Suomessa on viime viikkoina keskusteltu ahkerasti yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta sen jälkeen, kun kansanedustaja Liisa Jaakonsaari nimitti Suomea yleisen asevelvollisuuden ulkomuseoksi.

Keskustelu on saanut hyvin mielenkiintoisia piirteitä – viimeksi sen, että puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala kannatti siviilipalveluksen lyhentämistä. Motiivina oli asevelvollisuuden hyväksyttävyyden lisääminen: "Asevelvollisuuden hyväksyttävyyttä lisäisi myös siviilipalveluksen sisällön kehittäminen. Sen tulisi tukea yhteiskuntamme turvallisuuden vahvistamista, eikä sitä pitäisi kokea rangaistuksena."

Itse tulkitsin myös Kaskealan motiivina olevan reservin supistuessa varusmiesaineksen parantamisen – siis sen, että huonommin motivoituneet voisivat helpommin alkaa sivareiksi, kun siviilipalveluksen rangaistuksenomaisuutta vähennettäisiin.

Hän toi erittäin selkeästi esille sen kytköksen, joka siviilipalveluksella on Suomen sotakoneiston tukemisessa. Totaalikieltäytymiselle on siis edelleen vankat perusteet pasifistisessa ja/tai antimilitaristisessa vakaumuksessa, vaikka sivaria lyhennettäisiin.

Monet kommentaattorit, jotka ovat vastanneet oikeutettuun kritiikkiin "yleisen" asevelvollisuuden järkevyydestä, ovat panneet vastakkain yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan varusmiesarmeijan ja ammattiarmeijan. Tämä on helppo vasta-argumentti, mutta sillä puhutaan keskustelijoiden ohi.

Harva on tuntunut ymmärtävän, että parempi vaihtoehto olisi (ainakin siirtymävaiheessa johonkin muuhun ratkaisuun) siirtyminen valikoivaan asevelvollisuuteen esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan. Siellähän järjestelmää pidetään yhä "yleisenä" asevelvollisuutena, mutta kai vain noin kuudennes ikäluokasta joutuu asepalvelukseen. Palvelevien määrää muistaakseni vuosi–muutama sitten vähennettiin entisestään lisäämällä kai vapaaehtoisuuden merkitystä; aiemmin noin joka kolmas joutui palvelemaan.

Selvää kai pitäisi olla se, että mikä tahansa ratkaisu valitaankin, se ei syrji ketään sukupuolen perusteella.

Ylipäänsä joukkojen kokoa pitäisi pienentää nykyisestä 350 000 tuhannesta ensin siihen luvattuun 250 000 tuhanteen ja edelleen yhä lähemmäs nollaa. Turvallisuutemme ei ole kiinni sotilaallisesta valmiudesta vaan sosiaalisesta eriarvoistumisesta, ympäristöongelmista, kuten ilmaston lämpenemisestä, resurssien epätasaisesta jaosta ja vaikkapa viranomaisten luotettavuudesta. Maanpuolustuksessa pitäisi lakata jo puhumasta sotilaallisista uhista ja siirtyä todellisiin.

psst. Muokkasin kirjoitukseni sisältöä luettuani Kaskealan kyseisen puheen. Ei pitäisi liikaa luottaa lehtitietoihin ja omiin muistikuviin. Pahoitteluni.

Tämän päivän tunnot on hyvin kiteytetty tässä biisissä:

Joka kyseenalaistaa on kohta terroristi /
jonka poliisi pidättää eikä ees kerro miksi /
liian moni pelkää eikä siksi ota kantaa [...] /
[...]
Matrix on olemassa /
sen näkee koko ajan /
kun sulkee silmänsä, tietää sen odottavan /
se on viihdeohjelmaa ja mainoskatkoa /
ettei moraalisii ongelmii tarvitse aivois ratkoa /
[...] /
Se kertoo, ettei sun tarvii tietää politiikasta /
ja mielenosoituskaan ei oo kovin viisasta /
tarjoon punaista pilleriä /
se pankaa taskuun /
ja nielaiskaa sitten ku ootte valmiit kantaa vastuun.

-- Sere kappaleessaan Vain nimi muuttunut

Päivän Hesarissa Annikka Suoninen kirjoittaa erityisen hyvin poliisin toimintatavan muuttumisesta. Doktriinin muutos rinnastuu sujuvasti esimerkiksi Yhdysvaltojen käyttämän ennakoivan voimankäytön oppiin. Varmuuden vuoksi tapetaan ihmisiä, jotka "kuitenkin olisivat syyllistyneet terroritekoihin" (ja näiden lapsia ja muita sukulaisia) ja/tai oikeutetaan operaatio jälkikäteen sillä, että "niiltähän löytyi aseita, eli terroristeja olivat!"

Lauantai-illan tapahtumista alkaa hahmottua kuva, jonka mukaan satojen ihmisten – mielenosoittajien ja muiden – ennaltaehkäisevä piirittäminen, tai joidenkin kiinniottaminen pukeutumisen perusteella rauhanomaisesta mielenosoitusmarssista, oli vielä pientä ja kesyä. Mitä sen jälkeen tapahtui, on jo täysin anteeksiantamatonta. Esimerkiksi viima ja Anselmi kertovat kokemuksiaan putkaan joutumisesta täysin mielivaltaisesti lähes vuorokaudeksi. Senkin jälkeen kun ihmisiä on todettu aiheetta kiinniotetuiksi, heidän kännyköitään ja kameran muistikortteja on pidetty takavarikoituna. Ken uskoo poliisin poistavan tiedot kaikista rekistereistään (ml. Supon, johon kellään ei ole tarkastusoikeutta) sanokoon hep.

On kauheaa, että tavallisten kadullaliikkujien tarvitsee pelätä kotikaupunkinsa kaduilla poliisia. Mutta tätä sivullisten kohtaloa on vielä helppo kauhistella. Yhtä lailla huolestuttavaa on poliisiorganisaation julkisuudessa sanoma ja toiminnallaan esiintuoma viesti siitä, ettei kannata osallistua mielenosoituksiin, kun niillä pilaa vain tulevaisuutensa. Jos osallistumalla mielenosoitukseen on automaattisesti syyllinen tai edes epäilty mellakoija, jossain on vika. Jokaisen pitää voida pelotta uskaltaa osallistua vaikka millaiseen mielenosoitukseen, vaikka siitä olisi etukäteen annettu millaisia tietoja tahansa. Se ei tee vielä kenestäkään syyllistä mellakointiin. Vasta kiven heittäminen tekee.

Mielenosoitusoikeus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä! Poliisin tehtävä on ylläpitää laillista ("demokraattista") yhteiskuntajärjestystä, ei hajottaa sitä.

Poliisin väittämät siitä, että päätös "mielenosoituksen keskeyttämisestä" tehtiin jotenkin paikan päällä, ovat soopaa. Näytös oli huolellisesti valmisteltu pr-temppu. Pitäkäämme huoli siitä, ettei poliisilla ole tapahtumien tiedotusmonopolia. Heillä(kään) ei ole totuutta kerrottavanaan.

Oma pointtinsa tietysti on siinä, että on poliisilta taktisesti erittäin typerää järjestää voimannäytös, joka esimerkiksi edellisen postauksen kommentissa linkatun videon mukaan vetää magneetin tavoin tavallisia lauantai-illan örveltäjiä uhoamaan. Nämä samat tyypit kun ovat seuraavan tilaisuuden tullen paikalla kaikkine kavereineen. Syntyy väkivallan ja varustelun kierre, jolle ei ole loppua!

Joko poliisitoimessa ei löydy alkeellisintakaan joukkopsykologian ja sosialogian tuntemusta tai sitten takana on poliittinen intressi saada määrärahat nousemaan. Ja sehän onnistuu ainakin niin kauan kuin ministerinä on Kari Rajamäen kaltainen vihjeetön tunari.

Suoninen kirjoittaa aivan oikein, että "muutama mahdollisesti rikkoutunut näyteikkuna olisi ollut pieni hinta kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien puolustamisesta", mutta nyky-Suomessahan omaisuus on ihmisten perusoikeuksia arvokkaampaa ja tarkemmin suojeltua.

Tasa-arvoinen, tasa-arvoisempi, omistava luokka.