Tämä tulorajajuttu ei mielestäni ole ihan niin yksinkertainen enää, kun tulorajojen sisällä olevan summan ostovoima laskee koko ajan eikä ihan vaikka kaupan kassalla töitä tekevä opiskelija
pysty itse päättämään, paljonko hän tekee töitä vuodessa. Normaalisti kaksi vuoroa viikossa ja kesätyöt riittävät aiheuttamaan sen, että opiskelija ei voi nostaa enää ollenkaan tukea. Hän havaitsee tämän suunnilleen elokuussa ja joutuu yrittämään tehdä lisää töitä pärjätäkseen syksyllä.

Vuonna 2004 219 000 korkeakouluopiskelijaa sai opintotukea, heistä 24 700 palautti osan opintotukikuukausista takaisin 2005 maaliskuun loppuun mennessä ja 35 000 taas ei palauttanut eli joutui perintään. Niistä, jotka vain peruuttivat kuukaudet ajoissa nostaakseen vapaan tulon rajaa, en löytänyt tilastoa. Opiskelija, joka ei edes tee oman alansa töitä, mutta ei silti pysty nostamaan välttämättä ollenkaan tukea, on oikeasti aika huonossa asemassa. Kun työvuoroja viikossa ei pysty vähentämään ja rahaa on kuitenkin saatava, niin opinnot saattavat vain hidastua, kun syksyllä joutuu tekemään vieläpä ei-oman alan opintoja tukevia töitä niiden peruutettujen tukikuukausien edestä. Mitä alemmas tulorajojen ostovoima laskee, sitä enemmän on myös vanhempien antamalla tuella merkitystä. Kuvitellaan, että opintotukea saadakseen ei saisi käydä töissä ollenkaan. Silloin ne, jotka saisivat jostain verotonta tuloa =vanhemmilta tukea, pärjäisivät muita paremmin. Mielestäni tällä ajatusketjulla voi yrittää hahmottaa tilanteen yllättäviä epätasa-arvoisia piirteitä. Joka tapauksessa epäilen, että tulorajojen nosto ei välttämättä lisäisi työssäkäyntiä, se vain vähentäisi palautettujen/peruutettujen/takaisin perittyjen tukikuukausien määrää.

Tietenkin kaikista huonoimmassa asemassa ovat ne opiskelijat, joilla ei ole edes mahdollisuutta parantaa toimeentuloaan työssäkäynnillä. Näitä riittää ainakin niillä pienillä paikkakunnilla, joissa on ammattikorkeakoulu, muttei töitä edes ei-opiskelevalle väestölle. Toisaalta pääkaupunkiseudun ulkopuolella elinkustannukset ovat paljon matalammat ja pelkkä opintotukikin saattaa nykyiselläänkin riittää elämiseen. Opintotuen olisi kuitenkin tarkoitus mahdollistaa opiskeluun keskittyminen eli tulevaisuuden työntekijöiden tuottaminen, joten tietenkin olisi toivottavaa, että tuen taso saataisiin kattamaan elinkustannukset missä päin tahansa Suomea.

Silti välillä pelottaa, että jos saisin itse päättää, käyttäisinkö ne opintorahan 15%:lla korottamiseen varatut 60-70 miljoonaa euroa jotenkin muuten. Kuten toisen asteen opiskelijoiden tai kansaneläkkeen perusosan varassa kituuttavien aseman parantamiseen, tai terveydenhuoltoon tai tai..

Olen ihan samaa mieltä että nykyinen opintotuki ei todellakaan riitä asumiseen pääkaupunkiseudulla. Ainakin itse olin opiskelujen ohella töissä koko ajan, koska halusin "nauttia" opiskelijaelämästä -bilettää, matkustella jne. Ja ei tulisi mieleenkään että valtion pitäisi kustantaa tällaiset menot.

Mutta mihin opintotuen pitäisi riittää? Asumiseen, syömiseen, kirjoihin, kohtuulliseen puhelinlaskuun jne. Ainakin asuminen on pääkaupunkiseudulla tolkuttoman kallista, jos vuokraa yksityiseltä. Mielestäni opintorahan korottamisen sijaan pitäisi huolehtia että opiskelijat saisivat asua halvasti soluasunnoissa (entistä halvemmin). En tiedä mikä opiskelija-asuntoloiden saatavuustilanne on Helsingissä mutta omalla paikkakunnallani (Århus, Tanska) on jonot soluasuntoihin. Halpa ja "varmasti" saatava asunto helpottaisi niitä jotka kituuttavat pelkällä opintotuella. Ja entistä edullisempi opiskelijaruokailu.

Ja ne jotka sitten haluavat asua Ullanlinnassa yksityisessä vuokrayksiössä ja juopotella Helsingin yössä, ei muuta kuin tienaamaan viikonloppuisin Siwan kassalle!