Odotellessani Israelin räävittömien paitsi siviileihin, myös näköjään YK:n tarkkailijoihin kohdistuvien sotatoimien loppumista toivon EU:n kerrankin tekevän jotakin. Yhdysvalloilla ja Venäjällä liikaa lehmiä ojassa voidakseen toimia välittäjinä rauhanneuvotteluissa. Yhdysvaltojahan voidaan oikeastaan pitää sodan osapuolena, niin läheinen liittolainen se Israelille aseistajan ja rahoittajan roolissa on.

Sen sijaan EU:lla britit poislukien lienee, ihme kyllä, jotakin uskottavuutta jäljellä, joten nyt sen kuuluisi Suomen johdolla puuttua asioiden kulkuun. Epäilen kyllä hieman kaupanedistämisyhdistys EU:n kykyä reagoida tässäkään asiassa. Ehkä se piiloutuu jonkin tekosyyn taakse, vähän kuten kuvassa poliisirivistön.

Kuten näkyy, EU tarvitsee poliiseja suojaksi kansalaisiltaan. Mutta eiväthän kauppaliitot tai kapitalistiset markkinavoimat ole ennenkään kansaa tarvinneet – ei vaikka puitteita kutsuttaisiin demokraattisiksi.

Sekavaa, eikö. En minä kyllä hyväksy sotilaidenkaan tappamista – ihmisiä hekin ovat naamionsa alla.

Israelin suorittamat kollektiivirangaistukset Palestiinassa ja Libanonissa lopetettava - mielenosoitukset Helsingissä ja Tampereella 24.7.

Israel on viime viikkoina tuhonnut palestiinalaisalueilla sähkövoimaloita, siltoja ja vesilaitoksia ja on nyt sulkenut palesiinalaisalueiden rajat yhä tiukemmin. Se on myös jatkanut ilmaiskuja Gazan kaupunkeihin.

Israelin iskut Libanoniin Hizbollahin toimien jälkeen ovat toisto Gazan kollektiivisista rangaistuksista. Samaan aikaan Israel on lisännyt painostusta Syyriaa ja Irania vastaan. Keskiviikkoiltana taisteluja on käyty jo Israelin ja Libanonin rajalla.

Libanonin pommituksissa on kuollut jo yli 300 ihmistä, yli puoli miljoonaa on joutunut pakolaiseksi ja kärsii suuresta veden ja ruuan puutteesta. Libanonin päätiet on tuhottu, eikä monille alueille pystytä toimittamaan ruokaa, lääkkeitä ja muuta tarvittavaa. Kotien, kirkkojen, moskeijoiden ja huoltoasemien pommittamisen lisäksi suurimmat viljelykset ja lääketehdas on tuhottu.

Yhteensä Israelin sotatoimet ovat vaatineet jo satojen ihmisten hengen.

Suomella on EU:n puheenjohtajamaana erityinen velvollisuus toimia Lähi-idän demokratian ja rauhan puolesta. Suomen on Yhdysvaltojen edessä nöyristelyn sijasta otettava rohkeasti kantaa ja osoitettava ainutlaatuinen vaikuttamismahdollisuutensa.

Pysäyttäkää sota -verkosto järjestää maanantaina 24.7. mielenosoituksia Israelin sotatoimia vastaan. Kulkue lähtee Helsingissä klo 17 Kiasmalta päättyen Israelin suurlähetystölle (Yrjönkatu 36). Tampereella kokoonnutaan samaan aikaan Hämeenpuiston tapahtuma-aukiolle.

Suurlähetystölle marssittiin jo maanantaina 17.7. noin kolmen sadan mielenosoittajan äänekkäänä ja monikulttuurisena kulkueena. Mielenosoituksia tullaan jatkamaan joka maanantai klo 17 niin kauan, kun Israel jatkaa Libanonin pommittamista.

Lisätietoja: www.pysayttakaasota.net

Tiedoksi niille, jotka eivät saa eilistä Hesaria käsiinsä: Nuorisotutkimusverkoston tutkijat Tommi Hoikkala ja Mikko Salasuo julkaisivat pikavauhdilla vapun jälkeen opetusministeriön tilauksesta artikkelikokoelman, jossa ruoditaan poliittista vaikuttamista eri vinkkeleistä. "Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta" -nimellä julkaistuun verkkoläpyskään pyydettiin kirjoittajiksi erityisesti aktivisteja, mutta myös tutkijoita, toimittajia ja poliitikoita. Teksti on ladattavissa PDF:nä.

Koko tekstiä en ole vielä lukenut, mutta joukossa näyttäisi olevan erittäin hyvää läppää. Esimerkiksi Akuliina Saarikoski kirjoittaa näin:

Suora toiminta määrittää poliittisen toiminnan kokonaan uudelleen. Suoran toiminnan näkökulmasta perinteinen (puolue)poliittinen toiminta tai kansalaisaktivismi ei varsinaisesti olekaan poliittista toimintaa ollenkaan vaan enemmänkin hegemonisen yhteiskuntajärjestelmän reformistista näpertelyä ja uusintamista. Tästä näkökulmasta tämänkin artikkelikokoelman tarkoitus näyttäytyy epäilyttävänä. Miksi selvityksen tilannut opetusministeriö on niin huolissaan nuorten kansalaisaktivismin tilasta? Eikö vain kaiken tarkoitus olekin muokata räväköistä poliittisista kannanotoista (ja irtiotoista) hyväksyttävää vetoomusten keräilyä ja hillittyjä mielenosoituksia eduskuntatalon edessä?

Vaikka olenkin itse osallistunut lähinnä tähän Akuliinan suomimaan nöyrään kansalaisaktivismiksi kutsuttavaan toimintaan, on tämä kritiikki erittäin paikallaan. Olen hienoisella epäuskolla seurannut sivusta sitä tekopyhyyttä, jolla valtiovalta yrittää kannustaa nuoria "vaikuttamaan". Sen lisäksi, että tämä vaikuttaminen jää vaille merkityssisältöjä ja tyhjäksi sanaksi, vaikuttamisen keinot ovat tarkkaan ennalta rajattuja, ja politiikan näyttämöksi halutaan edelleen nostaa puolueet ja muut perinteiset poliittiset instituutiot. Nuorille toitotetaan: äänestäkää, liittykää puolueeseen! Jopa artikkelikokoelman toimittajista toinen toteaa johdannossa: "valloittakaa jokin vähintään keskisuuri puolue". Tämä ehkä olisikin tehokkain tapa nykyisen järjestelmän sisällä, mutta entä jos kritiikki kohdistuukin järjestelmän rakenteisiin?

Voi sentään, jos nuoret erehtyvät "vaikuttamaan" itse valitsemallaan tavalla, joka voi vieläpä poiketa kylttien heiluttelusta eduskuntatalon edessä. Kyllä sitten paheksuntaa riittää, yleensä suurten ikäluokkien edustajilta, joiden on vaikea ymmärtää, mitä nuoret oikein inisevät. Ovathan he itse varmistaneet nämä samat nuoret eläkkeidensä nettomaksajiksi, minkä jopa EVAn Sixten Korkman toteaa. Tuntuu, että poliittinen kuilu sukupolvien välillä repeää koko ajan yhä leveämmäksi.

Pääministeri Vanhasen artikkelin riveiltä ja rivien välistä taas huokuu mielipide, jonka mukaan radikaali aktivismi ei ole yhteiskunnallista tai poliittista toimintaa lainkaan. Kyllä sentään hänen nuoruudessaan nuoret olivat aktiivisia, kun taas tämän päivän nuoriso harrastaa vain "kansalaistoimintaa" ja bilettelyä. No niin kai. Ehkä hänenkin kotikylässään lapset liitettiin puolueeseen ennen kuin oppivat edes lukemaan ja pitäjän ainoa nuorisokerho oli nykyisen Maaseudun nuorten liiton kyläyhdistys. Siinä vasta bilettely oli kaukana ja "kansalaistoiminta" oli kunnon kansalaistoimintaa!