Jokavuotinen sanasota ja syyttely eri liikennemuotojen käyttäjien välillä on taas alkanut "pyöräilykauden" myötä. Jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat ovat toistensa kurkussa esimerkiksi eräässä verkkokeskustelussa. Työnnän oman lusikkani soppaan.

Yksityisautoilijat pitäisi saada kokonaan pois keskustasta, poislukien esimerkiksi invakyydit, kuormien kuljetus ja muu välttämättömämpi. Ruuhkamaksut olisivat erinomainen keino vähentää turhaa autoilua.

Autoilijoiden liikennekäyttäytyminen pitäisi panna tehovalvontaan. Kuinka moni on nähnyt auton pysähtyvän suojatien eteen Helsingissä? Minä olen, mutta siinä olikin ruotsalaiset rekkarit. Pyöräteille pysäköinti on aivan holtitonta, väistämisvelvollisuutta noudatetaan vain suhteessa toisiin autoilijoihin ja punaiseksi vaihtuva valo aiheuttaa yleensä kaasutusreaktion. Vähemmän puhuttu ongelma on autoilijoiden vaaralliset ohitukset. Kun Runeberginkadun, Porthaninkadun tai Hämeentien kaltaisia ylämäkiä polkee, takana tulevilla autoilijoilla on tapana muuttua hihannuolijoiksi.

Pyöräilijöissäkin on moittimista. Jalkakäytävillä pyöräilyä pitäisi vähentää. Tavoitteessa on kuitenkin pahoja rakenteellisia ongelmia: monet pyöräilijät eivät kerta kaikkiaan uskalla mennä autotielle mm. edellämainituista syistä. Jos takaa tuleva auto ei ohita vaarallisen läheltä, viimeistään parkkiin jätetty autoilija avaa kuskin oven juuri kohdalla. Näillä pyöräilijöillä on aidosti – uskokaa tai älkää – kaksi vaihtoehtoa: ajaa välillä jalkakäytävällä tai jättää pyörä kotiin. Tarvitaan lisää pyöräkaistoja ja pyöräteitä! Ongelmaa usein pahentaa se, ettei heillä ole tarkkaa, esimerkiksi ajotutkinnon suomaa tietämystä liikennesäännöistä. Tarvitaan vapaaehtoista liikennekoulutusta pyöräilijöille!

Jalankulkijoiden tulisi olla etusijalla kaikessa kaupunkisuunnittelussa. Nyt on valitettavasti niin, että jos pyöräteitä rakennetaan, tila otetaan jalankulkijoilta. Tämä johtaa siihen, ettei jalkakäytävälle jää riittävästi tilaa, ja jalankulkijat hortoilevat, kävelevät ja seisoskelevat pyöräteillä ymmärtämättä olevansa osa liikennevirtaa. Siksi pidänkin pyöräkaistoja periaatteessa pyöräteitä parempana ratkaisuna. Amsterdamista ja Kööpenhaminasta voisivat suunnittelijat käydä ottamassa mallia.

Autoilijat puolustautuvat usein sillä, että holtittomasti käyttäytyvät muutkin tienkäyttäjät. Se voi olla totta, mutta pitäisi aina muistaa, että pyöräilijän tai jalankulkijan aiheuttama vahinko voi pahimmillaankin olla aika pientä autoihin verrattuna. Säännöt, niiden valvonta ja sanktiot rikkomuksista tulisikin suhteuttaa tielläliikkujan massaan, nopeuteen ja suojaukseen. Mitä suurempi vahingoittamispotentiaali jollakin on, sitä tiukemmat normit pitäisi tätä koskea.

Kirjoitin muuten joskus pyöräilyyn liittyen www-sivun, mutten ole jaksanut pitää sitä ajan tasalla.

Sana pyöräilykausi oli tekstin alussa lainausmerkeissä siksi, että koko käsitteestä pitäisi minusta päästä eroon tuomalla pyörät kaduille ympärivuotisesti. Se edellyttäisi vain muutamia pieniä muutoksia esimerkiksi liikennekulttuurissa, katujen kunnossapidossa ja taloyhtiöiden pyöräsuojissa.


PS.
Kevään viimeinen Ylioppilaslehti julkaisi jonkun samannimisen kirjoittajan kaupunkitila-aiheisen mielipidekirjoituksen.