten jokaisesta mainitusta pitänyt vielä esittelytkin kirjoittaa. Näkyy toimittaja käyttäneen lähteenään ainakin Ylioppilaslehden henkilöjuttua.

Toimittajan mieleen ei ehkä ole tullut, että kaikki jutun mukaan perustuloon liitettävissä olevat aktivistit sattuvat myös olemaan opiskelijoita. Aika moni aktivisti osuu parin-kolmenkymmenen ikähaarukkaan, ja samassa ikäluokassa on myös paljon opiskelijoita. Ja opiskelijoiden verotustiedot eivät varmaankaan kerro kovin suurista tuloista, yllätys yllätys.

Varsinaisesti sekään ei yllättänyt, että puoluejohtajista eniten tienaa kokoomuslainen. Ei sekään, että huipputuloisien kategoriassa miehillä ja naisilla on hillittömät tuloerot, mutta se sentään on kiinnostavaa. Ehkä kuitenkin enemmän yleisellä kuin yksilötasolla. Poliittisen ja talouseliitin ulkopuoliset yksityishenkilöt voisi kuitenkin tyyten jättää tarkastelun ulkopuolelle. Jos jotakuta kiinnostaa, mitä naapuri tienaa, sanokoon hep.

Suomi kuuluu liittyneen Prümin sopimukseen (Schengen III). Kyseessä on poliisin valtuuksia kasvattava sopimus, joka on täynnä ongelmia. Julkisuudessa se on ollut esillä vain vähän, joskus alkukesästä, jolloin lähinnä vihreät ja jotkin muut olevat hereillä olevat tahot yrittivät sanoa HEI. Sopimus hyväksyttiin periaatteessa jo kesäkuussa, mutta nyt näemmä hallitus on päättänyt esittää virallisesti eduskunnalle sen hyväksymistä.

Sopimuksessa on esimerkiksi seuraavanlaisia pieniä ongelmia. Nämä on siis todettu jo eduskunnassa (E 97/2005 vp, hallintovaliokunnan lausuntoon Kasvin & Puhjon eriävä mielipide ja lakivaliokunnan lausunto), eikä niissä vielä edes oteta juuri kantaa perusoikeudellisiin ongelmiin.

- Sopimuksessa puhutaan lähinnä terrorismista ja rajat ylittävästä rikollisuudesta, mutta tietojen, kuten DNA-rekisteritietojen luovuttamista ei rajata tiettyihin tapauksiin. Päinvastoin, tietoja voidaan luovuttaa, olipa kohde sitten epäilty, asianomistaja tai sivullinen.

- Sopimus ei kuulu EU-byrokratiaan vaan on valmisteltu hallitusten välillä, ja sopimus on osittain päällekkäinen joidenkin EU-hankkeiden kanssa. Näin siitä huolimatta, että sopimuksessa vaaditaan sen sisällön ottamista osaksi EU:n normistoa kolmessa vuodessa. Tämä oli siis tapa kiertää EU:n parlamentaarinen valvonta ja saada takaportti viralliseen lainsäädäntötiehen. Ilmeisesti sopimukseen kuuluvat EU-maat sitten jyräävät sen läpi EU:ssa. Suomi varmasti puheenjohtajana näyttää mallia.

- Sopimus on Suomessa sisäasiainministeriön (Rajamäki, taas) puuhaama. Vaikka se edellyttää jopa monenlaisia muutoksia lainsäädäntöön, oikeusministeriö ei ole liiemmin osallistunut prosessiin. Sisäministeriö muuten epätyypillisesti lähetti lakivaliokunnalle nuhtelumuistion, kun tämä oli väärää mieltä. Ja aloitti sopimukseen liittymisen valmistelun, ennen kuin sitä oli eduskunnassa tai edes valiokunnissa hyväksytty.

- Sopimusta käytettäneen käytännössä siirtolaisuuden vaikeuttamiseen ja esimerkiksi "järjestyksen turvaamiseen" "yleisötapahtumissa". Käytännössä sillä siis vaihdetaan estottomasti tietoja ei-mihinkään-syyllistyneiden mutta esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Tämähän nyt on ollut laittomana käytäntönä Pohjoismaissakin jo aiemmin (kuten silloin, kun GBG2001-osallistujien nimilistan perusteella kiellettiin rajalla tiettyjen henkilöiden matkustaminen Norjaan, jossa oli määrä olla joku kokous). Nyt siitä ollaan tekemässä laillista.

Näin meillä.

Aha, asiasta on kirjoiteltu ansiokkaasti aiemmin. Katso Antti Vähä-Sipilän Prüm: ääni, joka lähtee moposta, joka karkaa käsistä.