Sambiassa perhe on hyvin tärkeä instituutio. Eikä vain ydinperhe, vaan mukana kuviossa ovat kaikki sedät, tädit, enot ja serkut yhtä lailla. Niinpä (pojan ja tytön – homoseksuaaleja ei moni hetero tiedä Sambiassa olevankaan, niin vaiettu aihe on) avioliittokaan ei ole vain kahden kauppa vaan kahden suvun kauppa. Avioliitot eivät ole niin usein enää järjestettyjä kuin ennen, mutta meikäläisestä näkökulmasta kummia asioita niihin silti voi liittyä.

Kun tyttö ja poika iskevät silmänsä toisiinsa, he saattavat ensin tapailla salaa esimerkiksi kuukausia, ehkä vuodenkin. Tänä aikana heitä ei nähdä yhdessä julkisesti. Kun sitten alkaa olla sopiva aika, alkavat tulevan sulhasen täti ja setä käydä neuvotteluja potentiaalisen morsiamen vastaavien sukulaisten kanssa; nuorten, ainakaan pojan vanhemmilla ei tässä vaiheessa juuri ole roolia. Näihin neuvotteluihin voi liittyä rituaalinomaisia asioita, kuten kana-aterian syömistä, mutta joka tapauksessa tarkoitus on saada selville, mikä on arvo, jolla tytär voidaan naittaa pojalle. Tytön arvon määrittävät tämän vanhemmat, ja se riippuu sellaisista tekijöistä kuin kouluttautuneisuus, etevyys kodin töissä, kauneus ja niin edelleen. Mikäli myötäjäisten hinta on liian suuri, tai tyttöä ei suostuta pojalle antamaan, pojan sukulaiset ilmoittavat tästä pojalle. Mitä sitten tapahtuu, ei minulle oikein selvinnyt.

Näiden keskustelujen jälkeen tuleva pari voi jo esiintyä parina, sillä heitähän ollaan saattamassa yhteen.

Aiemmin ihmisarvo naimakaupan yhteydessä voitiin määrittää esimerkiksi lehminä – tyttäremme on kuuden lehmän väärti – ja kauppa ajateltiin enemmänkin käytännöllisenä korvauksena siitä, että te olette kasvattaneet tämän ja me jatkamme nyt hänestä huolen pitämistä. Nyttemmin maan muun talousajattelun suuntaisesti mukaan on tullut enemmän ahneutta, ja tyttären hintaa on alettu muuttaa rahaksi ja riidellä siitä. Oma lapsi saatetaan jopa nähdä vain investointina, ja sijoitetulle pääomalle halutaan hyvä tuotto. Tämä kehitys on ilmeisesti alkanut suunnilleen 90-luvun alussa, jolloin myös alkoi Sambian valtionyritysten voimallinen yksityistäminen ja talouden liberalisointi – asiat, jotka ovat tavallisten sambialaisten elämään vaikuttaneet lähinnä negatiivisesti.