Monet varoittivat ennen lähtöä Sambiaan Afrikan vaaroista, kuinka sille ja tälle on käynyt niin ja noin huonosti Afrikassa; on ollut joko ryöstöjä, kuolemanvakavia tauteja tai muuten ikäviä sattumuksia. Ja ainakaan mikään kännykkä ei toimi.

Nyt seuraa uutispommi. Afrikka ei olekaan suuri monoliittinen kokonaisuus, jossa yhtäällä koetut asiat välttämättä pätisi toisaalla. Afrikka on maanosa, joka on täynnä pieniä ja suuria maita, jotka ovat kaikki jollain tavalla erilaisia ja joissa ihmiset ovat yhtä erilaisia keskenään kuin missä tahansa muuallakin.

Sambia on eräällä tavalla kevytversio Afrikasta, ainakin jos mielikuva mantereesta perustuu näihin kauhutarinoihin. Maa on yleensä ottaen hyvin rauhallinen ja turvallinen, eivätkä tauditkaan riehu ihan niin villeinä kuin jotkut luulevat. Toisaalta se on myös syvintä Afrikkaa, johon istuvat kauniit maanosasta kerrotut tarinat ja jonka väestö on mitä sydämellisintä. Ja puhelimessani on nyt upouusi prepaid-liittymä.

Monet asiat toimivat kuitenkin hyvin eri tavalla kuin kotomaassa. Jätehuoltoa näyttäisivät välillä edustavan tienposkeen heitetyt roskakasat, jotka sitten saatetaan hävittää polttamalla (ja ylipäänsä roskiksia ei meinaa löytyä). Jalkakäytävien puutteeseen tottunee melko nopeasti. Aseistettuja sotilaita vartioi monien liikkeiden lähellä ja katujen kulmissa. Aurinko laskee hetkessä viiden-kuuden aikaan illalla, ja pimeä laskeutuu alta puolen tunnin. Lusakassa ei ole katuvaloja, eikä pimeän tultua juuri kukaan liiku kaupungilla ainakaan jalan. Herttaisia gekkoja saattaa nähdä ravintolan terassin ulkoseinällä, ja sisätilat ovat yleensä siistejä. Vain yhteen torakkaan olemme törmänneet, ja sekin vipelsi karkuun.