Jos kannattaisi tasa-arvoa, ei olisi mukavaa olla nainen, varsinkaan Sambiassa. Naisen asema on suomalaiseen tasoon tottuneelle niin surkea, ettei sitä oikein voi sanoin kuvailla. Alkaen nyt vaikka siitä, että naisen, josta on tullut miehen omaisuutta naimisiinmenon myötä (ks. aiempi kirjoitus Sambialainen naimakauppa), täytyy kelvata miehelle alusta loppuun, sillä muuten mies voi palauttaa tämän takaisin perheelleen. Tietysti, mikäli perhe tätä takaisin huolii. Tottahan toki mies voi myös tehdä omaisuudelleen mitä haluaa, alkaen nyt vaikka fyysisestä pahoinpitelystä. Tokikaan nainen ei yleensä voi tehdä yksin sellaisia tavallisia asioita kuin solmia vuokrasopimusta, vaan tarvitsee miehen taustalleen (ainakin, jos ja kun vuokranantaja on mies). Mies haluaa asioida miehen kanssa, naimatonta naista ei oteta vakavasti.

Näin paikallisessa joukkoliikeennevälineessä, minibussissa, nuoren naisen lukevan opasta, joka opasti naista alistumaan miehelleen tukeutuen Raamatun teksteihin, lähinnä luomiskertomukseen. Sivumennen sanoen busseissa aika moni näyttäisi lukevan eksegeettistä kirjallisuutta (Raamatun selitysoppia), ja Sambia onkin erittäin voimakkaasti kristillinen maa. Lähetystyö on tehty perusteellisesti. Jopa suuryritysten promokampanjoiden yhteydessä saattaa olla osana ohjelmaa jumalanpalvelus.

Kyseisessä oppaassa kerrottiin, että nainen on miehen apulainen ja luomistyön viime silaus. Nainen on tehty miehestä (tämän kylkiluusta) ja miestä varten (from man for man). Tällä perusteltiin sitä, että naisen tulee palvella miestä ja olla tälle mieliksi. Käytännössähän naiset pyörittävät kotitalouden, ja esimerkiksi työttömyyden sattuessa miehelle saattavat tuoda lisäksi ruokarahatkin kotiin, sillä eihän mies voi alistua myymään leipomuksia torilla. Sen sijaan ruokapöytään istuu vain mies, arvovieraat ja ehkä jokunen muu perheenjäsen, ainakin perinteisemmissä perheissä.

Olin jo toivottamassa lähetystyön ja sen seuraukset alimpaan helvettiin ja pirun perimäksi kunnes tajusin keskusteltuani feministiksi itseään nimittävän nuoren naisen kanssa, että naisen asema olisi yhtä huono, vaikka mukaan olisi sekoitettu mikä tahansa muu uskonto tai rinnasteinen aatevirtaus. Nyt se sattuu olemaan kristinusko, mutta pohjalta tulee hyvin vahvasti läpi paikallinen kulttuuri, joka paljon vahvemmin osoittaa sen naisen paikan. Kristinusko sattuu vain olemaan se, jolla sitä nykyisin voidaan perustella. Jos Suomessa tehtäisiin valtavirtaista raamatuntulkintaa edustava opas naisen asemasta, siinä luultavasti korostettaisiin aivan muita Raamatun kohtia. Uskonto ei siis välttämättä ole kaiken pahan alku ja juuri, mutta sitä on helppo käyttää käsikassarana mitä erilaisimpiin tarkoituksiin.

Oppia ikä kaikki.