Kaikki tuki Antti Kaikkosen (kesk.) aloitteelle, joka pyrkii korottamaan opintorahaa hallituksen budjettiesityksestä huolimatta.

Eduskunta lyö joulukuussa lukkoon budjetin, jonka pohjaesityksessä opiskelijoille on luvattu lämmintä kättä. Ei, nyt liioittelin, kylmä lahna olisi ehkä osuvampi. Suomen hallitus ei nakkaa paskaakaan opiskelijoista. Toivon eduskunnalta suurempaa viisautta ja ymmärrystä. Opintoraha ei ole noussut 14 vuoteen.

Tukekaamme eduskuntaa vaikean päätöksen alla. Pankaa kalenteriin: Nouse jo! -suurmielenosoitus järjestetään maanantaina 9.10. Mielenosoituskulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.30 marssimaan kohti Eduskuntataloa.

Huomio ahneelle sukupolvelle: En ole itse mahdollisen opintorahan korotuksen edunsaaja, koska käyn töissä. Siitä huolimatta – ja osittain sen takia – vaadin sitäkin ponnekkaammin parannuksia opintotukeen. Pitäähän jonkun, perkele, olla puolustamassa tasa-arvoista, maksutonta ja korkeatasoista koulutusjärjestelmää, kun te ajatte sitä alas.

Pekka ja Paavo antavat Antille omenia. Pekka antaa omistaan kuudenneksen ja Paavo omistaan kolmanneksen. Antti saa näin 1 omenaa ja Pekalle jää yhtä monta omenaa kuin Paavolle. Montako omenaa Pekalla ja Paavolla oli alunperin?

Näin kuuluu yliopistolla opetettavan lukiomatikan kertauskurssin Matematiikka tutuksi kolmansien laskuharjoitusten tehtävä. Se ei ole ainoa laatuaan, ja varmaan Pekkojen ja Ristojen seikkailuista saamme kuulla jatkossakin. Sattumaako?

Missä ovat Leenat, Maijat, Liisat ja Annat? Loistavat poissaolollaan. Onko mahdoton ajatus, että tehtävissä voisi esiintyä myös naisia? Ovatko naisten mahdollinen toimijuus ja osallistuminen tuntemattomia hypoteeseja matematiikan piirissä?

Yhtä lailla naiset puuttuvat lähes kokonaan esimerkiksi radioaakkosista (Berttaa ja kuinka ollakaan, äitiä, lukuun ottamatta) ja Aku Ankasta, jossa naishahmoina on tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta vain sellaisia naisia, joiden avulla halutaan korostaa jotain naisen stereotyyppistä piirrettä. Normaalitapaus on mies, ja naishahmot esiintyvät lehdessä lähinnä sukupuolensa vuoksi. Jopa useimmat kadulle piirretyt nappinenäiset statistit ovat miehiä. En tosin tietäisi, jos tilanne olisi muuttunut aivan viime vuosina.

Suomessa on viime viikkoina keskusteltu ahkerasti yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta sen jälkeen, kun kansanedustaja Liisa Jaakonsaari nimitti Suomea yleisen asevelvollisuuden ulkomuseoksi.

Keskustelu on saanut hyvin mielenkiintoisia piirteitä – viimeksi sen, että puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala kannatti siviilipalveluksen lyhentämistä. Motiivina oli asevelvollisuuden hyväksyttävyyden lisääminen: "Asevelvollisuuden hyväksyttävyyttä lisäisi myös siviilipalveluksen sisällön kehittäminen. Sen tulisi tukea yhteiskuntamme turvallisuuden vahvistamista, eikä sitä pitäisi kokea rangaistuksena."

Itse tulkitsin myös Kaskealan motiivina olevan reservin supistuessa varusmiesaineksen parantamisen – siis sen, että huonommin motivoituneet voisivat helpommin alkaa sivareiksi, kun siviilipalveluksen rangaistuksenomaisuutta vähennettäisiin.

Hän toi erittäin selkeästi esille sen kytköksen, joka siviilipalveluksella on Suomen sotakoneiston tukemisessa. Totaalikieltäytymiselle on siis edelleen vankat perusteet pasifistisessa ja/tai antimilitaristisessa vakaumuksessa, vaikka sivaria lyhennettäisiin.

Monet kommentaattorit, jotka ovat vastanneet oikeutettuun kritiikkiin "yleisen" asevelvollisuuden järkevyydestä, ovat panneet vastakkain yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan varusmiesarmeijan ja ammattiarmeijan. Tämä on helppo vasta-argumentti, mutta sillä puhutaan keskustelijoiden ohi.

Harva on tuntunut ymmärtävän, että parempi vaihtoehto olisi (ainakin siirtymävaiheessa johonkin muuhun ratkaisuun) siirtyminen valikoivaan asevelvollisuuteen esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan. Siellähän järjestelmää pidetään yhä "yleisenä" asevelvollisuutena, mutta kai vain noin kuudennes ikäluokasta joutuu asepalvelukseen. Palvelevien määrää muistaakseni vuosi–muutama sitten vähennettiin entisestään lisäämällä kai vapaaehtoisuuden merkitystä; aiemmin noin joka kolmas joutui palvelemaan.

Selvää kai pitäisi olla se, että mikä tahansa ratkaisu valitaankin, se ei syrji ketään sukupuolen perusteella.

Ylipäänsä joukkojen kokoa pitäisi pienentää nykyisestä 350 000 tuhannesta ensin siihen luvattuun 250 000 tuhanteen ja edelleen yhä lähemmäs nollaa. Turvallisuutemme ei ole kiinni sotilaallisesta valmiudesta vaan sosiaalisesta eriarvoistumisesta, ympäristöongelmista, kuten ilmaston lämpenemisestä, resurssien epätasaisesta jaosta ja vaikkapa viranomaisten luotettavuudesta. Maanpuolustuksessa pitäisi lakata jo puhumasta sotilaallisista uhista ja siirtyä todellisiin.

psst. Muokkasin kirjoitukseni sisältöä luettuani Kaskealan kyseisen puheen. Ei pitäisi liikaa luottaa lehtitietoihin ja omiin muistikuviin. Pahoitteluni.

Tämän päivän tunnot on hyvin kiteytetty tässä biisissä:

Joka kyseenalaistaa on kohta terroristi /
jonka poliisi pidättää eikä ees kerro miksi /
liian moni pelkää eikä siksi ota kantaa [...] /
[...]
Matrix on olemassa /
sen näkee koko ajan /
kun sulkee silmänsä, tietää sen odottavan /
se on viihdeohjelmaa ja mainoskatkoa /
ettei moraalisii ongelmii tarvitse aivois ratkoa /
[...] /
Se kertoo, ettei sun tarvii tietää politiikasta /
ja mielenosoituskaan ei oo kovin viisasta /
tarjoon punaista pilleriä /
se pankaa taskuun /
ja nielaiskaa sitten ku ootte valmiit kantaa vastuun.

-- Sere kappaleessaan Vain nimi muuttunut

Päivän Hesarissa Annikka Suoninen kirjoittaa erityisen hyvin poliisin toimintatavan muuttumisesta. Doktriinin muutos rinnastuu sujuvasti esimerkiksi Yhdysvaltojen käyttämän ennakoivan voimankäytön oppiin. Varmuuden vuoksi tapetaan ihmisiä, jotka "kuitenkin olisivat syyllistyneet terroritekoihin" (ja näiden lapsia ja muita sukulaisia) ja/tai oikeutetaan operaatio jälkikäteen sillä, että "niiltähän löytyi aseita, eli terroristeja olivat!"

Lauantai-illan tapahtumista alkaa hahmottua kuva, jonka mukaan satojen ihmisten – mielenosoittajien ja muiden – ennaltaehkäisevä piirittäminen, tai joidenkin kiinniottaminen pukeutumisen perusteella rauhanomaisesta mielenosoitusmarssista, oli vielä pientä ja kesyä. Mitä sen jälkeen tapahtui, on jo täysin anteeksiantamatonta. Esimerkiksi viima ja Anselmi kertovat kokemuksiaan putkaan joutumisesta täysin mielivaltaisesti lähes vuorokaudeksi. Senkin jälkeen kun ihmisiä on todettu aiheetta kiinniotetuiksi, heidän kännyköitään ja kameran muistikortteja on pidetty takavarikoituna. Ken uskoo poliisin poistavan tiedot kaikista rekistereistään (ml. Supon, johon kellään ei ole tarkastusoikeutta) sanokoon hep.

On kauheaa, että tavallisten kadullaliikkujien tarvitsee pelätä kotikaupunkinsa kaduilla poliisia. Mutta tätä sivullisten kohtaloa on vielä helppo kauhistella. Yhtä lailla huolestuttavaa on poliisiorganisaation julkisuudessa sanoma ja toiminnallaan esiintuoma viesti siitä, ettei kannata osallistua mielenosoituksiin, kun niillä pilaa vain tulevaisuutensa. Jos osallistumalla mielenosoitukseen on automaattisesti syyllinen tai edes epäilty mellakoija, jossain on vika. Jokaisen pitää voida pelotta uskaltaa osallistua vaikka millaiseen mielenosoitukseen, vaikka siitä olisi etukäteen annettu millaisia tietoja tahansa. Se ei tee vielä kenestäkään syyllistä mellakointiin. Vasta kiven heittäminen tekee.

Mielenosoitusoikeus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä! Poliisin tehtävä on ylläpitää laillista ("demokraattista") yhteiskuntajärjestystä, ei hajottaa sitä.

Poliisin väittämät siitä, että päätös "mielenosoituksen keskeyttämisestä" tehtiin jotenkin paikan päällä, ovat soopaa. Näytös oli huolellisesti valmisteltu pr-temppu. Pitäkäämme huoli siitä, ettei poliisilla ole tapahtumien tiedotusmonopolia. Heillä(kään) ei ole totuutta kerrottavanaan.

Oma pointtinsa tietysti on siinä, että on poliisilta taktisesti erittäin typerää järjestää voimannäytös, joka esimerkiksi edellisen postauksen kommentissa linkatun videon mukaan vetää magneetin tavoin tavallisia lauantai-illan örveltäjiä uhoamaan. Nämä samat tyypit kun ovat seuraavan tilaisuuden tullen paikalla kaikkine kavereineen. Syntyy väkivallan ja varustelun kierre, jolle ei ole loppua!

Joko poliisitoimessa ei löydy alkeellisintakaan joukkopsykologian ja sosialogian tuntemusta tai sitten takana on poliittinen intressi saada määrärahat nousemaan. Ja sehän onnistuu ainakin niin kauan kuin ministerinä on Kari Rajamäen kaltainen vihjeetön tunari.

Suoninen kirjoittaa aivan oikein, että "muutama mahdollisesti rikkoutunut näyteikkuna olisi ollut pieni hinta kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien puolustamisesta", mutta nyky-Suomessahan omaisuus on ihmisten perusoikeuksia arvokkaampaa ja tarkemmin suojeltua.

Tasa-arvoinen, tasa-arvoisempi, omistava luokka.

Poliisi teki göteborgit. Hvitfeldtskan lukio, vuoden 2001 kesäkuun puoliväli. Juuri ennen kuin mielenosoitukset ovat alkamassa, poliisi saartaa paikan, jossa oletetut mielenosoittajat ovat, käyttäen outoja tekosyitä. Vasta tuntien jälkeen mielenosoittajat pääsevät saartorenkaasta ulos, jos suostuvat "vapaaehtoiseen" henkilöntarkastukseen. Provokatiivinen tapahtuma johti paitsi poliisijohtaja Jaldungin saamiin syytteisiin laittomasta vapaudenriistosta, myös aggressiivisiin mielenosoituksiin.

Lauantai-iltana tuli déjà vu. Smash Asem. Erojakin oli. Kiasmalla alue oli pienempi. Poliisit eivät tietääkseni heitelleet kiviä eivätkä ratsastaneet väkijoukkoon. Konttien asemesta saartorengas muodostettiin poliisiketjujen lisäksi busseilla.

Operaatio oli aivan järjetön. Tämä lienee sitä, mistä ministeri Rajamäki on suu vaahdossa puhunut: puututaan "laittomien ryhmien" (sic) toimintaan ja estetään nuorison radikalisoituminen, joka on hänen mukaansa ilmeisesti laitonta sinänsä.

Näin nuoret oppivat, miten oikeusvaltio toimii: satut olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, vaikkapa mielenosoituksen lähellä, tai mikä pahinta, osallistut mielenosoitukseen, ja näin olet automaattisesti rikollinen, jonka liikkuminen voidaan estää tai joka voidaan ottaa kiinni ilman, että olisi itse tehnyt mitään lainvastaista. Väärät vaatekappaleet johtavat epäilyyn.

Paikalla oli paljon uteliaita katsomassa, mitä mielenosoituksesta kehkeytyy. Joukossa oli toimittajia joista osa ulkomaalaisia, ja ohikulkijoita, kuten japanilainen liikemies, sekä esimerkiksi Kiasmalta tai postista tulleita työntekijöitä. Kaikki saartorenkaan sisällä sulassa sovussa mielenosoittajien kanssa. Itse olin sivustaseuraajana postin portailla, kunnes saartorengasta kiristettiin ja ihmiset ajettiin pois sieltä.

Ulos alueelta ei päässyt vielä pitkään aikaan.

Seuraani kuuluva pääsi paikalta ongelmitta parin tunnin odottelun jälkeen kun ihmisiä alettiin päästää ulos – näytti varmaan viattomalta. Luulin itsekin pääseväni syömään ja lämmittelemään, mutta ei. Kaulassani ollut palestiinalaishuivi esti ulospääsyn. Huivi oli vaate (josta oli apua viileään syystuuleen), ei naamioitumisväline.

Perässäni tullut naispuolinen huivinkantaja pääsi ulos.

Kaikki ulospäässeet joutuivat tarkastukseen, jossa ne, joiden laukuista löytyi huivi, palautettiin alueelle. Jos pääsi läpi, joutui lausumaan nimensä videokameralle. Itse keksin mennä saartorenkaan toiselta puolelta, jossa ei ollut muita jonottamassa eikä videokameraa. Huivi ei enää ollut kaulassa. Laukustani löytynyttä juuri ostettua Labbyn tuorepuristettua luomuomenamehua luultiin bensiiniksi. Ei kuitenkaan tarvinnut avata pulloa. Kuulemma jälkeeni se ulospääsy oli suljettu ja ihmisille oli kuulutettu, että sisään jäävät otetaan kiinni. Viesti oli ilmeisen hämmentävä, koska uloshan ei oikein päässyt.

Mitä sitten tapahtui, en oikein tiedä. Kaupungilla kuului Ilkka Taipale otetun kiinni. Mielenosoituksesta ei kuulemma ollut päässyt ulos edes kokkarien jäsenkirjalla. Kaivopiha oli täyttynyt poliiseista. Ja muita mehukkaita juttuja.

Tiedotusvälineiden mukaan poliisi etsi mielenosoittajajoukosta johtajaa ennen demon alkamisajankohtaa. Siis kuinka huonosti ne läksyt oli luettu? Etsi anarkistijohtajaa? Hihihi. Niitä kyllä löytyy – Teatteri Poleemin hupparien selkämyksestä.

Lisäys su klo 13:30:
Unohdin mainita, että eräs mellakkapoliisi ilmoitti saartamisemme syyksi sen, että sisällä on "pahoja ihmisiä", eikä me päästä ulos ennen kuin "pahat ihmiset" on otettu kiinni.

Loppuillan tapahtumista kertoo seikkaperäisesti Nikke. Aivan US-KO-MA-TON-TA.

* * *

Päivän suurempi mielenosoitus, Helsinki 2006, johon jopa osallistuin, keräsi parisentuhatta ihmistä pitkään letkaan. Mielenosoitus sujui rauhallisesti ja muutenkin perinteisesti.

Poikkeuksena oli Kolmella sepällä tapahtunut välikohtaus, jossa poliisi sovelsi uutta "naamiokieltolakia" (käytännössä poliisilakia), jonka mukaan poliisi voi poimia epäilyttävän näköisiä ihmisiä joukosta, vaikka nämä vain rauhallisesti osoittaisivat mieltä. Tapaukseen ei sinänsä liittynyt dramatiikkaa.

Tämä on se konkretia, joka seurasi kyseisestä epäonnisesta lakihankkeesta. Lakihan valmisteltiin kiireessä ja suuren poliittisen paineen alla Kuokkavierasjuhlien jälkipyykkinä. Valmistelussa tuli ongelmia muun muassa naamiokiellon perustuslainmukaisuudesta, ja niinpä uudesta laista johtuva muutos entiseen tilanteeseen ei ollut suurensuuri. Poliisi näkyy kuitenkin soveltavan sitä erittäin herkästi. Näyttäisi kokeilevan rajojaan. Kiinniotetut, kannattaisi ehkä harkita kantelua oikeusasiamiehelle.

Käytännössä siis mielenosoitusvapautta rajoitettiin, mielestäni täysin perusteettomasti. Niin sanotut häiriköt on voitu korjata ennenkin talteen, mutta kyseinen muutos antoi vapauden puuttua ennaltaehkäisevästi pärstäkertoimen perusteella. Ja niin kansalaiset ovat lain edessä yhdenvertaisia, my ass.

Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että kuka tahansa uskaltaisi osoittaa mieltään esimerkiksi seksuaalivähemmistö-, tai huumepolitiikkakysymyksistä jos sitä ei voi tehdä anonyymisti. Monet pelkäävät esimerkiksi työpaikkansa puolesta tai muun mahdollisen syrjinnän takia, eikä syyttä. Näin demokraattinen mielenosoitusoikeus jää vain niiden oikeudeksi, jotka ovat ennestään vahvoja, tai joilla mielestään ei ole mitään pelättävää tai menetettävää. Joku sahaa nyt demokratian peruspilaria.

Poliisia naamiokielto ei näemmä koske. Heillä on kommandopipot kypärän alla – tai ilman kypärää – eikä haalarissa ole nimikylttiä eikä kypärässä tunnusnumeroa. Yksilöi siinä sitten robokyttä mahdollisen väärinkäytöksen sattuessa. Oikeusturva?

On muuten typerää ja ammattitaidotonta toimintaa poliisilta ottaa kiinni ihmisiä rauhanomaisesta kulkueesta. Kuka tahansa vähänkin pidempään marssinut olisi nähnyt vasemmalla kädellä, ettei Helsinki 2006 -demo aiheuta järjestysongelmia.

Sain palautetta, että blogini on ihan tylsä, kun ei ole muuta kuin mielipiteitä. Eli ei lainkaan juoruja, sosiaalipornoa ja muuta kiinnostavaa. Toiset taas ovat täysin päinvastaista mieltä: kuka nyt jaksaisi jonkun random-tyypin päiväkirjaa lukea. Sitä paitsi ne, joita kuulumiset kiinnostavat, voivat niitä kysyä ihan IRL (in real life).

Teenpä kuitenkin myönnytyksen ja kerron, että muutin juuri. Muuttolaatikoista löytyi kuitenkin jo internetyhteys.

Sitäpaitsi, eihän minun tarvitsisi enää blogia muutenkaan pitää, sillä Hesarihan raportoi mielipiteitäni näköjään kerran viikossa. Ja tähän hymiö perään.

Laitoin eilisen jutun webiin. Ja edellinenhän oli siis tämä.